Tietokoneen uumenista piristystä päivään

Tyhjentelin tässä päivänä eräänä tietokoneen sisälle varastoituneita meilejä ja dokumentteja. Törmäsin muun muassa tähän hulvattomaan kuvaan. Vielä tänäkin päivänä tämä piristää kummasti päivääni ja saa minut nauramaan lähes vedet silmissä.

Muutama vuosi sitten päätin, että haluan tietyn pöydän yläkerrasta alakertaan. Mies oli sitä mieltä, ettei se kokonaisena sieltä alas tule. Minä taas olin täysin varma siitä, ettei sitä tarvitse purkaa, 'menihän se noin yläkertaankin aikanaan !' No, eikun pöytä kantoon ja tuohon se sitten jäi....lähestulkoon siis maaliin päästiin :)

Kaveri meinasi, että minun kannattaisi voidella se oliiviöljyllä, että 'kyllä se sieltä sitten yön aikana tippuu alas ihan itsestään' :) Minä tuumasin siihen, että 'hmmmm, ei sitä nyt koko yöksi tuohon voi jättää, sehän on ihan tielläkin'.

Mies oli kärsivällisesti odottanut rappusilla istuen. Hänhän oli kertonut minulle heti alkuunsa, että miten tässä käy. Pakko oli myöntyä siihen, että palasiksi se pöytä on laitettava. Miehen mielestä riitti, että vain yhden jalan irrottaisi. Minä en tähän päiväänkään saakka voi ymmärtää, miten se tuosta tuli pelkästään sellaisella toimenpiteellä. Siihen kun kaivataan jo matemaattista ajattelua ja sitä taitoa minulla ei ole.

Yritin vielä vängätä vastaan, että 'eihän se nyt sentään pelkästään yhden jalan irrottamisella siitä tule ja miten sä nyt sen tossa purat muutenkaan'. Mies oli melkein tarttunut jo tuumasta toimeen, mutta päätti tässä kohtaa istahtaa uudelleen rappusille odottamaan, että päädyn hänen kanssaan samaan lopputulemaan. No, olihan se lopulta myönnettävä, että todennäköisesti hän paremmin tämän asian tietää, kun talojakin rakentelee työkseen.

En ole varmaan eläessäni nauranut niin paljon kuin tuon pöytäepisodin aikana. Ja niinhän se oli, että ei se sinne yläkertaan aikanaan ollut kokonaisena mennyt. Mutta eihän nyt äiti-ihmisellä muistikapasiteetti ihan kaikkeen sentään riitä...