torstai 20. lokakuuta 2011

90 minuuttia taivaassa

Luin tässä melko mielenkiintoisen tositarinan nimeltään "90 minuuttia taivaassa". Se kertoo pappina toimineesta Don Piperista, joka joutui erittäin pahaan auto-onnettomuuteen loukkaantuen vakavasti. Kirja alkaa näin (vapaa käännökseni englanninkielisestä tekstistä):

"Kuolin 18. tammikuuta 1989. Ensihoitajat saapuivat onnettomuuspaikalle minuuteissa. He eivät löytäneet pulssia ja julistivat minut kuolleeksi. He peittivät minut pressulla, jotta sivustakatsojat eivät tuijottaisi minua sillä välin, kun he hoitivat muiden vammoja. Olin täysin tietämätön ensihoitajista tai kenestä muustakaan ympärilläni.
          Välittömästi sen jälkeen kuin kuolin, menin suoraan taivaaseen.
          Sillä välin kun olin taivaassa, Babtistikirkon saarnaaja tuli onnettomuuspaikalle. Vaikka hän tiesi, että olin kuollut, hän kiiruhti elottoman ruumiini luo ja rukoili puolestani. Huolimatta ensihoitajien estelyistä, hän kieltäytyi lopettamasta rukoilemista.
         Ainakin 90 minuuttia sen jälkeen, kun ensihoitajat olivat julistaneet minut kuolleeksi, Jumala vastasi tuon miehen rukouksiin.
         Palasin maan päälle. Tämä on tarinani."

Melkoisen pitkä aika olla kuolleena. Etenkin ilman aivovammaa, mutta tarina on muutenkin ihmeitä täynnä. Hyvin pieni osa kirjasta käsittelee päähenkilön viettämää aikaa taivaassa. Suurin osa kertoo hänen toipilasajastaan, joka kesti vuosia ja siitä, kuinka hän löysi varsinaisen elämäntehtävänsä tämän onnettomuuden ja taivaassa käynnin kautta.

Koska Don Piper on pappi, niin kirja ja hänen tulkintansa taivaasta ja muutenkin elämästä on hyvin uskonnollinen. Hänen kokemuksensa eroaa myös suuresti näistä normaaleista rajakokemuksista, koska hän meni suoraan taivaan porteille ilman ruumiin yläpuolella leijumisia tai valotunneleita. Mutta kirjan mukaan hän olikin ihan oikeasti kuollut. Sain käsityksen, että Piperin mielestään Jumala näytti hänelle oikean taivaan, jotta hän pystyisi kokemuksellaan lohduttamaan ihmisiä ja tuomaan toivoa kuoleville ja heidän läheisilleen. Omasta mielestäni Don Piperin taivas vaikutti kyllä kovasti astraalimaailmalta, jossa luodaan itselle sopiva todellisuus. Minun taivaani ei olisi yhtä uskonnollissävytteinen kultaisine teineen ja kirkollisine kuorolauluineen. Se mitä todennäköisimmin näyttäisi ja kuulostaisi kovastikin toisenlaiselta. Mutta siitähän astraalimaailmassa on kyse...

Jokatapauksessa kirja oli lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä. Suosittelen!