Lääkettä erityisherkkyyteen - mielikuvarentoutus

Olen kuullut sanottavan, että ihminen opettaa toisille sitä, mitä itse eniten tarvitsee. Kyllä, se sopii minun kohdalleni. Opetan lapsille ja aikuisille mindfulnessia. Olen aina tiennyt sen olevan hyvinvoinnilleni tärkeää, mutta 'tultuani kaapista' erityisherkkyyteni kanssa, ymmärrän sen olevan itselleni elinehto.

Aikaisemmin oma mindfulness harjoitteluni on ollut arjen läsnäoloa, eli olemista kaikilla aisteilla kiinni tässä hetkessä. Siis olemalla mahdollisimman tietoinen siitä mitä kulloinkin teen, mieli tyynenä. Itse olen kutsunut tätä harjoittelua nimellä 'kolme sekuntia kerrallaan', koska nuo läsnäolon hetket kestävät kutakuinkin sen verran :) Jonkin ajan kuluttua havahdun huomaamaan kadottaneeni tämän hetken ja pyrin palaamaan siihen taas uuden kolmen sekunnin ajaksi. Sama toistuu uudelleen ja uudelleen. Joskus noiden kolmen sekunnin settien välillä voi olla monta tuntiakin...

Aikaisemmin olen kertonut työuupumuksestani. Mitä väsyneemmäksi muutuin ja mitä suuremmaksi selviytymiskamppailuksi jokainen päivä muodostui, sitä vähemmän muistin olla tässä hetkessä. Mieli oli täynnä ajatuksia siitä, kuinka jaksaa seuraavaan iltaan, viikonloppuun tai seuraavaan lomaan. Keho oli kuormittunut ja stressaantunut. Fyysisesti voin pahoin ja olin jatkuvassa ärsyyntymistilassa. Ei silloin jaksa keskittyä mihinkään läsnäoloharjoitteisiin. Voin rehellisyyden nimessä sanoa, että lopulta elämässä ei enään ollut mindfulnessia lainkaan. Tämä prosessi on opettanut minulle sen, että arjen läsnäolo (edes onnistuessaan) ei riitä minulle. Päivään tulee kuulua myös meditointiharjoitteita.

Parhaiten toimivat youtuben englanninkieliset mielikuvarentoutukset. Ne ovat niin mukavia, että jaksan palata niiden pariin joka päivä. Oikein kaipaan näitä päivittäisiä kosketuksia aitoon hyvään oloon. Mennen tullen ne päihittävät istumisen iltamyöhään television äärellä. Onneksi on puhelimessa Elisa Viihde, niin voi lemppariohjelmat nauhoittaa. Voin katsella ne silloin, kun kodissa on meteliä ja menoa, eikä meditointi onnistuisi.

Lasten hiljennyttyä unten maille, noudan meditointipeittoni, puhelimeni ja kuulokkeeni. Asettaudun olohuoneen nojatuoliin ja alan kuunnella jotain juuri sen päivän oloon sopivaa YouTuben mielikuvarentoutusta. Yllä yksi esimerkkivideo. Suomeksikin löytyy mindfulness ja rentoutus videoita, mutta toki vähemmän kuin englanninkielellä. Aina ei niillä sanoilla ole niin merkitystä, pelkkä rauhoittava puheäänikin voi riittää kauniin taustamusiikin kera. Käy vain rohkeasti kokeilemassa, vaikket niin englanninkielestä ymmärtäisikään. Minäkin useimmiten viimeistään puolessa välissä äänitettä huomaan, etten tiedosta enään yhtään mistä puhuja kertoo, olen nautinnollisen rentoutuneena puoliunessa :)

Oloni on ollut nyt hyvä, vaikka työssä on ihan yhtä vauhdikasta, meluisaa ja kiireistä kuin ennenkin. Asenteeni on nyt kohdallaan ja ilmeisesti nämä rentoutukset auttavat palauttamaan minut päivän rasituksista..ainakin vielä tässä kohtaa.

Erityisherkkä lastentarhanopettaja osa 2

Viime kerralla kirjoitin, että minulla todettiin kohtalainen masennus. No, joitain päiviä myöhemmin pamahti toinen pommi, kun siihen päälle sain tietää, että minulla on vakava työuupumus. Tuon työuupumuksen allekirjoitan kyllä täysin, mutta sanoudun irti masennuksesta. Tottakai uupumus vie mielenkin matalaksi, mutta mikäpä ei väsymykseen paremmin auttaisi kuin lepo. Kun akut latautuvat, mielialakin  kohenee.

Lääkäri oli heti työntämässä masennuslääkkeitä ratkaisuksi. Ensimmäisellä masennuskerralla niitä kuulema syödään puoli vuotta putkeen ja jos masennus uusii, niin seuraavalla kerralla vuoden. No, huh huh. Minunkin masennukseni oli vain ohimenevää, mutta jos olisin alkanut syömään noita lääkkeitä, niin se olisi voinut olla pysyvää. Tuo on minun mielipiteeni. Kokeilin nimittäin neljäsosaa yhdestä masennuspilleristä ja olin sekaisin kuin seinäkello. Mieliala, joka oli jo pienesti alkanut kohota, romahti samantien pohjattomalta tuntuvaan kuiluun. Siihen loppui minun masennuslääkeurani.

Kaksi ystävääni on kertonut syövänsä masennuslääkkeitä. Toinen on syönyt niitä kymmenen vuotta joka päivä.  Sen päälle hän vielä ajoittain joutuu ottamaan toisia masennuslääkkeitä, kun tulee huonoja aikoja. Toinen on syönyt mielialalääkkeitä jo viisi vuotta päivittäin. Hän ei pääse niistä eroon, koska hänelle tulee niin järkyttävä olo, jos hän yrittää lopettaa. En lähde tuohon rumbaan. Kaikissa lääkkeissä on ikäviä sivuvaikutuksia. Jos jostain syystä jonain päivänä hyppään suoraan vakavaan masennukseen, enkä pääse sieltä omin avuin ylös, niin sitten harkitsen tottakai uudestaan. Vakavaan masennukseen lääkkeet ovat paikallaan. Lievästä ja kohtalaisestakin masennuksesta (lääkärinkin mukaan) voi päästä kuitenkin eroon ilmankin (silti tarjosi niitä).

Olen lukenut erityisherkkyydestä melko paljon ja oppinut uusia asioita. Olen aina tiennyt, että mindfulness ja meditaatio, läsnäolo tässä hetkessä, ovat ratkaisu omaan hyvinvointiini. Nyt tiedän, miksi. Huomaan, että erityisherkkyydestä on ikäänkuin tullut jonkinlainen muoti-ilmiö. Minusta on hyvä, että asia on tullut julkisuuteen ja jos joku ihminen kokee erityisherkkä olevansa, niin suotakoon se hänelle. Itsehän sitä paras asiantuntija on oman elämänsä suhteen.

Erityisherkkyys näkyy monissa asioissa. Kun kuskailen lapsi erilaisilla kimppakyydeillä harrastuksiin, niin oloni saattaa olla ihan hyvä ja rentoutunut, tai sitten voi olla etten kestä hetkeäkään, kiljun pääni sisäisesti suureen ääneen apua. Olotila riippuu paljolti kuskaamieni lasten tunnetiloista. Muiden tunteet kun imeytyvät itseeni kuin olisin pieni tai isompi pesusieni. Keskimmäistä lasta ja hänen joukkuekavereita viedessä tai hakiessa, on tänä vuonna ollut suuria haasteita. En odota yhtään heidän kuskaamistaan. Olen aina kireä kuin viulunkieli. Tyttökombo on eri kuin viime vuonna ja kaikki ovat hakeneet omaa paikkaansa. Tytöt huutelevat toistensa päälle, eivätkä kuuntele muita. Tunteet kuumenevat yhdellä sun toisella. Edellisvuonna fiilis oli ihan toinen, minullakin oli aina energinen kiva olo, kun takapenkki oli täynnä positiivista tyttöenergiaa. Ei se ole se meteli, mikä minua kuormittaa, vaan se tunneympäristö. Odottelen, että tilanne rauhoittuu. Ei se edellisvuonnakaan alkuun ollut mitään ruusuilla tanssimista.

Joskus valvon öisin tuntikausia ilman mitään järkevää syytä. Käytän kaikki rentoutumiskeinot, jotka tiedän, mutta mikään ei auta saamaan unen päästä kiinni. Pääni ei ole täynnä ajatuksia, joka on normaalisti syy mahdolliseen valvomiseeni. Seuraavana päivänä tarkistan, oliko täysikuun aika. Ja kappasta vaan, olihan se ! Luin jostain tutkimuksesta jonka mukaan täysikuun aikana unensaanti on vaikeampaa ja tutkittavien yöuni oli 20 minuuttia lyhyempää kuin yleensä. Erityisherkällä se on monta tuntia lyhyempää :) Kahviakaan ei kannata juoda kuin ihan viimeistään klo 14 jos meinaa saada seuraavana yönä unta. Lääke, jonka ei pitäisi vaikuttaa kahdeksaa tuntia enempää, voi vaikuttaa 24 h. Tässä muutamia esimerkkejä erityisherkkyyden vaikutuksista.

Tähän mennessä opiskelemani mukaan, olen varsinainen mallikappale erityisherkästä ihmisestä. Omaa oloa helpottaa tietää, että kyse on biologisesta ominaisuudesta. Aikaisemmin olen silmät suurina hämmästellyt, miten en kaikista henkisistä työkaluista huolimatta kertakaikkiaan vaan tahdo jaksaa työn ja arjen rumbaa. Etenkin viime vuonna jokainen päivä tuntui selviytymistaistelulta. Nyt jo ymmärrän. Se, että olen erityisherkkä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi hallita henkistä sekä fyysistä olotilaani. Täytyy vaan löytää oikeat tavat, jotka sopivat juuri minun arkeeni.

Jossain vaiheessa mietin jo vakavissani, että minun täytyy kokonaan vaihtaa ammattia. Mutta kun olo koheni ja sain rohkaisevia viestejä "universumilta", niin päätin jatkaa edelleen valitsemallani tiellä. Minulla on onneksi kyky tehdä rumasta kaunista, haastavista elämäntilanteista joitain hedelmällistä. Niin aion tehdä tästäkin tavalla tai toisella.