tiistai 16. lokakuuta 2012

Lepolomalla


Niinhän siinä taas kävi, että selkäongelmat löivät päälle. Työ ja "vapaa-aika" työn ulkopuolella oli liian hektistä, eikä palautumisaikaa ollut kunnolla yli vuoteen, niin siitä seurasi loppujen lopuksi kolmen viikon lepoloma.

Vaikka selkä vieläkin vaivaa, niin tämä pysähdys ja lepo on tehnyt ihan jumalattoman hyvää. Olen ollut sitä mieltä, että en stressaa kuin ajoittain, mutta nyt huomaan, että kyllä se kroppa on ollut jonkinlaisessa jatkuvassa stressitilassa. Aivojen stressinappula on ollut pidempään pohjassa, mikä näkyy mm. siinä, että hermot mene herkästi ja arjen pienet ilot eivät tuota riittävästi hyvää mieltä, olo on ollut hieman kuin tuuliajolla. Olen ihmetellyt, miksi en oikein jaksa innostua juuri mistään ja miksi sisällä jäytää sellainen tyhjä ja tympääntynyt olo. Vaikka minulla on kaiken maailman työkaluja valmennuskoulutuksen kautta ! Pitäisihän minun osata paremmin ja saada itseni ylös alhosta kuin alhosta. Mutta kaikki on siis johtunut siitä, että en ole pitänyt itsestäni riittävän hyvää huolta, stressinappula on huomaamattani ollut pohjassa jatkuvasti. Ilman aikaa palautumiselle, ei jaksa parhaimmat gurutkaan painaa eteenpäin pää pystyssä.




Nyt kun olen saanut levätä ja ottaa rauhallisesti, niin patterit on taas ladattu täyteen ja henkisesti olen taas paremmassa hapessa. Ihmisellä on erilaisia henkisen terveydentilan tasoja ja kun se stressinappula on pohjassa, niin tipahdamme sinne alatasoille ja sieltä pääsemme ylös vain tietoisella työllä ja viiden H:n avulla:

1. Hengittäminen.

Aivan mieletön ankkuri läsnäoloon ja juuri tähän hetkeen. Tässä ja nyt ei stressaa eikä huolet paina. Keskittymällä hengitykseesi tuot huomiosi takaisin nykyhetkeen. Pyri aina välillä tasaamaan hengitystäsi, eli hengitä niin, että sekä sisään-, että uloshengitys ovat yhtä pitkiä, se tasapainottaa ja vapauttaa sen pohjaan painetun stressinappulan.

2. Hiljentyminen, myös hidastaminen.

Kiireettömyys on nautinto. Kun hetken on poissa oravanpyörästä, niin huomaa kuinka tärkeää hiljentyminen ja rauhoittuminen on. Ihminen pääsee lähemmäs omaa sieluaan ja kuulee oman intuitionsa äänen. Hän pystyy tekemään viisaampia päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Ja se vaikuttaa kaikkii ympärillä oleviin läheisiin pelkästään positiivisella tavalla.

3. Hymy/huumori

Hymy tuo hyvän mielen ja nauru parantaa, senhän tiedämme kaikki. Se myös laskee stressiä, joka on omasta mielestäni kaiken pahan alku ja juuri. Kokeile joskus, kun oikein ottaa pannuun, niin vetää hymy korviin vaikka väkisin. Katso kuinka kauan jaksaa sapettaa..

4. Huomio hyvään

Muista olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita elämäsi on pullollaan. Kun keskityt kaikkeen hyvään huonojen asioiden sijasta, niin niitä alkaa tulla lisää elämääsi. Tämä on myös vetovoiman lain toteuttamista. Jos pyörität mielessäsi ikäviä asioita tai mätkit itseäsi henkisesti ihan vain huvin vuoksi, niin eihän siitä seuraa mitään hyvää. Ajatukset ovat affirmaatioita ja ne toteuttavat itseään. Ajatuksilla luot elämääsi. Kuuntele mitä mietit ja vertaa sitä elämääsi. Huomaatko yhtäläisyyksiä ? Kokeile sitten tietoisesti muuttaa ajatuksesi positiivisiksi ja seuraa mitä tapahtuu..

5. Hyväksyminen.

Jos huomaat, että sinua kiukuttaa tai stressaat jostain asiasta, niin silloin et hyväksy olevia oloja, vaan vastustat niitä. Pyri vastustamattomuuteen, anna virran viedä, älä ui vastavirtaan. Asioiden ja tilanteiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että alistut ja annat periksi, vaan saat hyväksyvällä asennoitumisella mielenrauhan ja kosketuksen sieluun, ja sitä kautta teet viisaita ja tarvittavia muutoksia, jotta voit paremmin.



Vähän ennenkuin tuo selkä päätti taas puolestani, niin viihdyin töissä ja oikeastaan pelkäsin tulla kotiin, koska en jaksanut lasten tappeluita ja kiukkuja. Nyt kun olen ollut kotona, huomaankin, että jaksan olla läsnä lapsille ihan eri tavalla, kuunnella heitä ja viihdyn taas kodissani. Vaikka nautinkin työstäni, niin se vie niin paljon mehuja, että olen puolittainen zombie, kun palaan töiden jälkeen kotiin. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kerätäkseni voimani palatakseni taas takaisin ihmiseksi, ja sitä lapset eivät aina ymmärrä. Lopputuloksena on vain kiukkua ja hampaiden kiristystä. Jotain on tehtävä, jotta tämä rauhan tunne, jonka olen taas pitkästä aikaa saanut ja joka on aivan taivaallinen olo, jatkuu vastakin..