Elävän veren analyysi

Kävin tässä vähän aikaa sitten lähinnä mielenkiinnosta elävän veren analyysissä. Syön suht terveellisesti ja ainakin terveellisemmin kuin useimmat tuntemani ihmiset, vaikka ruokavaliostani puuttuukin vielä tarpeellinen määrä kasviksia. Olo on siitä huolimatta ollut viime aikoina tosi nuutunut ja vetämätön (johtunee rankahkosta elämäntilanteesta). Testi oli pikaversio tuosta elävän veren analyysistä, mutta suuntaa antava kuitenkin. Elävän veren analyysissä otetaan sormen päästä verta ja tutkitaan sitä mikroskoopin alla. Oma verenkuvani oli hieman huonompi kuin olin etukäteen ajatellut ja siitä pystyi "lukemaan" mm. stressin, suklaan syönnin :) sekä kivun.

Tässä on muuten netistä löytämäni tarkempi selvitys siitä, millaisia löytöjä analyysissä voi olla, mitä ne tarkoittavat ja miten tilannetta voisi parantaa. Minunkin täytyy vielä omien kuvieni kanssa perehtyä tähän tekstiin ajan kanssa paremmin. Pikatesti oli vain 20 minuutin mittainen ja siinä ei ehtinyt kovin tarkkaan näitä asioita käymään läpi, vain yleisellä tasolla.

Elävän veren analyysi liittyy ph-tasapainodieettiin, missä kantavana ajatuksena on se, että jos ihminen on liian hapan (syö ja juo happamia ruokia ja juomia liikaa), niin siitä epätasapainosta johtuvat lähes kaikki terveydelliset ongelmat. Tätä pyritään sitten korjaamaan emäksisemmällä ruokavaliolla. Tältä sivustolta löytyy tarkempaa tietoa ph-tasapainodieetistä mm. siitä mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä.

En ole koskaan elämässäni noudattanut mitään dieettiä laihtuakseni. Ja tämä on todellakin tosi! :) Olen kyllä kokeillut erilaisia dieettejä täysin terveydellisistä syistä, voidakseni paremmin tai selättääkseni jonkun vaivan. On tullut kokeiltua mm verityyppi-, vähähiilihydraattista ja ruokien oikean yhdistelemisen dieettejä.

Luomuruoan ja mahdollisimman lisäaineettoman ruoan syöminen ei toki ole dieetti, mutta tämä on ollut paras vaihtoehto minulle. Siihen olen sitten lisännyt hieman superfoodeja buustaamaan immuniteettia ja oloa. Otan minulle sopivia juttuja toisen sieltä ja toisen täältä erilaisista ajatuksista ja "dieeteistä". Ph-tasapainodieetti (kuten moni muukin) on aivan liian tiukka minun makuuni. Testaajan mielestä se on ainoa oikea tapa päästä hyvään oloon ja terveyteen, mutta en enään lähde mihinkään mukaan niin, että jätän kaiken muun aikaisemmin hyväksi kokemani ja kokeilen 100 lasissa jotain uutta ja ihmeellistä elämän muuttavaa dieettiä. Minusta superfood "ympyröissä" parasta on se, että ihmisiä kehotetaan lisäämään jotain ruokavalioonsa, ei jättämään mitään siitä pois. Ajan kanssa sitten kroppa itse alkaa vähentää niiden epätoivottujen ruoka-aineiden pyytämistä, kun niillä lisätyillä hyvillä korvataan kropan puutteita.

Tästä ph-dieetistä minulle tulee mukaan todennäköisimmin Udon öljysekoitus ja viherjauhe. Näitä saa mm Cocovin verkkokaupasta melko hyvään hintaan (suosittelen kyseistä kauppaa, laatutuotteita ja lisäksi yli 55 euron ostoksissa toimituskulut 0 euroa). Hyvät öljyt ovat aina tärkeitä ja viherjauheella voin korvata tämän hetkistä kasvisten puutetta. Ehkä näistä on hiukan apua tässä stressaavassa elämäntilanteessa ja loput tulee sitten siitä, että saan palautettua itseni useammin taas tähän hetkeen. Useinkaan en välttämättä mielessäni höpöttele koko ajan (apinamieli - ego), mieleni voi olla tyhjä ajatuksista, mutta en siltikään ole tässä hetkessä kiinni, vaan menen jonkinlaisella automaatiolla eteenpäin. Tätä pyrin muuttamaan tietoisemmin ja tietoisemmin joka päivä terveehkön ruokavalion kera. Lisäksi opettelen kunnolla hengittämään, olen näet huomannut omaavani järkyttävän pinnallisen hengityksen. Kunnollinen hengitys on yksi tärkeä avain hyvään oloon. Eli näillä päivitetyillä eväillä taas eteenpäin :)

Tavoitelista

Minun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään ryhtyä kirjoittamaan listaa omista tavoitteistani/unelmistani. Ne eivät kuitenkaan voi olla mitään ylimalkaisia pyyntöjä/ toiveita, kuten: lisää rahaa, matkustelua tai mukava työ. Toiveiden tulee olla tarkkoja ja ne pitää kirjoittaa ylös sellaisessa muodossa, kuin ne olisivat jo toteutuneet. Sitten ne "lähetetään" universumille tai vaikka henkioppaalle toteutettavaksi.

Niina- Matilda Juholan uusimmassa kirjassa Näkijä 2 kerrotaan tästä näin:

"Vapaan tahdon kunnioittamisen vuoksi opas ei voi päättää asioita puolestasi. Siksi sinun on itse tehtävä päätöksiä yhä uudestaan. Voit olla aivan varma, että suuren valinnan ollessa ajankohtainen henkioppaasi vaikenee täysin, jotta todella teet itse valintasi. Kun siis todella haluat pyytää jotakin, määrittele tarkoin mitä pyydät. Jos esimerkiksi pyydät autoa, ei oppaasi voi auttaa sinua millään tavoin, ellet liitä pyyntöösi auton merkkiä, vuosimallia ja väriä sekä mahdollisia lisävarusteluja. Opas ei saa viedä valinnanvapauttasi ja päättää asioita puolestasi.

Tunteeton pyyntö on sama kuin tyhjä pyyntö. Sinun tulee todella tuntea minkä arvoinen asia sinulle on ja esittää pyyntösi syvää kiitollisuutta jo valmiiksi tuntien, muuten se on sama kuin lähettäisit pyyntösi kirjeenä, mutta unohtaisit postimerkin."

En ole ehtinyt tarkkaan miettiä, mitä itse haluaisin ja siksi sen listan tekeminen on koko ajan jäänyt, vaikka tiedän, että ilman sitä jään ikäänkuin junnaamaan paikalleni epämääräisine toiveineni. Nyt pikku hiljaa niitä on alkanut onneksi muodostua. Paperille asti en ole näitä tosin vieläkään saanut, mutta ensimmäistä kertaa kirjoitan nyt muutaman niistä tähän blogiin. "Virallisesti" esitän pyyntöni sitten rauhassa myöhemmin...oikeassa muodossa, tunteella ja kiitollisuudella.

Tulevaisuudessa toiveissa on, että elantoni tulisi oman yrityksen pyörittämisestä. Antaisin erilaisia hoitoja ja myisin hyvinvointituotteita siinä sivussa mahdollisuuksien mukaan. Vuoden sisällä olisi nyt tarkoitus opetella Intialaista päähierontaa sekä Intialaista käsi- ja jalkahierontaa. Myöhemmin mahdollisesti reikiä. Opettelen myös tekemään koruja, joita voin myydä, kun taitoa karttuu tarpeeksi. Tästä muodostuu jo lyhyen ajan ja pitemmän tähtäimen toiveita.

Toivelistaan tulee myös pidennettyjä viikonloppuja Euroopan kaupungeissa, vaikka kerran vuodessa. Ainakin Rooma ja Pariisi tulevat listalle. Hauska asia oli se, että kun olin päättänyt mielessäni toteuttaa näitä minireissuja, niin miehen sisko kutsuikin minut Lontooseen viettämään pidennettyä viikonloppua ensi keväänä :) Kuinkas sattuikaan...

Vielä yksi toive (niitä on toki pari muutakin vielä, mutta niistä ei nyt sen enempää) on, että kirjoittaisin kirjan. Se olisi jonkinlainen fantasiaseikkailu, joka liittyy minua kiinnostaviin henkisen kasvun ja kuoleman jälkeisen elämän asioihin. Idea on jo, toteutus ottanee joitakin vuosia :) Ainakin pöytälaatikon täytteeksi jos ei muuta. Twilight -saagan kirjoittaja Stephenie Meyer kirjoitti tuon tarinan samaan aikaan kun hänellä oli vielä pieniä lapsia, lasten touhutessa vieressä ja öisin kun muut talossa nukkuivat. Häntä ei kehuta kovin hyväksi kirjoittajaksi, mutta jo pelkästään hyvällä idealla ja kohtalaisilla kirjoitustaidoilla, voi turvata loppuelämän mukavasti ;)

Haasteellinen lapsi

Keskimmäinen lapseni, joka täyttää lokakuussa 6 vuotta, on aina ollut haasteellinen lapsi. Neuvolan oppaissa aikanaan jaoteltiin vauvat helppoihin, hitaasti lämpeneviin ja vaativiin lapsiin (itse pidän enemmän sanasta haasteellinen, kuin vaativa). Tyttö kuuluu näihin haasteellisiin lapsiin ja on vauvasta lähtien saanut tantrumeita ja kiukku- ja raivokohtauksia päivittäin. Joskus on hieman kevyempiä kausia (siis vain pieniä ja lyhyempiä kohtauksia päivittäin), mutta jos itse omaa huonon päivän tai elämässä on muuten rankkaa, niin kyllä helpompinakin aikoina on hermot ja kärsivällisyys helposti äärimmäisellä koetuksella.

Itsekin olen kiukun kanssa tehnyt töitä elämämässäni. Nuorempana kuvittelin, että omaan tämän helposti räjähtävän temperamentin, koska olen sen perinnyt molemmilta vanhemmiltani ja koska se on perinnöllistä, en voi vaikuttaa asiaan mitenkään. Sitten 25-vuotiaana tapasin miehen, joka oli kuin itse viilipytty. Yritä siinä sitten kiukutella ja saada riitaa aikaiseksi, kun toinen ei kertakaikkiaan lähde siihen mukaan. Oli pakko alkaa miettiä asiaa tarkemmin ja loppujen lopuksi tajusin, että se olikin opittu toimintamalli (jonka olin lapsena oppinut seuratessani vanhempiani) ja koska olin sen oppinut, pystyin myös oppimaan siitä pois. Pitkä ja kivinen tie se on ollut, mutta nyt hermot palavat enään totaalisesti todella harvoin. Kun ymmärtää, mistä kiukustuminen johtuu ja vielä tarkemmin tietää, että se perustuu omiin ajatuksiin ja tulkintoihin kulloisesta tilanteesta, eikä se oikeasti johdu toisesta ihmisestä, niin tilanteita pystyy kontrolloimaan ihan eri tavalla. Joskus kun hihat silti palavat, olen koko ajan tietoinen siitä, mistä se johtuu. Mielen perukoilla häilyy ymmärrys siitä, mitkä ovat ne ajatusmallit ja selvittämättömät ongelmat, josta kumpuavan pahan olon puran sitten ilmoille pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Tietoisuus perimmäisestä syystä auttaa pääsemään suuttumuksesta nopeasti irti.

Tyttäreni ei ole kyllä alunperin oppinut tuota kiukuttelua minulta, koska se alkoi jo heti synnytyssairaalassa. Hän on kyseisen taipumuksen jostain muualta saanut (entisen elämän selvittämättömistä ikävistä asioista?), mutta toki oma reagointini ja hermostumiseni on varmasti vahvistanut tuota käyttäytymismallia. Minulla on kolme lasta ja tämä keskimmäinen on ihan erilainen kuin kaksi muuta. Synnytys meni jo jokseenkin poskelleen ja se oli minulle ikävä kokemus, ehkä se jotenkin vaikutti syntyvään lapseen (toiset kaksi synnytystä olivat positiivisia kokemuksia). Alkuelämä meni myös pahojen allergiaongelmien kanssa painiessa. Herkkänä lapsena (nämä haastavat lapset ovat myös hyvin herkkiä, niin henkisesti kuin fyysisestikin) hän koki varmasti silloin, kuten nykyäänkin, vatsaongelmat paljon voimakkaampina, kuin joku toinen lapsi olisi ne kokenut.

Tyttö on jo nyt antanut esimakua siitä, mitä tuleva teini-ikä mahdollisesti tulee olemaan, vain astetta hieman kiltimpänä versiona. Suusta tulee välillä todella mielenkiintoista ja mieltä ylentävää tekstiä. Välillä syvimmässä alhossaan tyttö jopa puhuu, että haluaisi kuolla. Onneksi hän ei tosiaan ole vielä teini, eikä minun tarvitse pelätä oikeasti tytön tekevän asialle jotain. Nyt se on vain huomion hakemista, kuten koko kiukuttelu muutenkin. Tyttöä ei myöskään voi lähestyä ilman lupaa, ottaa syliin, silittää tai suukotella. Hänen pitää antaa siihen lupa, muuten kiukku vain yltyy. Minun tapani ratkaista paha olo on läheisyydellä, mutta tytön kohdalla se ei toimi, kuten kahdella muulla, koska lupaa ei välttämättä heltiä. Toki läheisyys lopulta on se rauhoittava tekijä hänellekin, mutta sille on tarkat säännöt, jotka hän asettaa ja niitä haluan toki kunnioittaa.

Välillä pelkään, etten osaa auttaa lasta selviämään näistä kohtauksista oikein, ja että hän vielä sairastuu vakavasti, kun on niin täynnä negatiivisuutta ja itsensä väheksymistä. Päiväkodissa tyttö ei tätä puoltaan näytä ollenkaan (saatikka psykologilla, jolle hänet kerran raahasin), mikä on kuitenkin merkki siitä, että teen jotain oikein. Hän uskaltaa näyttää ja purkaa nämä ikävämmät tunteensa minulle ja koetella sekä haastaa minut päivittäin. Tuttuni muistutti minua myös siitä, että eihän tyttö ole negatiivisten tunteiden kourissa koko päivää, vain silloin kun on kotona äidin kanssa :) No, onneksi tantrumit rajoittuvat ainakin viikolla vain pariin pahimmassa tapauksessa kolmeen tuntiin per päivä. Aina välillä on myös lyhyempiäkin sessioita. Jää sitä elämästäkin iloitsemista roima tovi kulloisenakin päivänä jäljelle.

Vaikka henkisyyden kautta olenkin oppinut elämään enempi tässä hetkessä ja ymmärtämään asioita syvällisemmin, niin välillä kun arki painaa ja alkaa stressiä pukata, niin ego pääsee taas niskan päälle ja silloin ei tahdo osata suhtautua haasteellisen lapsen tarpeisiin oikein. Tämä äiti huutaa ja kiljuu ihan samalla mitalla kuin lapsikin ja siitä tulee tietysti vielä pahempi olo niin itselle kuin lapsellekin. Haasteellisen lapsen kanssa pitää osata luovia ja ennakoida tilanteita oikein ja se vaatii paljon energiaa, mikä on usein tässä arjen pyörityksessä melkein nollassa. Tiedän kyllä, miten nuo tytön pimahdukset pitäisi hoitaa, mutta kun ei aina jaksa. Pitää pysyä itse pää kylmänä, rauhallisena ja rakastavana aikuisena. Oikeastaan muuta ei tarvitse, mutta joskus se tuntuu rankemmalta vaihtoehdolta juuri siinä nimenomaisessa hetkessä, vaikka loppujen lopuksi se lyhentääkin tilannetta huomattavasti. Onneksi nukutun yön jälkeen tulee aina uusi päivä ja silloin voi tehdä asiat toisin. Ja illalla voi tulla spontaanisti kiitoksista suurin "Rakastan sinua äiti".

Luonnonmukaista ruokaa päiväkoteihin

Oli ilo kuulla jonkun aikaa sitten, että luomuruoka-aineiden osuutta Helsingin päiväkodeissa nostetaan 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Kaupunginhallitus hyväksyi kesäkuun lopulla Helsingin ruokakulttuuriryhmän ehdotuksen, että luomu- ja lähiruuan osuutta lisättäisiin asteittain Helsingin kaupungin tuottamassa ruokailussa ja ensimmäisessä vaiheessa muutos kohdistettaisiin päiväkotilapsien ruokailuun. Tottahan toki tuo osuus saisi olla paljon suurempikin ja tapahtua nopeammalla aikataululla kuin nyt, mutta parempi tuokin kuin ei mitään. Vielä kun päiväkodit ja koulut muutenkin alkaisivat käyttää enempi täysjyväviljoja, - pastaa ja - riisiä valkoisten vastaavien sijaan, niin nostaisin jo molemmat peukut kohti taivasta.

Toki minä perheineni asun Vantaalla ja jo tuollainenkin puoliluomupäätös on tälle kaupungille utopiaa. Vantaalle tärkeintä on säästö, säästö ja vielä kerran säästö. Ja etenkin lapsiperheiden kustannuksella. Espoossakin poistetaan sentään natriumglutamaatti ainakin kouluruokailusta tämän syksyn aikana. Vantaalla mennään varmaan tasan vastakkaiseen suuntaan :) Noh, ehkä olen hieman liian negatiivinen Vantaan kaupungin päättäjiä kohtaan. Toivottavasti he osoittaisivat minun mielipiteeni vääriksi hyvinkin pian ja ottaisivat suunnan kohti terveellisempää ja lapsiystävällisempää Vantaata.

Lisätietoa luomusta ja luomutuotannosta tästä. Ei sen ruoan aina tarvitse olla täysin luomua, kunhan ruoka olisi mahdollisimman lisäaineetonta. Sellaistakin löytyy kaupan hyllyiltä edullisesti, kyse on vain valinnoista. Joissakin luomutuotteissakin on minulle liikaa E:llä alkavia numeroita (etenkin lihatuotteissa) ja ne jäävät siksi ostamatta. Esimerkiksi luomunakit jäävät ostamatta ja tilalle valitsen Vatajan lisäaineettomia ja nitriitittömiä nakkeja. Luomuelintarvikkeissa saa käyttää vain harvoja lisä- ja apuaineita, joista suurin osa kyllä on luonnossa esiintyviä yhdisteitä. Keinotekoisten väri-, aromi- ja makeutusaineiden käyttö on kokonaan kielletty, myös säilöntäaineiden käyttö on tiukasti rajattua. Minulle tärkeintä ruoan valinnassa on lisä- ja säilöntäaineiden välttäminen tai kaikkein vähiten niitä omaavan tuotteen valinta, joten aina ei kauppakärryyn eksy luomutuotteita, vaan yli ajaa juuri tuo E-yhdistelmien puuttuminen tuoteselosteessa.

Mutta siis hyvä Helsinki!