Pakkopullasta nautinnolliseen tekemiseen

Olen vaihtanut kuntosalin bodypumpit ja muut raskaan sarjan jumpat joogaan, pilatekseen ja bodybalanceen, toki maustettuna indoor tai outdoor runningilla sekä cyclingilla. Palattuani sorvin ääreen edellisen sairaslomani jälkeen lokakuun lopulla (se selkä taas), kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni pilatesta. Eihän siihen ekaan kertaan ehtinytkään mennä kuin vaivaiset 38 vuotta ja rapiat :)

Selkäni oli täysin poikki ja puhki ja pinoon työpäivän rasituksesta ja oli viittä vailla etten olisi jaksanut kammeta jo muutenkin yliväsynyttä itseäni vasta puoli kahdeksalta illalla alkavalle tunnille. Mutta luojan kiitos, että menin. Se tunti oli kuin hetki taivaassa ! Niin nautinnollista ja rentouttavaa. Satsin pilates ei missään nimessä ole rankkaa, vaan juuri hyvinkin leppoisaa. Tunnin jälkeen selkäni oli kuin uusi ! Mikä ihana tunne :) Melkein meinasin hämmästyksestä persiilleni lentää, kun tunnustelin uutta ehompaa selkääni...

Sen jälkeen olen käynyt aina kun mahdollista (eli toisin sanoen silloin tällöin) pilateksessa, yogalates tunneilla ja body balancessa. Selälle ehdottomasti paras noista vaihtoehdoista on pilates. Tein heti ensimmäisen tunnin jälkeen radikaalin päätöksen, että haluan jatkossa nauttia liikkumisesta jo sitä tehdessäni, enkä vasta sen jälkeen tulevasta hyvästä fiiliksestä. Se kun saattaa olla joskus yllättävänkin lyhytaikainen ilo. Joten aloin harrastaa  muitakin Tikkurilan Satsin leppeämpiä tunteja. Pilates on rentouttavaa, yogalates (joka yhdistää siis joogaa ja pilatesta) ihanan rankkaa ja bodybalance..hmm, siitä ei ole oikein vielä muistikuvaa (vasta yksi tunti takana). Muistan vain sen, että tavallisen musiikin käyttö bodybalance tunnilla meditointimusiikin sijaan, on kyllä jokseenkin vikatikki. Se vaikeuttaa tekemisestä nauttimista ja tunnin rentouttavaa vaikutusta.

Pilates, yogalates ja bodybalance tunteja on harmittavan vähän tarjolla Satsissa ja tottahan toki, kun niistä innostuin, niin niitä vähennetään entisestään tulevalla kevätkaudella :( Onneksi parin tunnin aikatauluja muutettiin näiden vähennysten yhteydessä minun kalenteriini paremmin sopiviksi, joten eiköhän niitä kuitenkin riitä vielä ihan omiin tarpeisiini.

Innostuin tietenkin heti myös pilates ohjaajan koulutuksesta, koska olin niin hypessä lajin toimivuudesta omiin selkäongelmiini. Into loppui kuitenkin lyhyeen, kun näin koulutuksen hinnan. Miksi kaikki koulutukset maksavat aina monta tonnia ? Ravintovalmentajankin koulutus maksaa hunajaa. Se olisi vielä koulutustoive listalla (Pro Health). Pitää olla todella varma, mitä haluaa. On varmasti motivoituneita ihmisiä näillä kursseilla.

Mutta takaisin hyvältä tuntuviin liikuntamuotoihin vielä hetkeksi. Juoksemista päätin lisätä aerobisena liikuntamuotona, mieluiten ulkoilmassa, toki myös joskus juoksumatolla porhaltaen. Ensin oli kuitenkin liian kylmä juosta ulkona, keuhkot kun ei kestä. Sitten pakkaset vihdoin helpottivat ja sain ruuvattua nastat lenkkareiden alle, niin kuinkas ollakaan, sää muuttui ja nyt tarvitsisi luistimet alle ! No kyllä sitä ehtii vielä laittaa tassua toisen eteen ihan riittämiin. Kärsivällisyyttä siis, kiitos.

Ehdin kuitenkin yhden lenkin jo vetäistä ja juoksin ensimmäistä kertaa varmaan ikinä ilman korvissa pauhaavaa rockenrollia. Aikaisemmin musiikin voimalla olen jaksanut nipin napin vetää läpi "tylsän" liikuntasuorituksen. Kun kuuntelen musiikkia, häviän täydellisesti muihin maailmoihin, en ole kiinni tässä hetkessä tai todellisessa elämässä muuten kuin jalkojen koskettaessa maan pintaa. Tällä kertaa kun en kuunnellut mitään, niin juoksemisestakin tuli yht'äkkiä ihan eri tavalla nautinnollista kuin ennen. Pystyin paremmin olemaan läsnä omassa kropassa ja kuuntelemaan sielun ja intuition viestejä ja ideoita. Sanotaanko, että se oli erittäin antoisa juoksulenkki tulevaisuuden kuvioiden suhteen :) Parempi läsnäolo tekikin tylsästä puurtamisesta nautinnon ja idealähteen..

Eli uudella asenteella liikunnan suhteen tässä mennään eteenpäin. Nykyisin jo pelkkä ajatus mennä kuntosalille jumppaamaan on ihana, kun meneminen ei tunnu enään pakkopullalta, vaan on joka kerta jotain, mitä ilolla odottaa..

CI Coaching askel askeleelta, osa 1

Yritystä pukkaan pystyyn hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Sain tehtyä logon jo joulukuun alkupuolella, mutta vasta nyt sain sen ladattua koneelle :) Voin tästä lähtien käyttää sitä esimerkiksi nettisivuilla ja käyntikorteissa. Vistaprintin tuotevalikoima, eritoten pienen yrityksen näkökulmasta, on melko kattava ja edullinen. Alla uusi ja upea yritykseni logo:

Koska ainakin jonkin aikaa teen oman yrityksen kautta töitä päätyöni ohessa, en ajatellut vielä käyttää isoja rahoja esimerkiksi kotisivujen luontiin. Toisaalta haluan myös suunnitella sivut tarkkaan etukäteen. Zervantin nettipalvelun kautta hoidan laskutuksen ja kirjanpidon ja heidän palveluihinsa kuuluu myös suht simppeli kotisivu. Tässä omani, jota tulen päivittämään ainakin vielä palveluiden, hinnaston ja linkkien osalta:

http://www.zervant.com/fi/ci-coaching/

Seuraavaksi käynkin sitten käyntikorttien kimppuun....

Rentouttavaa ja ihanaa loppuvuotta kaikille !

Lätkää, arkea ja ajanhallintaa

Yhdeksän vuotias poikani on alkanut harrastaa jääkiekkoa. Jippii...? Vietettiinpä tässä eilen neljä tuntia treenireissulla. Vajaa tunti meni automatkoihin Sipoon Nikkilään ja takaisin, kaksi ja puoli tuntia treeneihin plus puolisen tuntia vaatteiden vaihtoihin ym. Vantaalla ei ole riittävästi jäähalleja, joten naapurikunnista pitää hakea jääaikaa, ettei tarvitsisi yöllä harjoitella. Huoah. Muutaman treenikerran jälkeen pojalla kuitenkin vielä intoa riittää, joten antaa mennä vaan. Pojalla on nyt jo kovempi kunto kuin minulla, saati kun vielä tästä eteenpäin mennään noilla harjoitusmäärillä ja peleillä (harkat 3-4 x viikossa plus pelit).

Mukana oli kuusi vuotias kuopus ja Nikkilässä ei niin sitten mitään tekemistä ainakaan näillä pakkasilla. Ei yhden ainuttakaan kauppaa tai kahvilaa auki lähimainkaan. Helkkarin hieno kirkko siellä kyllä oli ja uudehko jäähalli. Koulunkin näin. Uskon kyllä, että paikka on kaunis ja upea jahka kevääseen ja valoisan aikaan päästään. Mutta nyt paukkupakkasilla ja pilkkopimeässä..a-puu-va !

Lähtökohdat oli aika onnettomat, mutta yllättävän hyvin se aika lopulta meni. Vasta kun kello läheni yhdeksää ja poika vielä viipyili pukuhuoneessa, alkoi tällä äidillä hieman hermoa kiristää. Vaikka kuopuksen kärsivällisyydelle nostankin hattua, niin ei sitä kyllä sinne enään saa kuin kirkuen ja rimpuillen. Onneksi 3g verkko toimi hyvin, toisin kuin esimerkiksi Tikkurilan sählyareenalla ja tyttö pystyi katselemaan Pikku Kakkosen ohjelmia kännykällä ja jopa kannettavallakin nettailla ajan kuluttamiseksi.

Ilta oli loppujen lopuksi tuottelias. Sain paljon aikaiseksi ja jatkossakin voin käyttää Sipoon harkka-ajan yrityksen asioiden hoitamiseen. Nyt sain tehtyä raakaversion nettisivuista ja logonkin aikaiseksi ! Silloin kun treenit on lähempänä palveluita, voin käyttää ajan esimerkiksi viikon kauppareissuun ja muihin asioiden hoitamisiin. Jossain määrin on nimittäin viime aikoina stressannut ajatus näistä miljoonista lätkätreeneistä, että miten ihmeessä saan ne arkeeni sulautettua, mutta kuten yleensä, aluksi olen aina muutosta vastaan, mutta sitten pikku hiljaa sopeudun ja löydän tilanteesta ne kaikki hyvät puolet.

Ja kuinka ollakaan nyt joulukuusta alkaen sain 12 vuoden palveluslisän palkkaani ! Ajoitus on mitä parhain. Sillä maksaa hienosti noin yhden lisätankillisen polttoainetta, jota tulee kulumaan paljon enemmän kuin aikaisemmin näiden lätkästä aiheutuvien kuskausten vuoksi.  Ei tarvitse siitäkään stressata :) Kun pyrkii elämässä parhaansa mukaan menemään rennosti virran mukana, niin asiat vain loksahtelevat paikoilleen mitä yllättävimmilläkin tavoilla ja täydellisellä ajoituksella..

Feenix linnun ensimmäiset siiven iskut

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka kaikki tähän saakka työelämässäni aikaansaamani positiiviset muutokset työnkuvassani ja tulevaisuuden urasuunnitelmani romahtivat kerralla maan tasalle palaen poroksi ja kuinka jäin sinne hävityksen keskelle istumaan täysin pöllämystyneenä. Tiesin kyllä silloinkin, että kaikella sillä oli merkityksensä, mutta alun järkytyksessä ja mielen myllerryksessä, en vielä nähnyt sitä oikeaa sanomaa, jota minulle tällä olkia ravistuttavalla herätyksellä kerrottiin.

Nyt kun olen rauhoittunut, pohtinut asiaa  ja tiedostanut eteeni heitettyjä vinkkejä, asia alkaa olla harvinaisen selvä. Kuin Feenix lintu nousen sieltä tuhkan seasta ensimmäisten siiven iskujen voimin. Alkuun mietin, että kaikki vietiin minulta siksi, että ymmärtäisin lähteä nykyisestä työpaikastani tuultakin nopeammin. Mutta itse asiassa sainkin nyt riittävästi kaipaamaani tilaa ympärilleni, jotta ymmärsin ja tiedostin paremmin jääneeni pelon valtoihin ja tyytyneeni jatkamaan työelämääni mukavuusympyrän sisäpuolella, vaikka tunsinkin, että tein kompromissejä unelmieni suhteen. Onhan se perin turvallista, kun palkka juoksee, eikä toimeentulosta ole pelkoa.

Kun katselin työpaikkailmoituksia, niin mikään niistä ei vaikuttanut sellaiselta helmeltä, jota kaipasin. Missään niistä en pääsisi toteuttamaan itseäni valmennuksen saralla. Sitten mietin lisäkouluttautumista ammattiin, jossa valmentamista pääsisi tekemään, esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Mutta oliko sekään oikea suunta ? Minulla on upea uusi ammatti Elämäntaidon Valmentajana, mikä sopii minulle kuin nappi silmään, niin miksi kouluttautua taas joksikin muuksi ?

Tällä hetkellä ei vielä löydy juurikaan yrityksiä, joihin pääsee valmentamaan rivityöläisenä. Lähitulevaisuudessa toki uskon tämän asian muuttuvan kenties hyvinkin nopeasti. Joten muutamien hienojen keskustelujen jälkeen ihmisten kanssa, jotka jo menestyksekkäästi ovat yrittäjiä, ymmärsin, että sehän se tietenkin on kaiken näiden järistysten ja muutosten takana. Olin kadottanut alkuperäisen suuntani nykyisen työpaikkani kovien työpaineiden ja -määrien puristuksissa.

Valmennuskoulutuksessa näet pohdimme sitä, mikä on unelmatyöpaikkamme -ja uramme. Minä, kuten suurin osa muistakin opiskelukavereista, päädyimme omaan yritykseen. Vaikka se ei tietenkään ole helppoa mistään vinkkelistä katsottuna, niin itse työllistämällä itsensä, voi tehdä sitä työtä, joka on itselle merkityksellistä ja josta nauttii. Ja kun nauttii omasta työstään, niin ei voi kuin menestyä siinä !

Eli nokka takaisin kohti alkuperäistä tavoitetta. Nyt minulla on voimavarojakin lähteä sitä kohti, kun työpaineet helpottivat. Kummasti siitäkin saa aina lisää virtaa, kun tavoite on kirkkaana mielessä pölyt kunnolla sen ympäriltä puhdistettuna. Jos tulevaisuus ja tavoitteet sen suhteen ovat liian epämääräisiä, tai ne johdattavat sinua toiseen suuntaan kuin sielusi toivoisi, niin vaikka kaikki periaatteessa olisi elämässä hyvin, sisällä on kuitenkin jatkuvasti enemmän tai vähemmän tyytymätön ja tyhjä olo.

Siis tavoitteet, tavoitteet, tavoitteet. Pyri löytämään ne sielusi toiveiden kanssa resonoivat tavoitteet ja unelmat ja lähde kohti niitä, samalla tiedostaen kaikki pelot, jotka pyrkivät luikertelemaan mieleesi ja yrittävät saada sinut perääntymään. Toisille sopivat pienet vauva-askeleet, toisille isommat harppaukset  kerrallaan. Mene kohti unelmiesi elämää omaan tahtiisi, potkaisten niitä pelkoja hellästi takapuoleen. Suosittelen lukemaan Louise L. Hay:n kirjan: Muuta ajatuksesi, muuta elämäsi. Tässä pelkojen voittamisessa on tärkeää myönteinen ajattelu ja siihen oiva apu ja tuki löytyy tuon kirjan opeista.

Universumin potku persuksille

Työelämässä tapahtui tässä päivänä eräänä täysi tuho. Kaikki ne ihanat muutokset, jotka olin saanut aikaiseksi muuttaakseni työnkuvaani mielekkääksi (kiitos elämäntaidon valmennuskoulutuksesta saamani rohkeuden ja itsevarmuuteni), revittiin pois mitään kysymättä. Samalla romahtivat myös kaikki tulevaisuuden suunnitelmani työni suhteen. Ja samaan syssyyn vielä valmennuskolleegoiden kanssa suunniteltu yhteistyökuvio karahti kiville. Se ei tosin enään tuntunutkaan missään, koska olin jo valmiiksi niin turtunut ja järkyttynyt .

Koska yrityksemme ja yksikkömme työntekijäpula on tuntuva, mitään ”ylimääräistä” ei saa enään tehdä, on keskityttävä pelkkään asiakastyöhön. Olin mm. mukana hyvinvointitiimissä, jossa keskityttiin parantamaan työntekijöiden työhyvinvointia, mutta rivityöntekijät jalkautettiin takaisin sorvin ääreen alkusyksystä ja hommaa jatkettiin esimiespainoitteisesti (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Jäljelle jäi vielä minulle todella rakas kouluttajan pesti. Se oli motivaattorini ja voimavarani. Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta se otettiin minulta pois ilman kunnon perusteluita, mitään minulta kysymättä. Summa summarum: voin myös unohtaa valmennustyön nykyisessä työssäni, koska pelin henki on nyt tämä..eli ei niin mitään henkeä.

Romahdin todella pohjalle hetkeksi. Nousen aina ylös, mutta mitä isompi kolaus, sen pidempään se tietenkin kestää. Matto vedettiin alta kovalla rytinällä. Olin todella typertynyt ja pöyristynyt saamastani kohtelusta, koska esimiehet eivät halunneet perustella asioita, eivätkä ottaneet minun mielipiteitäni tai tunteitani huomioon millään tavalla.

Uskon, että tämä tapahtuma on ollut universumin potku persuksille, että ymmärräthän jo, ettei sinun ole tarkoitus jäädä sinne roikkumaan, ala vaan nyt etsiä ja lähteä kohti uusia kuvioita. Onhan tämä työpaikka turvallinen, työkaverit ihania ja palkka kohtuullisen hyvä verrattuna moniin vastaaviin töihin. Rakastan asiakaspalvelua, mutta aika aikaansa kutakin. Olin ensin niin vihainen, että aloin välittömästi hakea uutta työtä. Ihan sama mitä. Onneksi olen pikku hiljaa rauhoittunut ja tullut järkiini. Nyt etsin rauhassa, ajan kanssa vain sitä ”helmeä”. Turha lähteä tästä ojasta alikkoon. Se tuskin oli sielun tai universumin agendalla.

Kaikella on joka tapauksessa tarkoituksensa, mitä kullekin meistä elämässä tapahtuu. Joskus se on hyvinkin selvää heti paikalla, joskus taas menee pitkäkin aika ennenkuin asian laidat tulevat esille. On tärkeää pitää tuntosarvet pystyssä ja kuunnella niitä viestejä, joita oma sielu tai universumi kertoo. Vähän hitaammanlaisesti ne viestit nyt kyllä minulle tulevat ???? , mutta aion ottaa vaarin Eckhart Tollen mainioista sanoista:

”Accept, then act. Whatever the present moment contains, act if as you had chosen it. Always work with it, not against it.”

Eli hyväksyn tilanteen ja sieltä rauhan tilasta käsin alan työstämään asiaa, jolloin en tee mitään hätiköityjä päätöksiä ja pystyn kuuntelemaan sieluni ja intuitioni ääntä.

Ja mikä siunaus onkaan valmentajakoulutus, jossa jo toista vuotta käyn. Tämän syksyn olemme käyneet Enneagrammi persoonaallisuustyyppiteoriaa syvällisemmin läpi ja siihen peilaten voin jo nauraa asialle aika makeastikin. Minulle yksi suurin syy miksi otin asian niin raskaasti (hämmästyin reaktioni voimakkuutta itsekin), oli se, ettei minun tunteitani kuunneltu, vaikka kuinka yritin niitä selittää ja vaikuttaa niiden avulla asiaan. Minä oman tyyppini edustajana (4 = individualisti, tunnetriadista) peräänkuulutin tunteitani esimiehilleni, koska sieltä käsin minä katson ja koen maailmaa. Lähimmät esimieheni taas ovat toisesta persoonallisuustyypistä, jotka eivät ymmärrä tai osaa reagoida mitenkään minun tunnepitoisiin reaktioihini tai ottaa niitä huomioon. He katsovat maailmaa ihan toisenlaisten silmälasien kautta. Kaikilla ihmisillä on tietenkin tunteet ja kaikki tuntevat, mutta toisilla tunteet ovat ylikorostuneita ja he (kuten minä) peilaavat asiat ja tapahtumat niiden kautta. Näin jälkikäteen katsoen tämä oli oikein karrikoitu tilanne erilaisten ihmistyyppien ymmärtämättömyydestä toisiensa tapaan nähdä ja kokea maailma ja sen tapahtumia. Itse asiassa aivan mahtava opetustuokio minullle !

Kaikki työelämäni aikaansaannokset ja tulevaisuuden suunnitelmat siis paloivat poroksi, perustuksineen päivineen. Siihen päälle iski vielä sade ja jonnin aikaa ehdin rämpiä tuhon ja sateen aiheuttamassa mudassa ja liejussa. Pikku hiljaa sää alkoi kuitenkin seljetä ja kaikki ympärilläni muuttui hienoksi tuhkaksi. Siinä onkin jo paljon mukavampi möyriä auringon kurkistaessa pilvien takaa. Pienin, mutta varmoin siiven iskuin, nousen sieltä tuhkan seasta aikanaan ylös kuin Feenix lintu konsanaan...

Lepolomalla

Niinhän siinä taas kävi, että selkäongelmat löivät päälle. Työ ja "vapaa-aika" työn ulkopuolella oli liian hektistä, eikä palautumisaikaa ollut kunnolla yli vuoteen, niin siitä seurasi loppujen lopuksi kolmen viikon lepoloma.

Vaikka selkä vieläkin vaivaa, niin tämä pysähdys ja lepo on tehnyt ihan jumalattoman hyvää. Olen ollut sitä mieltä, että en stressaa kuin ajoittain, mutta nyt huomaan, että kyllä se kroppa on ollut jonkinlaisessa jatkuvassa stressitilassa. Aivojen stressinappula on ollut pidempään pohjassa, mikä näkyy mm. siinä, että hermot mene herkästi ja arjen pienet ilot eivät tuota riittävästi hyvää mieltä, olo on ollut hieman kuin tuuliajolla. Olen ihmetellyt, miksi en oikein jaksa innostua juuri mistään ja miksi sisällä jäytää sellainen tyhjä ja tympääntynyt olo. Vaikka minulla on kaiken maailman työkaluja valmennuskoulutuksen kautta ! Pitäisihän minun osata paremmin ja saada itseni ylös alhosta kuin alhosta. Mutta kaikki on siis johtunut siitä, että en ole pitänyt itsestäni riittävän hyvää huolta, stressinappula on huomaamattani ollut pohjassa jatkuvasti. Ilman aikaa palautumiselle, ei jaksa parhaimmat gurutkaan painaa eteenpäin pää pystyssä.

Nyt kun olen saanut levätä ja ottaa rauhallisesti, niin patterit on taas ladattu täyteen ja henkisesti olen taas paremmassa hapessa. Ihmisellä on erilaisia henkisen terveydentilan tasoja ja kun se stressinappula on pohjassa, niin tipahdamme sinne alatasoille ja sieltä pääsemme ylös vain tietoisella työllä ja viiden H:n avulla:

1. Hengittäminen.

Aivan mieletön ankkuri läsnäoloon ja juuri tähän hetkeen. Tässä ja nyt ei stressaa eikä huolet paina. Keskittymällä hengitykseesi tuot huomiosi takaisin nykyhetkeen. Pyri aina välillä tasaamaan hengitystäsi, eli hengitä niin, että sekä sisään-, että uloshengitys ovat yhtä pitkiä, se tasapainottaa ja vapauttaa sen pohjaan painetun stressinappulan.

2. Hiljentyminen, myös hidastaminen.

Kiireettömyys on nautinto. Kun hetken on poissa oravanpyörästä, niin huomaa kuinka tärkeää hiljentyminen ja rauhoittuminen on. Ihminen pääsee lähemmäs omaa sieluaan ja kuulee oman intuitionsa äänen. Hän pystyy tekemään viisaampia päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Ja se vaikuttaa kaikkii ympärillä oleviin läheisiin pelkästään positiivisella tavalla.

3. Hymy/huumori

Hymy tuo hyvän mielen ja nauru parantaa, senhän tiedämme kaikki. Se myös laskee stressiä, joka on omasta mielestäni kaiken pahan alku ja juuri. Kokeile joskus, kun oikein ottaa pannuun, niin vetää hymy korviin vaikka väkisin. Katso kuinka kauan jaksaa sapettaa..

4. Huomio hyvään

Muista olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita elämäsi on pullollaan. Kun keskityt kaikkeen hyvään huonojen asioiden sijasta, niin niitä alkaa tulla lisää elämääsi. Tämä on myös vetovoiman lain toteuttamista. Jos pyörität mielessäsi ikäviä asioita tai mätkit itseäsi henkisesti ihan vain huvin vuoksi, niin eihän siitä seuraa mitään hyvää. Ajatukset ovat affirmaatioita ja ne toteuttavat itseään. Ajatuksilla luot elämääsi. Kuuntele mitä mietit ja vertaa sitä elämääsi. Huomaatko yhtäläisyyksiä ? Kokeile sitten tietoisesti muuttaa ajatuksesi positiivisiksi ja seuraa mitä tapahtuu..

5. Hyväksyminen.

Jos huomaat, että sinua kiukuttaa tai stressaat jostain asiasta, niin silloin et hyväksy olevia oloja, vaan vastustat niitä. Pyri vastustamattomuuteen, anna virran viedä, älä ui vastavirtaan. Asioiden ja tilanteiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että alistut ja annat periksi, vaan saat hyväksyvällä asennoitumisella mielenrauhan ja kosketuksen sieluun, ja sitä kautta teet viisaita ja tarvittavia muutoksia, jotta voit paremmin.

Vähän ennenkuin tuo selkä päätti taas puolestani, niin viihdyin töissä ja oikeastaan pelkäsin tulla kotiin, koska en jaksanut lasten tappeluita ja kiukkuja. Nyt kun olen ollut kotona, huomaankin, että jaksan olla läsnä lapsille ihan eri tavalla, kuunnella heitä ja viihdyn taas kodissani. Vaikka nautinkin työstäni, niin se vie niin paljon mehuja, että olen puolittainen zombie, kun palaan töiden jälkeen kotiin. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kerätäkseni voimani palatakseni taas takaisin ihmiseksi, ja sitä lapset eivät aina ymmärrä. Lopputuloksena on vain kiukkua ja hampaiden kiristystä. Jotain on tehtävä, jotta tämä rauhan tunne, jonka olen taas pitkästä aikaa saanut ja joka on aivan taivaallinen olo, jatkuu vastakin..

Sielun Ikuinen Elämä

Odottamani päivä on täällä. Muutama kuukausi kirjaston varausjonossa tuotti vihdoin tulosta. Pöydällä komeilee meedio Lisa Williamsin kirja sielun kuoleman jälkeisestä elämästä: Sielun Ikuinen Elämä. Se kertoo siitä, mitä sielulle tapahtuu kuolemassa (jopa jo ennen sitä) ja mitä kuoleman jälkeen. Lisa on todennäköisesti tuttu kasvo osalle televisiosta sarjastaan Lisa Williams - Elämää kuolleiden parissa, jossa seurataan hänen työtään meediona ja selvännäkijänä.

Jokainen meistä on tehnyt elämänsopimuksen ennen nykyistä elämäänsä oppiakseen, eli sopinut etukäteen, mitä sen kertaisessa elämässä tulee tapahtumaan ja mitä asioita tulee oppia. Toki ihmisellä on myös vapaa tahto, mutta jos se vie liian kauas tästä etukäteissopimuksesta, eikä siinä olevia asioita ehdi toteuttaa tai oppia, niin ne löytyvät sitten seuraavan elämän listalta. Ne kyseiset asiat on kuitenkin opittava, meni siihen sitten kuinka kauan, kuinka monta elämää tahansa .

Olisi toki upeaa oppia ja tehdä kaikki asiat, mitkä juuri tähän elämään tuli tekemään, mutta miten voi tietää, mitä ne ovat ? Tässä vastausta tähän kysymykseen:

"Omalla tavallamme me kaikki tiedämme etsimämme vastaukset kysymyksiimme, se on aivan yksinkertaista. Tieto on meissä ennen tuloamme maanpäälliselle tasolle. Meille on annettu tie, jota edetä ja tarvitsemamme vastaukset. Meidän pitää vain katsoa tarpeeksi syvälle itseemme ja tietää, että vastaukset ovat siellä. Aivan kuin salaisten kryptattujen viestien lukeminen, meidän pitää vain paljastaa koodin merkitys ja avata valtaisat tiedon ja informaation lähteet.
     Meditaatio on avain, joka avaa oven tietoon ja ymmärrykseen elämästä. Se on ehdoton avain nykyiseen elämäämme mutta myös moniin aiempiin elämiimme."

Voihan sanonko mitä. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti alkaa meditoimaan? Enhän minä ehdi :) No, toisaalta olen onnistunut löytämään joka ilta aikaa kirjoittamiselle, joten eiköhän edes kymmenen minuutin pikahiljentymiseen löydy jostain aikaa. Se on vain valintakysymys, että mistä voi nipistää ylimääräisiä minuutteja. Kyllä minua meditaatio kiinnostaa, aikanaan sitä jopa harrastinkin ja se oli ihanaa, mutta ajan puutteesta se on jäänyt hyllylle odottamaan päivää parempaa. Aloitan pienistä hiljaisista hetkistä omassa rauhassani ja aikanaan sitten pidennän niitä, kun aika antaa periksi..vaikka siihen sitten menisi pitkäkin aika. Ei saa lyödä itseään, jos ei heti pääse kiinni jokapäiväiseen meditaatioon. Nyt tuntuu, että aika on kypsä tälle, kaipaan meditointia yllättävän paljon. Tässä stressaavassa ja kiireisessä elämäntilanteessa se ei liene mikään ihme.

Tämä kirjan kohta koskettaa :"Pitää vain muistaa, ettei elämässä ole sattumia ja satunnaiselta vaikuttava ei ole sitä". Kyllä, olen jo vuosia tiennyt, että näin on, mutta pikku hiljaa alan oppia lukemaan sitä, mitä ne sattumat minulle kertovat. Ne ovat henkioppaiden tai universumin pieniä opastuksia oikeaan suuntaan elämän tiellä. Tässä jonkin aikaa olen miettinyt, että olisi kiva työskennellä kuntosalilla erilaisissa tehtävissä ja myös ohjata ryhmäliikuntatunteja, mutta alanko olla jo liian vanha, kun tuntuu että siellä on aika nuori työntekijöiden ikäluokka. Tänään BodyCombatia tulikin vetämään iäkkäämpi nainen, joka oli rautaisessa kunnossa. Tämän ikäluokan vetäjiä ei ole ennen näkynyt. Minä otin tämän heti vihjeenä  ja vastauksena vastaan: Ei, en ole liian vanha vielä pitkiin aikoihin, ellen sitten peräti koskaan :)

Flunssakausi alkaa taas..vai alkaako sittenkään ?

Syksy saapuu jälleen ja flunssakausi sen mukana. Tässä joitain hyväksi havaitsemiani keinoja estää
flunssan tuloa tai helpottaa sitä, jos se onkin jo päässyt yllättämään. Itselläni flunssa iskee nykyisin
äärimmäisen harvoin. Elokuun alussa minulla oli kahden päivän flunssa. Sitä ennen sairastelin
muistaakseni viime syksynä.

1. Probiootit, probiootit, probiootit. Ihan ehdoton apu numero yksi. Kun suolisto on kunnossa,
niin vastustuskykykin on kunnossa. Eritoten jos olet joutunut antibiootteja syömään tai
kuureja on taas luvassa syksyn ja talven mittaan, niin ota ihan joka päiväiseen käyttöön
maitohappobakteerit. Antibioottikuurit hävittävät pahojen bakteereiden lisäksi ne hyvätkin
ja tämä korjaantuu probiooteilla. Lapsille Relatabsit ovat hyvät, aikuisille vaikkapa Probiootti
Plus -maitohappobakteerit (saa luontaistuotekaupoista). Itse olen käyttänyt jo vuosia noita
jälkimmäisiä ja lasten sairastelut ovat vähentyneet huomattavasti relatabseilla.

2. Veden runsas juominen ja jos hampaat antavat myöden, niin höystä vesi esimerkiksi sitruunalla.
Sitruunavesi (kuten hedelmät ja aidot itse puristetut hedelmämehut) puhdistavat elimistöä ja antavat
virtaa. Parhaiten toimii aamulla tyhjään vatsaan.

3. Nenähuuhtelu suolaliuoksella (nenäkannuja saa apteekeista). Tämän voi tehdä aamuin illoin,
mutta itse koen parhaimmaksi huuhdella vain aamuisin, koska illalla voi jäädä liikaa ylimääräistä
kosteutta ärsyttämään nenä- ja poskionteloita. Sekin voi aiheuttaa omat ongelmansa.
Toimenpide pitää limakalvot paremmassa kunnossa ja olon pirteänä. Erityisen iso apu tästä on vasomotoriseen, ympärivuotiseen nuhaan.

4. Höyryhengitys eteerisillä öljyillä höystettynä. Tätä varten voi ostaa vaikka apteekista höyryhengitykseen tarkoitetun inhalaattorin, jonka mukana tulee eteeristä öljyäkin. Huomattavasti helpompaa ja mukavampaa
kuin könöttää pyyhe päässä höyryävän vesikattilan päällä. Luontaistuotekaupoista saa ostettua
myös ihan tätä varten tarkoitettua Flunssaöljyä. Tästä on ollut iso apu minulle. Myös poskiontelo
vaivat saavat kyytiä (minulla on paljon lämpimiä muistoja punkteerauksista vuosien takaa).

5. A-vitamiinivoidetta nenän limakalvoille, pitää nenän limakalvot kunnossa. Tämä on
uusin löytöni, voitelin nessua koko viime talven ja kevään, kun edellissyksynä taistelin
nenäverenvuotojen kanssa ja jotenkinhan ne piti kuriin saada. Nenäverenvuodot johtuivat
alkuaan siitä, kun toissa talvena seesamöljy -suihkepullo lipesi kahteen kertaan nenäni sisällä
ja toisella kerralla tyrehdytin siitä aiheutunutta nenäverenvuotoa tunnin (koskaan aikaisemmin
en ollut nenäverenvuodoista kärsinyt). Viime syksyn flunssaa eivät sitten vaurioituneet nenän
limakalvot kestäneet ja pariin otteeseen vuodatinkin niagaran lailla verta. Kun aloin käyttämään
tuota a-vitamiinivoidetta päivittäin, niin siihen loppuivat ongelmat tuon harmin osalta.

6. Vogelin Echinacea kurkkusuihke, saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Kun alkaa kurkussa tuntua,
että kohta iskee flunssa (karheutta tai kipua), niin tätä ihmenestettä suihkutetaan suoraan
ongelmapesään, eli siis kurkkuun :) Desinfioi ja karkottaa pöpöjä.

7. Teepuuöljyäkin voi kurlata veden kera, luonnollinen desinfiointi aine (ainakin luontaistuotekaupoista). Ihan huipputuote ! Tällä desinfioin myös omat ja lasten haavat, mahdolliset finnitkin saavat kovaa kyytiä.

8. Homeopatia. Kun alkaa tuntua flunssan alkuoireita, niin otan aconitumia. Useimmiten se estää
flunssan puhkeamisen kokonaan. Jos kuitenkin on ärhäkämpi versio taudista kyseessä, niin kyseinen öljy
lyhentää flunssan ainakin minulla kolme päiväiseksi (ennen kesti kaksi viikkoa tai pidempäänkin).
Poskiontelovaivoihin kannattaa kokeilla silicaa. Näitä saa itsehoitovalmisteina mm. Hakaniemen
apteekista, Helsingistä. Itse käytän C-potenssia, jota ei oikein luontaistuotekaupoista saa, niissä
myydään lähinnä D-potenssia. Homeopaatti suositteli itsehoitoon aikanaan C:tä, joten sillä olen
mennyt (tarkemmin ottaen potenssilla C30). Kuopuksen korvatulehdusongelmiin olen käyttänyt mercuriusta. Jos en anna sitä, kun flunssa tytölle iskee, niin korvatulehdushan siitä seuraa. Mutta aina kun muistan antaa
mercuriusta, niin ei tarvitse lääkäreitä häiritä.

9. Hunajaa lämpimään teehen sekoitettuna. Kun oikein viluttaa, niin lämmitä kroppa
teellä sisältäpäin, sekin jo auttaa. Ja nauti hunajan antibioottisista vaikutuksista. Hunaja
(laimentamattomana) auttaa kuulemma myös yskään, mutta siihen en ole sitä vielä kokeillut,
harvemmin kun tuo yskä minulle iskee.

10. C-vitamiinia esimerkiksi tyrnijauheen muodossa, sekoita jogurttiin tai mihin nyt haluatkin.
Saa luomulaatuisena vaikka isommista Citymarketeista. Itse laitan jauhetta joka päivä
aamusmoothieeni muutaman muun superfoodin kera. Flunssan koputellessa ovelle kannattaa
ottaa isommat aseet käyttöön ja käyttää acaijauhetta tai camu camu –jauhetta. Jälkimmäinen
on maailman c-vitamiinipitoisin marja. Saa luontaistuotekaupoista.

11. Riittävä uni tottakai. Tässä kohdassa minulla on kyllä vielä tekemistä, en vain kerta kaikkiaan
ehdi nukkua viikolla riittävästi. Selkeä akilleen kantapää minulle. Väsymys nostaa stressitasoa ja
sitä myöten laskee vastaavasti vastustuskykyä. Siksi noita flunssanpoikasia yrittää minuunkin
aina välillä pesiytyä, mutta onneksi normaalisti yllä olevilla keinoilla saan ne pirulaiset hätistettyä matkoihinsa.

D-vitamiinia suositellaan myös. Itse en ole juuri käyttänyt, mutta ei tekisi kyllä pahaa sekään. Tietysti myös positiivisuus ja usko unelmien ja tavoitteiden toteutumiseen pitää terveenä :)

Helppo Brownies herkku

Ostin pitkään aivan mielettömän ihanaa luomu brownies valmisjauhosekoitusta, mihin lisättiin vain kananmunat ja voita. Kallistahan tuo oli, joten päätin tehdä itse hieman halvempaa, mutta kuitenkin edes hitusen verran terveellisempää versiota kyseisestä herkusta, kuin mitä normaalireseptillä saisi.

Ainekset:

2 dl    mantelijauhoa
2 dl    luomukaakaojauhetta (vaikka o'boyn)
1 dl    intiaanisokeria
1 tl +  leivinjauhetta
3 kpl  luomukananmunia
150 g luomuvoita

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Lisätään sulatettu voi ja rikotut kananmunat. Jatketaan sekoittamista, kunnes taikina on tasaista. Kaadetaan piirakkavuokaan ja laitetaan 175 asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi.

Tämä herkku ei lisäkkeitä kaipaa, mutta voit toki laittaa päälle vaikka Oatlyn vaniljakastiketta (paras vaniljakastike, jota olen koskaan käyttänyt), mikäli siltä tuntuu.

Nopeaa ja herkullista !

Pieni suuri mies

Satuin tässä päivänä eräänä katsomaan hetken aikaa Oprah showta. Taisi olla jopa hänen 25 vuotisen uransa finaalijakso tai ainakin viimeisiä niistä. Jaksossa muisteltiin muun muassa pientä suurta miestä nimeltä  Mattie J.T. Stepanek, joka sairasti harvinaista ja kuolemaanjohtavaa perinnöllistä lihastautia, ja joka lyhyen lähes neljätoista vuotisen elämänsä aikana sai aikaan valtavasti hyvää ja kaunista. Hänen kolme muuta sisarustaan kuolivat samaiseen tautiin neljään ikävuoteen mennessä. Heidän äidillään tauti diagnosoitiin vasta lasten syntymän jälkeen (hänellä oli aikusversio kyseisestä taudista).

Mattie aloitti runojen, novellien ja esseiden kirjoittamisen jo kolmevuotiaana käsitelläkseen suruaan veljensä kuolemasta johtuen. Myöhemmin aiheet kuvastivat hänen kasvavaa ymmärrystään ja näkemyksiään maailmasta ja meidän kaikkien tarpeesta toivoon ja rauhaan. Hänen kirjansa voittivat palkintoja ja seitsemän niistä kohosi NY Timesin bestseller listalle.

Kuuden vuoden iästä lähtien Mattie toimi inspiroivana puhujana, pitäen puheita mm. koululaisille, yritysjohtajille, kasvattajille, sairaanhoidon ammattilaisille ja vanhempien ryhmille. Hän puhui henkisyydestä, vammaisuudesta, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja saattohoidosta ankkuroiden esityksensä kirjaansa "Heartsongs" sekä viestiin toivosta ja rauhasta.

Mattie uskoi, että jokainen meistää syntyy "Sydämen laulun" kanssa (Heartsong), syyllä olla olemassa, elämän tarkoituksella ja kutsumuksella. Hän jakoi ihmisille viestiä: "Toivo on todellista, rauha on mahdollista ja elämä on arvokasta !" Poika toivoi, että ihmiset valitsisivat nämä totuudet omiin asenteisiinsa ja toimiinsa meitä itseämme ja koko maailmaa varten.

Kun kuulee tällaisista ihmisistä, jotka ovat pienestä pitäen löytäneet sielunsa kutsun ja toteuttaneet sitä, usko jälleensyntymää kohtaan nousee taas ihan eri sfääreihin. Tämän pienen pojan sairaan kehon sisällä eli selvästi todella vanha ja viisas sielu. Oprah showssa oli pieniä pätkiä pojan haastatteluista ja hän oli aivan mielettömän sydämellisen ja viisaan oloinen pieni ihme.

Mattien elämäntyö elää edelleen muun muassa Mattie J.T. Stepanek Säätiön muodossa. Se kehittää koulutuksia ja vapaa-ajan ohjelmia sekä toimintoja, jotka rohkaisevat rauhan tekoihin ihmisten ja koko maailman puolesta. Myös hänen äitinsä Jeni jatkaa Mattien työtä kirjoittaen ja puhuen samoista aiheista sekä poikansa elämästä ja merkityksestä maailmalle.

Sen verran viisaita sanoja tämä pieni mies elämänsä aikana suolsi, että haluan ehdottomasti saada käsiini hänen tuotantoaan, erityisesti teoksen "Heartsongs". Mattiellä oli mitä todennäköisimmin suora yhteys Jumalaan tai miksi kukakin nykyisin haluaa sitä kutsua :) Hänen sanoissaan on paljon ikiaikaista viisautta.

Mattien elämänfilosofia oli: "Muista leikkiä jokaisen myrskyn jälkeen !" ja hänen mottonsa: "Ajattele lempeästi, puhu ystävällisesti, elä hellästi." Toivottavasti yhä suurempi joukko ihmisiä vaikuttuu Mattien tarinasta ja hänen elämänrakkaudestaan ja lempeydestään niin, että omaan elämään irtoaisi ainakin pieniä hippuja tämän uskomattoman pienen suuren miehen merkityksestä, vaikka vain pienenä töytäisynä kohti kunkin omaa elämäntarkoitusta, tai kiitollisuuden ja hyvien asioiden huomioimisena omassa elämässä, tai elämisestä täydemmin juuri tätä päivää, olemalla vahvemmin läsnä omassa arjessa ja elämässä...ja rakastamalla elämää päivä päivältä yhä enemmän..

Auran näkeminen

Olen jonkun aikaa huomannut, että pystyn näkemään toisten ihmisten jonkinlaisen energian tai auran, jos tuo henkilö istuu tai seisoo valkoista seinää vasten. Se on sellainen ihmisen muotoja myötäilevä raja muutaman sentin päässä tästä. Olen miettinyt, että mitä se on mitä näen. Tiedän, että se on energiaa, mutta mitä energiaa ? Lämpöenergiaa ? Tosin sekin olisi aika huisia nähdä :)

Pari päivää sitten vein lapset Huimalaan leikkimään ja viihdytin itseäni sillä aikaa mm. katselemalla ihmisiä ja heistä hohtavaa energiaa. Siellä ei ollut valkoisia seiniä, joten jouduin keksittymään enemmän. Oman haasteensa hommaan toi myös se, ettei kyseinen ihminen ehtisi huomata tuijottamistani :) Tulee aika mieletön olo, kun tuon energian näkee. Toisista en nähnyt sitä millään, toisista näin pienesti ja toisista todella helpostikin. Sillä ei näyttänyt olevan merkitystä, oliko tuo henkilö kuumissaan leikkimisestä oleva lapsi vai paikallaan istuva aikuinen, eli se mitä näen ei ollut pelkästään lämpöenergiaa.

Illalla käväistessäni Facebookissa huomasin ilmoituksen, jossa kysyttiin, että haluatko oppia näkemään auran ? No, mielenkiintoni heräsi, kun olin juuri samaisena päivänä asiaa pohtinut. Normaalisti käyn facebookissa puhelimen kautta ja siellä ei mainoksia näy. Nyt kävin tietokoneen kautta, kun puhelin kiukutteli yhteyksien kanssa. Liekö siis henkiopas avittanut asiaa vai oliko pelkkää ajatuksen voimaa :) Viiden minuutin pituisessa opetuspätkässä kerrottiin juuri siitä, miten nähdä sitä, mitä itse olin alkanut näkemään. Eli videon perusteella näen tosiaan ihmisen auran. Ja tämän voi nähdä ihan jokainen jamppa, se ei ole vain harvojen etuoikeus.

Kokeile itsekin, se on aika viihdyttävää puuhaa :) Aloita katsomalla vaikka omaa kättäsi valkoista (vaaleaa) seinää vasten, pidä sormet harallaan. Keskity katsomaan esimerkiksi vain yhtä sormeasi kahden ylemmän nivelen välisellä alueella ja ikäänkuin sivusilmällä sormen ympärille alkaa ilmestyä aura, ihan siihen sormen välittömään läheisyyteen. Ei siis muutaman sentin päähän, kuten jos katsot jonkun toisen auraa etäämmältä. Sitten harjoittelet näkemään sen koko kätesi ympärillä. Onnistuu kyllä...

Tänään tein uutta aluevaltausta ja opettelin näkemään energiaa ilmassa. Pienestä tässäkin aloitetaan. Kuten auran katsomista opetellessa kannattaa ihmisen takana olla valkoinen tai musta seinä, niin energiaa etsiessä auttaa, kun alussa sitä harjoittelee hämärässä huoneessa. Myöhemmin kumpikin taitoo alkaa harjoituksen tuloksena luonnistua kaikkialla. Energia näkyy sellaisina värähtelevinä pisteinä. Lapsena kakki pystyvät sen näkemään, aikuisena taito pitää uudelleen opetella. Tai sitten saatatkin huomata, että olet nähnyt energian koko ajan, mutta et ole vain tiedostanut sitä. Parhaimmillaan onnistuin saamaan kattolistat ikäänkuin elämään (liikkumaan) tämän harjoituksen myötä. Se oli mieletöntä !

Tästähän avautuu ihan uusi ja ihmeellinen elämä, se OIKEASTI todellinen...

Perinnöllinen syöpäalttius

Viime vuoden lopulla kävin perinnöllisyystutkimuksissa, kun selvisi, että suvussani on löydetty geenivirhe, joka aiheuttaa tietyntyyppisiä syöpiä. Isoäidilläni kyseinen geeni takuulla oli, vaikka silloin sitä ei vielä tajuttukaan tutkia, ja hän kävi elämässään läpi kolme syöpää. Kun hänen tyttärellään eli tädilläni sitten pari vuotta sitten todettiin syöpä, asiaa alettiin tutkia. Lapsilla on 50 prosentin mahdollisuus omata tämä geenivirhe. Isoäitini molemmilla lapsilla se todettiin, eli isälläni ja tädilläni. Tätini kahdesta lapsesta toiselta se löytyi ja toiselta ei.

Pysyin itse ihan rauhallisena, vaikka tiesin, että jos omaan tuon geenin, niin minulla on elämässäni noin 80 prosentin mahdollisuus saada syöpä. Toki tiesin myös, että mikäli se todetaan, niin minua tutkitaan jatkossa säännöllisesti, jotta suurin osa niistä 80 prosentista voidaan leikata pois todennäköisyydestä. Jotenkin ilmeisesti syvällä sisimmässäni tunsin, että minulla ei sitä ole. Ehkä se sielu sieltä syvältä höpötteli korvaani, että tämä ei tule olemaan sinun polkusi tässä maailmassa. Ja niin sieltä sitten vapauttava tulos tulikin ja sain jatkaa fyysisen terveyden osalta huolettomampaa elämää. Siinä varmasti iso kivi tipahti isänikin hartioilta. Omilla lapsillani sitä ei voi enään olla, koska minulla ei ole. Serkkuni taas joutuu odottelemaan siihen saakka, että hänen lapsensa ovat parikymppisiä, koska vasta sitten asiaa aletaan tutkia heidän kohdallaan. Suhteellisen pitkä aika miettiä asiaa..

Perinnöllisyyslääkäri oli ihmeissään, kun alkututkimuksessa en panikoinut mitenkään. Sanoin, että ainoa asia, mikä minua mahdollisessa positiivisessa tuloksessa pelottaa, on ne tutkimukset, joissa joudun sitten loppuelämäni ramppaamaan. Kyseessä kun oli paksu- ja peräsuolensyöpään altistava geeni. Tuossa alkututkimuksessa/haastattelussa oli muuten erityisen kivaa, kun mukana oli komea nuori opiskelijamies kuuntelijaoppilaana ja lääkäri muisti sanoa ainakin 20 kertaa 45 minuuttisen session aikana, minkä alueen syövistä tässä nyt puhutaan. No joo joo, kyllä se yksikin kerta riittää..sen verran aran alueen asioista kun on kyse.

Jos olisi nakki napsahtanut eli siis tämä syöpäalttius olisikin kohdalle osunut, niin olisin alkanut hetimiten parantaa ruokailutottumuksiani entisestään. Selkäongelmani ovat motivaattorini liikunnan säännölliseen harrastamiseen, tuo geenivirheen löytyminen taas olisi saanut minut panostamaan terveellisempään ruokaan enemmän. Lähinnä sokerin välttämiseen -> saa aikaan paljon positiivisia muutoksia terveyteen ja tietysti kasvisten lisäämiseen (niitä syön ihan liian vähän). Onneksi en enään koe olevani uhri missään asiassa. Haasteiden astuessa eteeni, otan härkää sarvista kiinni ja teen asioiden eteen tarvittavia muutoksia. Toki tarvitsen kunnollisia motivaation lähteitä.

Voi Hyvin -lehdessä oli tässä vähän aikaa sitten artikkeli: Näin vähennät syöpäriskiä. Siinä ehdottettiin suosimaan mm. näitä:

- Kurkuma. Se on syöpää ehkäisevistä mausteista tehokkaimpia.
- Granaattiomenamehu.  Siinä on paljon antioksidantteja.
- Vihreä tee. Kaikki laadut sisältävät runsaasti epigallokatekiini3-gallaattia, joka aktivoi elimistön puolustusmekanismeja. Auttaa kuulema myös laihduttamaan.
- Seleeni. Sen syöpää ehkäisevästä tehosta on näyttöä.
- Tomaatti, eritoten pyreenä ja ketsuppina, sisältävät lykopeenia, joka on tehokas syövän ehkäisijä.
- Ravintokuidut. Ne tehostavat ruoansulatusta, minkä ansiosta syövälle altistavat aineet viipyvät suolistossa lyhyen ajan.
- Valkosipuli ja sipuli.
- Kversetiini, sitä löytyy mm. kapriksesta, lipstikasta, kaakaosta ja tulisesta pippurista. Se on erinomainen syövän torjunta-aine.

Oreganoa on alettu myös hehkuttamaan. Sen sisältämä karvakroli kun on tutkimuksissa onnistunut tappamaan 96 tunnin sisällä kaikki soluviljelmässä olevat eturauhassyöpäsolut. Oregano on myös antibakteerista ja sillä on tulehdusta estävä vaikutus. Siis muutenkin hyvä lisä ruokavalioon.

Näin joskus televisiosta ohjelman, jossa mies etsi keinoja, joilla auttaa syövän kanssa kamppailevaa isäänsä. Muuta en muista ohjelmasta enään kuin sen, että syöpäsairaan kannatta syödä paljon erilaisia kaaleja; parsakaalia, kukkakaalia, valkokaalia jne. Lisäksi vielä eri sipuleja. Siinä on vatsalla ihmettelemistä :) Mutta näillä keinoilla tuon isän syöpä voitettiin. Gravida hedelmän väitetään myös tuhoavan erityisen tehokkaasti syöpäsoluja. Se onkin sitten kallista ja harvinaista herkkua.

Jos omaat perinnöllisen syöpäalttiuden tai pelkäät muuten vain terveytesi puolesta, niin aloita vaikka kokeilemalla näitä vinkkejä, lisää ruokavalioon myös erilaisia superfoodeja, jätä tupakka ja liiallinen alkoholinkäyttö, niin olet jo matkalla parempaan oloon. Aina kun jaksan itse olla tarkkana syömisteni kanssa, niin luottamukseni omaan terveyteen kohenee silmissä. Tai no, itse asiassa syön jo suhteellisen terveellisesti, joten sairauksia en niin paljon enään pelkää, mutta vatsarasvasta voisi vielä päästä eroon ja siitä ei pääse muulla tavalla kuin jättämällä sokerin..ja se on kyllä tässä arjen kiireessä vielä ihan liian paljon pyydetty :) Mutta ajoittain sekin onnistuu ja silloin on kyllä ihan superi olo !

Vetovoiman laki arkikäytössä

Vetovoiman laki on alkanut iskostua joka päiväiseen toimintaani aika mallikkaastikin. Tänään oli taas aika katsastaa auto ja lähdin katsastusasemalle suoraan töistä hankalan ja pitkätöisen työtapauksen jälkeen melkoisen ärtyneenä ja stressaantuneena. Onneksi jo heti, kun astuin ensimmäisen askeleen työpaikkani ulkopuolelle tiedostin, että tällä fiiliksellä se auto ei takuuvarmasti mene läpi. Negatiivisella ajattelulla ja mielentilalla vedät puoleesi lisää ikäviä asioita ja epäonnea, kun taas hyvällä vastaavasti niitä hyviä.

Auto on aina välillä mennyt läpi ensimmäisellä katsastuskerralla, välillä vasta uusinnalla, mutta vähintäänkin siinä on aina ollut jotain pientä huomauttamista. Matkan aikana katsatukseen sain fiilikset muutettua positiivisiksi ja työharmit jätettyä taakseni, vaikka onnistuin ajatuksissani jopa ajamaan oikeasta rampista ohi ja jouduin kiertämään aimo kierroksen päästäkseni perille. Tässä kohtaa jo naureskelin mokalleni rennon letkeästi :) Täytyy sanoa, että olin aika ylpeä siitä, kuinka helposti ja nopeasti sain muutettua olotilan hyväksi, kun alkutilanne oli kuitenkin sen verta kireä. Harjoittelu siis tuottaa tulosta myös tässä.

Olen ehdottomasti Tattarisuon autokatsastuksen fani, meni auto sitten läpi tai ei. Olen käynyt siellä vuosia ja asiakaspalvelu on huippuystävällistä ja katsastuksen hintakin ihan edukas. Asiakaspalvelutyötä itse tekevänä, niin sellaista osaa arvostaa ehkä vieläpä enemmän kuin muut kaduntallaajat ja hyvä mieli jatkuu pitkään jälkeenpäin. Kaikenlaista kun on elämässään tälläkin saralla nähnyt, kuten toisessa ääripäässä esimerkiksi erään urheiluliikkeen kassat, jotka juttelevat keskenään edellisen viikonlopun bileistä, samalla kun rahastivat ostokset asiakkaalta eli sillä kerralla minulta.

No siis lopputulemahan vetovoiman lain menestyksekkäässä soveltamisessa tänään oli, että auto meni heittämällä läpi, ilman muikkarin muikkaria :)

Enneagrammi persoonallisuustyyppiteoria

Elämäntaidon valmentajan koulutus on antanut paljon uusia eväitä niin työelämään, tulevaisuuden urasuunnitelmiin, kuin työn ulkopuoliseen elämään ja itsetuntemukseenkin.

Koulutusvuoden aikana tutustuin mm. Enneagrammi persoonallisuustyyppiteoriaan. Alunperin tutkaillessani koulutuksen aiheita, tämä kyseinen kiinnosti minua etukäteen vähiten tai sanotaanko, että se oli ainoa aihe, jota en etukäteen innolla odottanut. En pidä persoonallisuustyyppiteorioista, mielestäni ihmisiä ei voi tyypittää tai lokeroida. En ole koskaan törmännyt sellaiseen teoriaan, joka kuvaisi minua itseäni hyvin, saatika tuntemiani ihmisiä. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Vähän siihen tapaan kuin vannoutunut sinkku kohtaisikin elämänsä rakkauden :) Kun minulle selvisi, että oma tyyppini ei hyväksy minkäänlaisia tyypittelyjä, aloin tuumailla, että tässä saattaisikin olla jotain perää ja kiinnostukseni heräsi. Oma tyyppini (nelonen = Luova individualisti) tuntui täydellisen tutulta ja olo oli heti kuin olisi tullut kotiin. Kun selvität omaa tyyppiäsi, niin omasi on se, joka tuo sinulle henkilökohtaisen vapauden.

Enneagrammissa on yhdeksän persoonallisuustyyppiä ja niistä voit lukea lisää tästä ja samalla myös selvittää oman tyyppisi oivallisen testin avulla. Tee testi sen mukaan, mitä olet pohjimmiltasi, ehkäpä jopa huonoimmillasi. Älä vastaa sen mukaan mitä haluaisit olla tai mitä olet parhaana päivänäsi. Tuloksesta tulee näin luotettavampi. Ensimmäinen kerta voi mennä helposti metsään, minulla osui oikeaan vasta toisella kerralla. Jos omaat hyvän englanninkielen taidon, niin lue kirja nimeltään "Wisdom of the Enneagram". Todella hyvä kirja aiheesta ja se on auttanut minua ymmärtämään itseäni entistä paremmin.

Suomeksi aiheesta löytyy mm. kirja "Mistä on Hyvät Tyypit tehty ?". Itse en kyllä henkilökohtaisesti ole kyseisen opuksen ystävä, se sekoittaa pääni joka kerta. Marika Borgin ja Viivi Pentikäisen tekemät materiaalit ja tuo englanninkielinen teos taas ovat huippuhyviä ja selkeitä.

Yksi suurimmista Enneagrammin eduista on omassa elämässäni ollut se, että olen päässyt eroon epämääräisestä syyllisyydestä lapsieni kasvatukseen liittyen. Enneagrammin avulla eräät negatiiviset piirteet lapsissani ovat saaneetkin ihan erilaisen tulkinnan. Aikaisemmin tuskailin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun lapset käyttäytyvät tietyillä rassaavilla tavoilla eritoten kun asiat eivät mene toivotulla tavalla. Nyt tajuan, että en olekaan tehnyt mitään väärin, vaan ne käyttäytymispiirteet kuuluvat heihin synnynnäisesti oman persoonallisuustyypin mukaisesti. Ja oikein ymmärrettyinä ja käsiteltyinä näistä aikaisemmin ikävistä piirteistä tuleekin positiivisia  voimavaroja. Suuri kivi on vierähtänyt sydämeltäni ja uuden ymmärrykseni siivittämänä myös lapset ovat tyytyväisempiä, kun äiti yht'äkkiä tajuaakin heitä ihan eri tasolla kuin ennen !

Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän aiheeseen, itselleni se on tuonut ison helpotuksen ja ymmärryksen niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan..

Hyvän unen avaimet

Jokainen tietää riittävän unen tärkeyden ihmiselle. Se ylläpitää terveyttä, auttaa painonhallinnassa, pitää mielialan korkealla ja tietysti virkistää fyysisesti.

Itse herkkäunisena ihmisenä, joskus jopa pahasta unettomuudesta kärsineenä, olen koittanut etsiä ja löytää luonnollisia apuja unensaantiin sekä syvään ja rentouttavaan yöuneen. Pienten lasten yölliset heräilyt ovat onneksi taakse jäänyttä elämää, mutta selkä vaivaa ajoittain ja edelleen sekoittaa välillä pahastikin unirytmiä.

Apuja olen saanut Yogi Tean Bedtime teestä, jota nautin iltateenäni. Sitä saa luontaistuotekaupoista ja isoista marketeista. Kallista, mutta tässä tapauksessa hintansa väärtti. Kyseisessä teessä on mm. kamomillaa, laventelia ja valeriaanaa. Tämä tee on parhaiten toiminut niistä unta auttavista juomista ja rohdoista, joita olen vuosien varrella kokeillut. Yogi teet perustuvat Ayurvedaan. Bedtime teen kannesta löytyy myös joogahengitysharjoituksen ohjeet levollista yöunta varten.

Toinen tärkeä apu on Solgarin Magnesium sitraatti, jota otan iltaisin vielä 200-400 g annoksen. Tuo isompi annos rentouttaa ja väsyttää jo tuntuvasti. 400 gr käytän silloin, kun selkä vaivaa enemmän. Suosin Solgaria aina, mikäli minulla on tarve lisäravinteille,  ne ovat laadukkaita ja toimivia. Muutenkin kannattaa tutustua luontaistuotekauppojen valikoimiin, eikä laittaa kaikkea toivoaan apteekin täysin synteettisille valmisteille, joita elimistön on vaikeampi käyttää hyväkseen. Lue lisää Solgarin tuotteista tästä.

Ehdoton huippu on tietenkin piikkimatto, jonka päällä makoilen sängylläni vähintään 20 minuuttia, kunnes oloni on rentoutunut ja voin heittää sen sängyn laidalle odottamaan seuraavaa päivää. Joskus nukahdan sen päälle ja herään parin tunnin päästä melkoiseen tuskaan piikkien pureuduttua syvälle ihoon. Ennätys on ollut kuuden tunnin unet piikkien päällä :) Minun mattoni on tällainen naapurimaan ihme: yantramattan.

Tärkeää on tietenkin myös oikeanlainen tyyny ja patja. Petauspatjan kohdalla saattoi tulla pikkuisen huti, kun Tempuriin ei ollut varaa ja piti ostaa halpaversio Jyskistä :) Mutta Tempurin tyyny on kyllä ihan must, ollut jo vuosia. Aikaisemmin niska tuntui aina olevan pienoisessa jännitystilassa nukkuessa, kun Tempurin ihanalla Millenium tyynyllä sen saa rentoutettua täysin.

Ja vielä yksi asia, jota ilman en pysty nukkumaan: ikkunan pitää olla raollaan koko yön, jotta saan raikasta ilmaa hengitettäväksi. Kun en tahdo ehtiä muuten ulkoilla, niin yöllä sitten "happihyppelen" nukkuessani :)

Istutko selkäsi romuksi

Kun istumatyöläisen selkä oireilee pahasti ja istuminen on tukalaa, niin kannattaa vaihtaa tuolia. Akuutissa vaiheessa suosittelen lämpimästi jumppapalloa. Itse istuin sellaisen päällä lähemmäs vuoden, kun selkä aikanaan sanoi sopimuksensa irti (johtuen huonosta ergonomiasta, taukojen puutteesta ja liian vähäisestä liikunnan määrästä). Työkykyiseksi oli päästävä, mutta istuminen normaalilla tuolilla tai edes satulatuolin päällä, oli lähestulkoon mahdotonta. Kovalla alustalla selkä kesti aamusta alkaen puolisentoista tuntia, kun jumppapallon päällä taas hyvässä lykyssä jopa kuusi tuntia. Se oli ehdottomasti pelastukseni. Kotonakin minulla oli jumppapallo tuolinani, muuten en olisi pystynyt istumaan ollenkaan.

Jumppapallon päällä istuessa lantion ja alaselän alueelle ei kohdistunut liikaa painoa ja painetta. Epästabiili istuin liikkui hienoisesti koko ajan auttaen selän verenkiertoa. Kipu tulee useimmiten siitä, että veri ei kierrä. Paikallaan istuminen on myrkkyä selälle ja jaloille, istumatyöläinen saa pelkästään jo istumalla selkänsä romuksi. Satulatuoli tukee kyllä selän oikeaa asentoa, mutta koska liike puuttuu, niin pian on ihan yhtä tuskainen olo, kuin normaalillakin tuolilla istuessa.

Kun selkäni jumpan ansiosta vahvistui, niin pystyin siirtymään Rolling Swopper tuoliin. Se joustaa ja liikkuu, mutta ei toki ole ihan yhtä pehmeä kuin jumppapallo, ja sitä pitää muistaa koko ajan itse liikuttaa, muuten siinäkin onnistuu kyllä saamaan selkänsä jumiin. Pieni miinus kyseisessä tuolissa on se, ettei se ohjaa selkää oikeaan asentoon (jumppapallon päälläkin se onnistui huomattavasti paremmin ja luonnollisemmin). Mutta tuolissa on rullat alla eikä se pidä kamalaa meteliä liikkuessaan, kuten jumppapallo tekee. Muovin rutina lattiaa vasten tahtoo nimittäin aiheuttaa sellaisen ilmiön, että sitä yrittää pysyä mahdollisimman paikallaan, ettei pitäisi niin kovaa ja noloa ääntä, mikä toki on lihasten jumpan kannalta ihan hyvä, mutta verenkierron kannalta taas ei niinkään. Swopperin plussana on myös se, ettei tarvitse istua siellä lattian rajassa, kuten pallon päällä istuessa :)

Suosittelen lämpimästi selkävaivaisille akuuttiin vaiheeseen jumppapalloa ja jo hieman parempaan tilanteeseen työtuoliksi tätä Rolling Swopperia. Se edistää verenkiertoa ja yleistä jaksamista, tuoli myötäilee istujaa samalla kun lantionpohjan lihakset ja syvät vatsa- ja selkälihakset vahvistuvat. Yleisestikin liike vilkastuttaa verenkiertoa, tuo rustosoluille ravintoa ja vie pois kuona-aineita. Se parantaa myös nikamalevyjen kykyä sitoa nestettä voiteluaineekseen. Saranatkin toimii öljyttynä huomattavasti paremmin :)

Valmennusvuoden satoa

Viime syksyn ja tämän kevään aikana olen opiskellut Elämäntaidon Valmentajaksi. Vuosi on ollut todella hedelmällinen, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Koulutus on tyyris, mutta ehdottomasti joka pennin arvoinen. Elämäntaidon Valmennusakatemian tilat ovat upeat, opettajat innostavia ja alansa huippuja sekä kanssaopiskelijat samanhenkisiä, ihania ihmisiä  :)

Koko vuoden aikana isona henkilökohtaisena teemanani on ollut päästää irti itseäni rajoittaneesta negatiivisesta uskomuksesta, jonka mukaan en ole kovin nopeaälyinen ja etenkin tuntemuksieni ja ajatusteni saattaminen ymmärrettävästi esille puheeksi on hankalaa ja hidasta, sanat takkuilevat helposti. Asian työstäminen alkoi jo ensimmäisenä koulutusviikonloppuna, kun toinen opiskelija käänsi asian positiiviseen muotoon: olenkin pohdiskeleva. Siitä alkoi negatiivisen uskomuksen muuttaminen pikku hiljaa positiiviseksi ja voimaannuttavaksi uskomukseksi, joka ei estä tavoitteitteni ja unelmien toteutumista, vaan päinvastoin antaa niille siivet.

Asian näkeminen toisesta näkövinkkelistä on muuttanut valtavasti työelämääni, koska juuri siellä vanha uskomukseni on tehnyt hallaa itselleni. Nyt olenkin uskaltanut hyppiä mukavuusalueeni ulkopuolelle kohti asioita joita haluan, mutta joihin en ole aikaisemmin uskaltanut ryhtyä tai en ole uskonut pystyväni. Myös tutustuminen itseeni tarkemmin persoonallisuusteorian (enneagrammi) avulla on auttanut luomaan uskoa kykyihini ja mahdollisuuksiini tässä elämässä. Kun ymmärrän paremmin itseäni, pystyn myös hyväksymään itseni, ominaisuuteeni ja puutteenikin, ja asiat alkavatkin yht’äkkiä loksahdella paikalleen melkein kuin itsekseen.

Toinen kouluttajista sanoi tässä jonkun aikaa sitten, että hän on hitaampirytminen ihminen. Se kuulosti myös minulta itseltäni, niinpä hahmottelin itselleni uuden ja paremman uskomuksen: ”Olen hitaampi tempoinen, asioita rauhassa pohtiva ihminen, se on oleellinen osa minua”. En siis omaakaan hitaita piuhoja, mahtavaa ! :)

Pessimististä optimistiksi, onko se mahdollista ?

Vielä reipas kymmenen vuotta sitten olin pesunkestävä pessimisti, pelkäsin ja odotin aina pahinta, etenkin jos kyse oli omaan elämääni liittyvistä asioista. Uskoin kyllä useimmiten hyvään kaikkien muiden kohdalla, mutta itse arvelin syntyneeni onnettomien tähtien alla.

Erinnäisten tilanteiden ja kohtaamisten sekä erään mielenkiintoisen kirjan osuessa kohdalle, silmäni alkoivat kuitenkin pikku hiljaa avautua myönteisyydelle ja ajattelun omaa elämää luovalle voimalle. Sen jälkeen olenkin ruokkinut tuota muutosta lukemalla kirjallisuutena käytännössä katsoen pelkästään henkistä kirjallisuutta ja elämäntaidon oppaita. Lukeminen ja nissä kerrottu teoria onkin se helppo osa itsensä muuttamisessa, mutta uusien ajatus- ja toimintamallien jalkauttaminen omaan elämään ja käytännön toimiin onkin sitten jo ihan toinen juttu :)

Tein melkoisen työn muuttaessani itseäni negatiivisten ajatusten pyörteissä painivasta ja itseään sättivästä Aku Ankasta jonkintason Hannu Hanneksi. Ei niitä lottovoittoja edelleenkään osu kohdalle, mutta lähinnä tarkoitankin Hannun luottamusta omaan itseen, omiin kykyihinsä ja elämän kantavaan voimaan. Nykyisin lasini onkin aina puoliksi täynnä, toisin kuin ennen.

Olen aika usein ihmetellyt, miksi en enään vastoinkäymistenkään osuessa kohdalle, tipu takaisin pessimismin suohon. Viime syksyn ja tämän kevään aikana opiskellessani elämäntaidon valmentamista, olen saanut tässä kohtaa ison Ahaa -elämyksen. Se johtuukin siitä, että aivoissani (tarkemmin ottaen etuaivolohkossa) on tapahtunut rakenteellisia muutoksia myönteisen ajattelun voimasta johtuen. Etuaivolohko on ainoa aivojen osa, joka edelleen kehittyy ihmisellä. Vaikutamme siihen tietoisilla valinnoillamme ja sitä kehitetään juurikin myönteisellä ajattelulla. Mitä enemmän toteutamme kiitollisuutta, rakkautta, välittämistä ja muuta myönteistä ajattelua elämässämme, sitä enemmän muutamme pysyvästi aivokuortamme -> sen pinta-ala suurenee. Mikäli asia alkaa kiinnostaa tai haluat enemmän faktaa, niin voit lukea lisää aivotutkimuksesta tämän asian osalta esimerkiksi kirjasta "Buddhan aivot".

Ei pessimismi tai ainainen huono onni ole synnynnäistä, se on opittua. Ja jos olet sen oppinut, voit myös oppia siitä pois :) Toki jotkut voivat olla sitä mieltä, ettei sellainen ole tarpeellista ja se heille suotakoon. Mutta jos nyt miettii vaikkapa Akua ja Hannua, niin sitähän saa mitä tilaa, eli negatiivisuudella ja pessimismillä lisää ikävyyksiä itselleen, positiivisella asenteella ja myönteisyydellä taas paljon hyvää. Klassinen esimerkki vetovoiman laista..

Kiireisen arjen vyöhyketerapiaa

Löysin tässä jokin aikaa sitten kirpputorilta vyöhyketerapiasandaalit (akusandaalit), joita olen nyt pari viikkoa käyttänyt joka aamu. Alkuun meno oli kuin Hieno Åhlgrenilla hänen matkatessaan hitaasti mutta niin varmasti "kohti valoa", toki ilman rollaattoria, vaikka se olisi ollut enemmän kuin paikallaan, niin kovin kipeää akupallot tekivät jalkoihin. Sitten tajusinkin laittaa lämpösukat jalkaan ja kulkeminen alkoi sujua ihan eri malliin. Nyt jo pärjään ihan normaalin sukan kanssa. Kumman nopeasti se jalka tottuu tuollaiseenkin rääkkiin :) Ilmeisesti niistä kengistä on jotain hyötyä tai sitten jalka on vain karaistunut nopealla aikataululla.

Epäilin aluksi miten nämä oikeasti hyödyttävät, koska kenkien koot eivät ole mittatilaustyönä tehty, ja osuvatko ne nystyt sitten juuri sinne minne pitäisi. Mutta kyllä hieman isommallakin koolla tarpeeksi moni pallukka löytää tiensä oikeisiin akupisteisiin..auts.


Nämä sandaalit ovat kiireiseen elämään mainio apu, kun ei muuten ehdi hoidattamaan itseään, tai ei ole rahaa sellaiseen luksukseen. Katso täältä lisää akusandaaleista/ vyöhyketerapiasandaaleista, niiden käytöstä ja hyödystä. Sivuilta löytyy myös vyöhyketerapia kartta, joka aina tuntuu olevan hukassa :) Minun omat sandaalini eivät ole näin hienot kuin kyseisillä nettisivuilla, mutta tällä hetkellä ihan riittävät minun tarpeisiini.

Selän huoltotoimenpiteitä

Selkäongelmia olen omannut jo jonkin vuoden ja aiheesta olenkin kirjoittanut muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Mitään varsinaista syytä ei ole koskaan löytynyt, mutta issiaksen piikkiin ongelmat on yleensä laitettu, kun lääkärit eivät ole parempaa keksineet. Itse olen alkanut paikallistamaan syyn kropan lihasepätasapainoon ja siitä johtuviin lihasjumeihin, jotka syntyvät paljosta istumisesta ja liian vähäisestä liikunnan määrästä suhteessa istumatyöhön kulutettuun aikaan.

Tässä kiireisessä arjessa ei ole niin paljoa aikaa, että liikunnan määrän voisi nostaa siihen ihan oikeaan ja riittävään suhteeseen istumiseen nähden, mutta kyllä kolme kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla käyntiä, muutaman kerran viikossa pientä lihaskunnon kohotusta ja jokapäiväisiä pieniä venyttelyhetkiä, on tarpeeksi pitämään selän sellaisessa kunnossa, että sen kanssa pärjää. Mutta koska joka päivä tekemistä olisi vaikka muille jakaa, niin siinähän sitten helposti käykin sillä tavalla, että kun selällä on hyvä kausi menossa, sitä alkaa tiputtamaan noita suhteellisen vähäisiäkin jumppa- ja venyttelyhetkiä pois ikäänkuin varkain ja kappasta vaan, pian ollaankin taas siinä tilanteessa, että selkä sanoo sopimuksensa irti. Tätä ei estä edes se, että mieli on muuten korkella, eikä kiireestä huolimatta edes stressaa juuri mistään (tai ainakin kuvittelee ettei stressaa). Selkä kun ei sellaisesta juuri perusta, vaikka positiivinen fiilis toki kantaakin pidemmälle kuin kireä ja kiukkuinen, näkyyhän se mielentila heti kropassa. Ei, kyllä selän eteen on tehtävä ihan kunnon fyysistä työtä, muuten on taas edessä unettomia öitä ja epämiellyttävää oloa pitkäksi aikaa.

Nyt kun himppasen on tuo selän huolto päässyt lipeämään viime aikoina ja kun siihen päälle lisätään vielä kolaamiset rankasti riuhtoen, on soppa valmis ja selkä huutaa taas hoosiannaa. Asialle tarvitsee siis tehdä jotain ja pian. Kun ei aikaa ole enempää kuin normaalistikaan, niin alla joitain pieniä, suht helppoja ja melko vähän aikaa vieviä keinoja saada selän kunto taas oikeille raiteille. Eli jos ei muuta ehdi, niin nämä ovat sellaisia "tee edes nämä" - harjoitteita ja apuja ja suosittelen niitä muillekin selkävaivaisille :


1. Lonkankoukistajien, reisien ja rintalihasten jokapäiväinen venyttely. Mieluiten pitkiä parin minuutin venytyksiä. Ei kuitenkaan liian kovia venytyksiä, vaan mieluiten lempeitä, koska muuten käy kuten minulle viime keväänä; reisilihaksiin tuli pieniä revähdyksiä ja reidet olivat kipeänä koko ajan. "Onneksi" sitten mursin sormeni enkä pitkään aikaan pystynyt tekemään etureiden venytyksiä ja ne saivat rauhassa parantua. Sen jälkeen olenkin ottanut huomattavasti rennommin. Liiankin rennosti, kuten olen taas karvaasti saanut kokea. Lonkankoukistajien ja etureisien kireys vetää lantiota väärään asentoon ja siitä aiheutunee suurin osa ainakin omista selkäongelmistani. Kannattaa muistaa venytellä myös työpäivän aikana, vaikka kuinka kiire olisi. Helpommin sanottu kuin tehty..tiedän, tiedän.

2. Selän vetreytys McKenzien tapaan, eli kyse on ikäänkuin joogan Kobra asennosta, mutta hengityksen tahtiin lattialla vatsalla maaten nostat yläkroppaa käsien varaan niin ylös kuin saat ja sitten takaisin alas. Tarkemmin sanottuna: sisäänhengityksellä ylös ja uloshengityksellä alas. Vaikka 15-20 toistoa pari kertaa päivässä. Voit myös tehdä tämän seisten, mutta se ei ole silloin yhtä tehokasta. Seistessä laitat kädet selän taakse tueksi ja sisäänhengityksellä ojennat selkää taaksepäin niin pitkälle kuin menee ja uloshengityksellä takaisin alkuasentoon. Tärkeää näissä liikkeissä on se, että alaselkä ja pakaralihakset pysyvät mahdollisimman rentoina. Minulla oli siinä hieman opettelemista, mutta nykyään ei juurikaan tarvitse asiaa edes ajatella.

3. Läsnäolo ja tietoisuus omasta kropasta ja sen asennoista. Huomaat helpommin kun asento alkaa taas mennä ihan metsään ja voit korjata tilanteen ajoissa. Ota peili apuun, mikäli siltä tuntuu.

4. Piikkimatto. Siis aivan mahtava apu rentoutukseen ennen nukkumaanmenoa. Makailen sängyssä sen päällä aina vähintään vartin. Joskus nukahdan sen päälle ja saatan herätä tuntien päästä, kun selkä on ihan tulessa :)

5. Selkä- ja vatsalihasten vahvistus. Minulta tahtoo helposti jäädä nuo vatsalihakset treenaamatta, kun en pidä niistä harjoitteista..siis mistään niistä :) Myös lantionpohjan lihakset kuntoon, vaikka treenaamalla niitä samalla kun ajat autoa. Niiden hyvä kunto on selkää ajatellen itse asiassa aika perustavanlaatuinen juttu, kuten muutenkin syvien vatsa- ja selkälihasten. Ne ovat se pohja, joka pitää selän kunnolla oikeassa asennossa ja tukee selkärankaa hiukan hankalammissakin asennoissa ja äkkinäisemmissä liikkeissä.

6. Pakaralihasten hieronta. Siellä useimmiten on ne jumit, jotka aiheuttavat mm. säteilyoireita ja kramppeja jalkoihin. Pyydä vaikka kaveria apuun tai varaa aika Antti Heikkilältä, jos itsekseen tuntuu hankalalta tehdä :)

7. Pienten lepotaukojen pitäminen siellä täällä, eli mene makamaan hetkeksi, jotta saat painon pois selästä ja lantiosta ja kyseinen alue pääsee rentoutumaan. Se kantaa ihan uskomatonta määrää painoa koko ajan. Sen jälkeen selkä jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin turhia marisematta. Työpaikalla porukat ovat vähintäänkin huvittuneita, kun kerran pari päivässä käyn lattialla lepuuttamassa selkääni joidenkin minuuttien ajan, ikäänkuin "maastoudun" siellä avokonttorissa :) Tuntuu vähän nololta, mutta ei voi mitään, tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jotka auttavat selkä pysymään kuosissaan ja jaksamaan päivän rasitukset.

8. Kiropraktikon rentouttava käsittely (se ei meinaan aina ole pelkkää naksuttelua). Kun kroppa menee tiettyyn pisteeseen, ei itse saa enään kunnolla jumeja auki vaikka mitä tekisi. Tämä ei ole keino siitä halvimmasta päästä, mutta aika ehdoton ollut ainakin minulle. Kun tilanne on suhteellisen hyvä, huolto kerran kuussakin riittää. Myös osteopaatit pystyvät tekemään ihmeitä.


Sitten kun on astetta enemmän aikaa, niin kannattaa tietysti venytellä lisää ja tehdä kundaliinijoogan lämmittelysarja..siis päivittäin. Katso mallia täältä..

Jauhelihapapusörsseli

Vähähiilihydraattista, nopeaa ja hyvää:

- 400 g luomunaudan jauhelihaa
- 1 tai 2 prk ruskeita luomupapuja maun mukaan
- 1-1,5 prk luomuruokakermaa

Ruskita jauheliha, valuta ylimääräinen neste pavuista ja huuhtaise nopeasti. Sekoita pavut jauhelihan joukkoon. Tiputa sekaan ruokakerma ja sekoita. Anna porista jonkun aikaa. Tarjoile luomuketsupin ja vaikka luomuraejuuston kera. Nauti !

Läsnäoleva kuunteleminen

Kuinka usein sitä kuvitteleekaan kuuntelevansa toista ihmistä, kuitenkaan oikeasti niin tekemättä. Sitä samalla miettii, mitä sanoo seuraavaksi toiselle tai mitä mieltä on siitä, mitä toinen kertoo. Tai kenties sitä miettii ihan jotain muuta ja ynähtelee jotain epämääräistä, jotta toinen kuvittelisi, että kuuntelet häntä. Mutta kyllähän toinen huomaa tai ainakin aistii tämän tavalla tai toisella. Oman tulevan ammattinikin puolesta tähän on täytynyt nyt paneutua oikein urakalla. Läsnäoleva kuunteleminen on kaiken a ja o valmentamisessa.

Tässä jonkin aikaa sitten kohtasin naisen, joka oli sisäisesti täysin rikki. Hän käyttäytyi agressiivisesti, etenkin kaikkia miehiä kohtaan. Nainen alkoi sitten avautua ja kertoi tarinan siitä, mistä hänen käytöksensä johtuu. Hän tiedosti asian valtavan hyvin, mutta ei ollut päässyt asiassa eteenpäin ja se vaivasi häntä edelleen suunnattomasti ja vaikutti negatiivisesti hänen elämäänsä. Tässä kohtaa en itse edes yrittänyt valmentaa häntä, koska nainen ei ollut siihen vielä millään tavalla valmis. Mutta kuuntelevaa korvaa hän kipeästi tarvitsi. Tämä henkilö oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta hän kertoi tarinansa avoimesti, kun huomasi että häntä ihan oikeasti kuunnellaan. Onnistuin tipahtamaan sellaiseen hyväksyvään, rentoon läsnäolon tilaan kuunnellessani ja uskon hänen aistineen sen, minkä vuoksi hän pystyi ja halusikin vuodattaa tuskansa ulos ventovieraalle ihmiselle. Käsitykseni mukaan hän oli joutunut pitämään tätä asia sisällään juurikaan pystymättä puhumaan siitä ystävilleen tai muille läheisilleen. Toivottavasti asian jakaminen helpotti häntä edes pienessä määrin.

Tuo rento, läsnäoleva tila, jossa naista kuuntelin, on varmaan paljolti sama, kuin mistä Eckhart Tollekin on puhunut kirjassaan Uusi Maa. Hän kertoo tarinan, missä hänen naapurinsa tuli ahdistuneena ja hädissään avautumaan hänelle epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jota oli saanut osakseen ja joka aiheutti hänelle suurta stressiä ja tuskaa. Eckhart kuunteli naista avoimesti, tarkkaavaisesti ja voimallisesti läsnäolevana, ilman mitään ajatuksia tai arvosteluja. Aikansa naapuri puhui ja puhui. Eckhart vain istui, katseli ja kuunteli. Lopulta nainen hiljeni ja hänen koko energiakenttänsä muuttui. Sitten hän lausui: "Tämä ei ole lainkaan tärkeää, eihän ?" Tuo hyväksyvä, läsnäoleva kuunteleminen sai ihan itsessään naisen havahtumaan ilman, että toisen osapuolen tarvitsi mitään muuta tehdä kuin olla läsnä ja kuunnella. Tuollainen kuunteleminen on voimaannuttavaa niin kuuntelijalle kuin puhujallekin. Toivon, että harjoittelemalla opin kuuntelemaan tällä tavoin yhä useammin ja useammin, kunnes siitä iskostuu selkäytimeen automaattinen ja luonnollinen tapa :)

Muutenkin on mahtavaa huomata, miten hyvän olon ja ilon vaikka vähän vähemmänkin läsnäoleva kuunteleminen itselle ja toisille antaa. Se on todella palkitsevaa. Muutama vuosi sitten 7-8 -vuotias naapurin tyttö kävi meillä kylässä aina silloin tällöin. Tyttö oli todella puhelias ja haki huomiotani puhumalla minulle taukoamatta. Rehellisesti sanottuna se ärsytti minua suunnattomasti, koska minulla oli kova kiire kaikenmaailman kotitöiden ja arkiaskareiden kanssa, eikä minulla ollut mielestäni aikaa keskittyä hänen puheisiinsa. Sitten kerran päätin, että eihän tästä mitään tule, nyt istun sohvalle kuuntelemaan ja juttelemaan. Ja vau ! Meillä oli ihan mielettömän ihana rupattelutuokio :) Siitä tuli niin mahtava olo, että olen sen jälkeen pitänyt tätä tyttöä yhtenä suurimmista henkisen kasvun opettajistani. Hän opetti minulle, miten suurta iloa läsnäoleva ja keskittyvä kuunteleminen voi ihmiselle antaa..puolin ja toisin. 

Vaikka vain pienen hetken joka päivä, harjoittele kuuntelemista hiljentämällä oma mielesi ja olemalla juuri kyseisessä hetkessä läsnä joka solullasi toista ihmistä varten. Laita hyvä kiertämään :)

Joshuan kanavoinnit

Joshuan kanavoinnit on sellainen sivusto, johon palailen suhteellisen usein, lukemaan jonkun monista artikkeleista, joka kyseisellä hetkellä tuntuu sopivan elämäntilanteeseeni, tai mikäli minusta tuntuu, että tarvitsen tukea henkisellä polullani. Suosittelen tutustumaan tähän. Sen lukemiseen tarvitaan avoin mieli, joka ei takerru joihinkin hieman erikoisiin asioihin, kuten siihen, että näillä sivustoilla kanavoidaan (telepaattista tiedonsiirtoa) erään todella kuuluisan miehen sielua. Tästä saa paljonkin irti, mikäli näkee tämän ja muutaman muunkin hieman "pään yli lentävän" asian ohi ja tutustuu itse teksteihin ja niiden syvimpään merkitykseen ja antiin. Jostain syystä juuri nämä kirjoitukset ovat resonoineet parhaiten minun kohdallani. En tiedä tarkalleen miksi. Ehkäpä syvällä sisälläni tunnen niissä olevan totuuden perää...

Nämä Joshuan tekstit liittyvät Uuteen Maahan eli tähän henkiseen murrokseen ja siirtymävaiheeseen, jota tällä hetkellä maan päällä eletään. Yhä useampi alkaa jo tuntea tuon muutoksen elämässään ja tämän tyyppisetkään kirjoitukset eivät tunnu enään niin monista täydeltä new age hörhötykseltä.

Tässä pieni pätkä Joshuan kanavointien ensimmäisestä artikkelista:

"Tänä päivänä maapallolla on käynnissä siirtymävaihe. Uusi tietoisuus on valkenemassa ja se tulee aineelliseen muotoon ennemmin tai myöhemmin.

Miten tarkkaan ottaen tämä siirtymävaihe tapahtuu ja minkä muodon se ottaa, sitä ei ole tarkkaan määrätty. Tulevaisuus on aina epämääräinen. Tämä hetki eli nyt-hetki on ainoana asiana todella määrätty. Nyt-hetken uumenista versoaa lukemattomia mahdollisia väyliä, ääretön verkko mahdollisia tulevaisuuksia.

Menneisyyden perusteella voimme ennustaa, että jokin tietty tulevaisuus on todennäköisempi kuin jokin toinen, mutta valinta on aina sinun. Ainoastaan sinä päätät haluatko menneisyyden määräävän tulevaisuudestasi! Ennustukset perustuvat aina todennäköisyyksille. Todennäköisyydet liittyvät menneisyyteen. Sinun vallassasi ihmisenä on luopua menneisyydestä ja viitoittaa erilainen tie. Sinulle on suotu vapaa tahto. Sinulla on voima muuttua, luoda itsesi uudelleen. Juuri tässä voimassa on sinun jumaluutesi. Se on voima, jolla luodaan tyhjästä (luoda ex nihilo). Tämä jumalallinen voima kuuluu juuri sille ydinolemukselle, joka sinä olet.

Kun tästä päivästä ja aikakaudesta puhutaan siirtymävaiheen aikana, muista aina, että olet oman todellisuutesi mestari. Ei ole sellaista asiaa kuin ennalta määrätty suunnitelma tai kosminen voima, joka mitätöi yksilöllisen sielusi polun tai yksilöllisen voimasi oman todellisuutesi luomiseksi. Asiat eivät toimi sillä tavoin. Jokainen sielu maan päällä kokee tämän siirtymävaiheen tavalla, joka sopii hänen sisäisiin taipumuksiinsa. Todellisuuksia on monia. Valitsemasi todellisuus on vastaus sinun sisäisiin tarpeisiisi ja toiveisiisi....."


Joshuan kanavoinnit