Sisäinen keho

Eckhart Tolle puhuu usein sisäisestä kehosta, sen tiedostamisesta ja pitämisestä tietoisuudessa joka päiväisissä elämässämme. Tolle kehottaa keskittymään sisäisen kehon tuntemuksiin, kun haluaa ankkuroida itsensä tähän hetkeen. "Asettumalla kehoon" tunnet kehosi sisältäpäin, koet sen sisäisen elämän ja sitä myötä ymmärrät, että olet jotain ulkoisen muodon ylittävää.

Tuohon sisäiseen kehoosi pääset käsiksi aluksi parhaiten, kun makaat rauhallisessa paikassa ja tietoisesti havainnoit kehosi tuntemuksia, elämää sisälläsi. Tuntemukset voivat aluksi olla vain hyvin paikallisia ja pieni muotoisia, mutta harjoittelun avulla, tuntemus vähitellen leviää yhtenäiseksi energiakentäksi koko kehossasi. Tästä seuraava askel on saada tuo tuntemus pysymään myös kävellessäsi, tehdessäsi kotitöitä, kun johonkin kohtaa kroppaa sattuu jne. Silloin se ei olekaan enään niin helppoa. Tänään sain kuitenkin kosketuksen siihen myös kävellessäni ulkona (hakiessani lapsia päiväkodista ja koulusta). Se vihdoin jotenkin loksahti paikalleen. Hienointa oli se, että kun tunsin tuon sisäisen kehoni, olin täydesti hetkessä läsnä ja näin maailman jotenkin paljon voimakkaammin, kuin koskaan ennen. Se tuntui todella hyvältä, tätä lisää, kiitos! :)

 

Tolle mainitsee, että sairaudet saavat alkunsa suurelta osin silloin, kun et ole läsnä kehossasi. Kroppa rakastaa saamaansa huomiota ja sitä kautta myös itsensä parantaminen tulee mahdoliseksi. Vaikuttaa melkoisen järkeenkäyvältä, tähän täytyy nyt paneutua kunnolla. Olen nyt huomannut, että tämä on minulle paras tapa ankkuroitu tähän hetkeen. Usein avuksi tarjotaan keskittymistä omaan hengitykseen, mutta jotenkin se minun kohdallani ei toimi. Se vie jollain tapaa liikaa huomiotani. En koe silloin muuta maailmaa yhtä vahvasti, kuin keskittyessäni sisäiseen kehooni. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta näin vain on. Usein kun yritän olla läsnä siinä mitä teen, niin pystyn kyllä hiljentämään mieleni, mutta en koe mitään sen kummallisempaa, ja muutamassa sekunnissa mieleni on taas ihan jossain muualla. Ajatusten hiljentäminen ei pelkästään riitä, mutta sisäisen kehoni tiedostamisella, saan vihdoin kiinni läsnäolosta ja sen voimasta.

Tutustu tarkemmin aiheeseen lukemalla Eckhart Tollen kirja "Läsnäolon voima".

Ja jälleen elämä meni uusiksi

Selkä se sanoi sitten taas sopimuksensa irti. Ensimmäisen kerran niin kävi vähän reilut pari vuotta sitten, jolloin olin peräti 4 kk sairaslomalla. Varsinaista syytä näille oireille ei löytynyt silloin, eikä tule löytymään nytkään, mutta jonkinlaisesta kudosvauriosta ja hermojen tulehdustilasta on kyse. Mitään kovia kipuja ei ole, mutta selkäongelma säteilee jalkoihin sen verran rankkoja oireita, että mm. nukkuminen ilman lääkkeitä on sula mahdottomuus. Heti kun pistän pitkäkseni, niin oikea jalka alkaa krampata. Nuku nyt siinä sitten, krampit kun eivät helpota ilman relaksantteja. Päivisin asentoa pitää muuttaa jatkuvasti: hetki selällään, sitten kävelylenkki keittiöön ja olohuoneeseen, venyttelyliike lattialla, ylös ja kävelylle, sitten selälleen lattialle, seuraava venyttelyliike, hetki sohvalla istuen ja sitten taas ylös ja liikkeelle ja sitä rataa. Aika rentouttavaa ettenkö sanoisi :) Pitempi aika pystyasennossa aiheuttaakin sitten jo peräti kipua selkään ja tietysti säteilyoireiden pahenemisen.

Aluksi olin melko järkyttynyt ja epätoivoinen, koska selkä kosahti ihan liian helposti. En edes tiedä, mikä johti tähän uuteen vauriotilaan. Joka tapauksessa, oli syy sitten mikä tahansa, niin se oli jotain äärimmäisen pientä, jota en edes huomannut. Yksi ilta, kun menin nukkumaan, se alkoi aivan varoittamatta. Nyt kun olen ehtinyt miettiä asiaa, niin olen tajunnut, etten ole tehnyt riittävästi töitä säilyttääkseni selkäni kuosissa. Kolme kertaa viikossa kuntosalin jumpissa, ei kerta kaikkiaan riitä. Minun vatsa- ja selkälihasalueeni tulisi olla kuin panssari ja lihaksetkin venyä niin, ettei kireys vedä asentoani vinoon. Ajatuksissa on kyllä koko ajan ollut, että näistä asioista pitäisi huolehtia, mutta sitä mukaa, kun selkä kuntoutui aina vain paremmaksi, niin lihastyöt ja venyttelyt jäivät. Kolmen pienen lapsen huushollissa, jossa mies on lähestulkoon koko ajan poissa, ei kerta kaikkiaan tahdo aika riittää. Se on aina jostain poissa, joko kotitöistä (kämppä kuin räjähdyksen jäljiltä) tai unesta (olen kuin nukkuneen rukous). Ja toki väsyneenä päivän päätteeksi mieluummin röhnöttää sohvalla kuin ahkeroi lattialla :)

Se, että löytyy ainakin jonkinlainen syy tähän tilanteeseeni, auttaa pysymään positiivisena, kuten myös ehdottomasti se, että aikaisemmasta kokemuksesta viisaampana tiedän, että tämäkin aikanaan menee ohi.

Nyt täytyy soveltaa käytäntöön kaikkea tähän asti oppimaani sekä henkiseltä, sielulliselta että fyysiseltä tasolta. Ihan tärkeimpänä jälleen kerran Läsnäolo ja sen toteuttaminen joka päiväisessä elämässä. Ei ajatuksia siitä, mitä on edessä tulevina kuukausina ja sitä myötä mieltä täynnä pelkoja, vaan elämistä tässä hetkessä, päivä kerrallaan.

Pitää muistaa käyttää ajatuksen voimaa positiivisessa mielessä, eli tuoda tietoisuuteen se, että luomme ajatuksen voimalla kaiken elämässämme. Koko ruumiimme vaihtuu kokonaan uuteen muutaman vuoden välein, osa siitä muuttuu päivittäin, osa parissa kuukaudessa. Kokonaan uuden ruumiin omaamme siis joidenkin vuosien kuluessa tästä hetkestä. Jos jokin fyysinen ongelma pitkittyy siitäkin, niin sitä pitävät yllä ajatukset, sairauden tarkkaileminen ja huomion kiinnittäminen kyseiseen ongelmaan. Nyt tarvitsen positiivista ja iloista fiilistä, ja ajatuksia pelkästään siitä, minkä haluan olevan totta. Läsnäolon ja positiivisten ajatusten ja olon lisäksi vielä avitusta superfoodeista, luonnonmukaisista lisäravinteista, vaihtoehtohoidoista ja liikunnasta. Näistä ja niiden vaikutuksesta lisää myöhemmin.

Edelliseen postaukseeni ajatuksen voimasta viitaten, tämä voi olla hyvin juuri itse luomani tilanne. Pari kertaa olen yllättänyt itseni jopa toivomasta tätä, jotta pääsisin sairaslomalle..elämä on liian täynnä kaikenlaisia menoja, velvollisuuksia ja vaatimuksia. Olen ollut melkoisen uupunut. Mutta olen kyllä heti yrittänyt muuttaa ajatteluani kun olen huomannut, mitä mielessäni pyörii, koska ihan oikeasti tämä ei ole kivaa! Mutta se ei näemmä ole riittänyt...

Olin suunnitellut tälle vuodelle kyllä jotain ihan muuta kuin kuntoutumista uusista selkäongelmista. No, kaikella on tarkoituksensa, tälläkin..Elämä meni taas kerran uusiksi.

Pyydä - ja se annetaan

Ollessani Intialaisen käsi- ja jalkahieronnan kurssilla, tutkailin tauolla kouluttajan kirjahyllyä. Siellä oli mielenkiintoisia teoksia, tuttuja ja tuntemattomia. Eniten minua kiinnosti kirja nimeltään "Ask and it is given - learning to manifest your desires", kirjoittajina Esther ja Jerry Hicks. Tässä kirjassa esitellään Abrahamin opetuksia siitä, kuinka voit toteuttaa kaikki toiveesi. Tuo Abraham on sielujoukko rajan takaa.

Pääpointtina on se, että luot täysin oman todellisuutesi. Kaikki elämässäsi olevat ihmiset, asiat ja tapahtumat olet tuonut luoksesi omilla ajatuksillasi ja toiveillasi. Se, mihin keskityt, lisääntyy. Vetovoiman laki on kaiken pohjana. Kun toivot jotain, vaikka sielunkumppania elämääsi, niin universumi on heti valmis toteuttamaan tuon toiveen, se vastaa siihen välittömästi. Mutta jos tuota sielunkumppania ei toiveestasi huolimatta ala kuulua, et ole oikealla taajuudella toiveesi kanssa. Kirjassa annetaan 22 konkreettista ohjetta päästä oikealle taajuudelle kaikkien toiveidesi ja unelmiesi kanssa. Periaatteessa siihen riittää paljolti vain se, että olet onnellinen. Mutta jos olosi on masentunut ja surkea, niin siitä ei ole helppoa ponnistaa suoraan iloon ja onnellisuuteen. Ideana onkin nousta pienin portain aina parempaan fiilikseen ja sitä myötä vihdoin onnellisuuteen, joka sitten takaa nuo kaikki toivomasi hyvät asiat elämääsi.

Toivo, ole onnellinen, jätä toteutus universumille ja luota siihen, että toiveesi tulee toteutumaan. Suht simppeli kaava, mutta vaatii hieman työtä normijampalta. Jos et ole perusonnellinen ihminen, jonka lasi on aina puoliksi täynnä, on huomattavasti hankalampi päästä käsiksi siihen elämään jonka haluat itsellesi. Monet vellovat suruissa, murheissa ja ahdistuksissaan, ajatukset vain kiertävät ympyrää ja olo pahenee. Nuo ajatukset pitää saada katkaistua ja korvattua sellaisilla, jotka pikku hiljaa parantavat olosi ja tuovat sinut takaisin luonnolliseen tunnetilaasi eli onneen. Henkilökohtaisesti olen nykyisin jo siinä kohtaa menossa, että saan itseni kiinni noista ajatuksista melko pikaisesti, enkä uppoa liian syvään suohon. Saan suht helposti itseni takaisin pinnalle. Ei ole tarkoitus vältellä ikäviä tunteita, mutta niihin ei kannata jäädä kuin hetkeksi. Mitä kurjempi olosi on, sitä ikävämpiä asioita elämässäsi tapahtuu, ja sitten ahdistaa taas lisää ja pyörä jatkaa pyörimistään.

Itsekin pitää alkaa tutkailla omia ajatuksia tarkemmin, kun jotkut toiveet eivät sitten millään tahdo toteutua, vaikka kuinka toivon :) Jokin estää, mutta mikä..Tähän auttaa kyllä myös se, että pyrkii olemaan läsnä tässä hetkessä. Ajatuksistaan saa paremmin kiinni, eivätkä ne juokse päämäärättömästi sinne tänne omaa juoksuaan..Toiset toiveet (pienemmät) näyttävät kyllä toteutuvan melko helposti. Joululahjaksikin tuli kaksi sellaista asiaa, joita olin toivonut, mutta vain omassa mielessäni. Kukaan ei niistä tiennyt ja silti, ne asiat tulivat luokseni :) Erittäin rohkaisevaa..