keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Voimahokemat

Luin lehdestä YouTube videopätkästä, jossa 4-vuotias Jessica seisoo kylpyhuoneen lavuaarin päällä, katsoo itseään peiliin ja luettelee voimallisesti ihmisiä ja asioita, joista hän pitää (myös mistä hän itsessään pitää) ja lopuksi sanoo vielä, että: "Voin tehdä ihan mitä vaan hyvää..ja vieläpä paremmin kuin muut" :) Ja tokihan oli heti kiiruhdettava tietokoneen ääreen katsomaan kyseinen videoklippi. Tyttö on nykyisin 13-vuotias ja vaikuttaa edelleen itseensä uskovalta, positiiviselta ihmiseltä. Tuosta ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Tässä linkki.



Itse hoen mielessäni aina välillä joitain voimahokemia, kuten "Olen terve, hyvinvoiva ja onnellinen". Tuo on auttanut etenkin niinä hetkinä, kun terveys on tuntunut takkuilevan. Tämä video muistuttaa siitä, että ne voimahokemat kannattaa välillä tehdä peilin edessä itseään katsoen ja ääneen lausuen. Ne vaikuttavat mahdollisesti voimallisemmin tällä tavalla. Ja mieluiten samanlaisella uskolla kuin Jessica lausuu omansa :)

Ostin ensi vuodeksi itselleni Niina-Matilda Juholan Rakkauden voima -naiskalenterin. Siinä on joka kuukaudelle mm. ajatuksia elämästä ja oma voimahokemansa. Kirjailija mainitsee: "Voimahokema toimii parhaiten, kun toistat sen mielessäsi yhä uudelleen. Kehosi kuulee sinua ja tottelee. Samoin kuin pieni lapsi haluaa kuulla hyvän tarinan yhä uudestaan, myös kehosi ja mielesi haluaa sinun voimistavan itseäsi hokeman avulla yhä uudestaan." Tässä 12 voimahokemaa tuosta kyseisestä kalenterista:

1. Minussa asuu rauha.
2. Minä olen rakastettu.
3. Olen turvassa elämän sylissä.
4. Minä olen aarre.
5. Olen avoin rakkaudelle.
6. Minä olen rakkaus.
7. Olen rehellinen tunteissani.
8. Ihmeet ovat osa arkeani.
9. Säteilen energiaa.
10. Sisäinen ääneni on vahva.
11. Ymmärrykseni on rajaton.
12. Pyhyys minussa voimistuu.

Tuosta voi valita juuri omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopivia voimahokemia tai keksiä kokonaan uusia. Kun jokin asia pelottaa "Olen turvassa elämän sylissä", kun arjen kiireet ja stressi painavat "Minussa asuu rauha", kun olo on voimaton ja väsynyt "Säteilen energiaa", kun mielessäsi lyöt itseäsi ja tunnet, ettei kukaan välitä "Olen rakastettu" jne. Elämä kantaa..

maanantai 29. marraskuuta 2010

Intialainen käsi- ja jalkahieronta

Eräänä iltana hieroin päätäni sellaisella 12 haaraisella päänhierontalaitteella, joka hieroo pään akupunktiopisteitä. Se tuntui todella taivaalliselta. Mieleeni tuli sillä hetkellä etsiä netistä Intialaisen päähieronnan kursseja ja ensimmäisenä silmiini osuikin kahden viikonlopun kestoinen kurssi Tikkurilassa, eli ihan tässä omilla kulmilla. Eikä hintakaan ollut niin päätä huimaava, että tuo ajatus olisi pitänyt heittää roskakoppaan heti alkuunsa. Tämä tapahtui joskus loppukesästä ja ilmoittauduin välittömästi tammikuussa ja maaliskuussa 2011 oleville viikonloppukursseille. Sinne oli kuitenkin vielä niin pitkä aika, että ajattelin katsoa josko löytyisi jokin toinen suht halpa ja lyhyt kurssi sitä ennen. Samaisesta paikasta valitsinkin sitten kahtena marraskuisena maanantaina pidettävän intialaisen jalka- ja käsihieronnan kurssin. Sopii hienosti yhteen tuon intialaisen päähieronnan kanssa. Nyt kurssi on käyty ja todistus hyppysissä :)


Intialainen käsi- ja jalkahieronta on ayurvedista hierontaa. Se on suhteellisen harvan tiedossa vielä, toisin kuin intialainen päähieronta. Ayurveda on maailman vanhin kirjattu hoitomenetelmä. Sana Ayur tarkoittaa elämää ja veda tietoa, ayurveda on siis elämäntietoa ja sen oppimista. Ayurvedassa ymmärretään täysin suhde fyysisen kehon, mielen, tunteiden ja henkisyyden välillä. Kurssilla opeteltiin tietysti hieromaan itse, mutta myös saatiin nauttia toisten hierottavana olemisesta. Oikein ihanaa ja rentouttavaa, ehdottomasti arjen kiireen ja stressin oiva helpottaja!

Nyt tarvitsee aloittaa harjoittelu omien lasten ja kavereiden ollessa harjoituskappaleina, jotta saa nuo hierontatekniikat sisäistettyä ja kehtaa alkaa ottamaan ihan hintaakin noista hoidoista. Eiköhän innokkaita kandidaatteja löydy ihan jonoksi asti kun sana leviää :) Joskus tulevaisuudessa olisi toiveena tehdä luontaishoidoista ja hyvinvointiasioista päätyö. Keräilen pikku hiljaa näitä tarvittavia ja minua kiinnostavia taitoja ja tietoja, jotta voin aikanaa toteuttaa tuon toiveen. Hiljaa hyvä tulee :)


maanantai 8. marraskuuta 2010

Suklaapäällysteiset muffinssit

Herkuilla saa terveellisempiä ruoka-aineita menemään alas myös lasten suista ilman valituksia. Toki näissäkin on liikaa sokeria, vaikka kuinka intiaanisokeria onkin. Nämä ovat silti parempi vaihtoehto kuin raffinoidut mössöt. Tätä reseptiä saa vieläkin parannettua, esm vaihtamalla/korvaamalla jauhoja esm kvinoalla, mantelijauhoilla tai kookosjauhoilla, mutta tässä on nyt kuitenkin suht edullinen lapsiperheen versio näistä muffinsseista:

- 1 dl kookosöljyä
- 2 luomukananmunaa
- 2 dl intiaanisokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- pikkuisen reipas 3 dl jauhoja, esm puolikarkeita spelttijauhoja
- 2 rkl luomukaakaojauhetta, esm Green & Blacks
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 dl luomukauramaitoa, kookosmaitoa tai jotain muuta maitoa
- luomusuklaata levynä (esm Pirkan luomu tumma suklaa)

Vatkaa munat ja sokeri, nesteytä kookosöljy. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne hyvin sekoittaen munavaahtoon. Lisää vielä kookosöljy ja maito. Sekoita taas kunnolla. Kaada taikina muffinssivuokiin, tästä määrästä tulee 12-14 kpl. Paista 175 asteessa 20 minuuttia. Kun olet ottanut muffinssit uunista, niin laita jokaisen päälle suklaapala sulamaan. Lopuksi levitä sulanut suklaa muffinssien päälle. Anna suklaan jähmettyä. Herkuttele!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tiibetiläinen meditaatioharjoitus

Christopher Hansardin kirjoittamassa kirjassa "Tiibetiläinen elämisen taito" esitellään monen muun asian lisäksi erilaisia meditaatioita, jotka auttavat luomaan elämän kielteisistä kokemuksista myönteisiä lopputuloksia. Tämä taas johtaa parempaan terveyteen. Tiibetiläisen uskomuksen mukaan tuskallisia inhimillisiä kokemuksia elämässä on 10, joista yksi on perhettä ja ystäviä koskevat ongelmat.

" Lähes jokainen meistä on kärsinyt henkistä tuskaa, joka on aiheutunut perheestä ja ystävistä. Henkinen tuska voidaan luokitella kolmeen tyyppiin, jotka ovat yleisiä kaikissa kulttuureissa ja olosuhteissa:
  • luottamuksen pettämisestä johtuva, toistuva henkinen tuska
  • yksinäisyyden ja hylkäämisen aiheuttama henkinen tuska
  • hallitsevien persoonallisuuksien aiheuttama henkinen tuska


Seuraava meditaatioharjoitus auttaa parantamaan haavat. Makaa selälläsi ja keskity kehoosi. Tunne fyysinen kehosi ja rentoudu siinä. Tunne sen muoto, kaaret ja paino. Tunne, miten painava voit olla. Tunne, miten pitkä ja voimakas kehosi on.
          Aisti kirkas, sykkivä energia, joka virtaa kehoosi. Ajattele sitten jokaista elämäsi tärkeää ihmistä ja osoita tuo energia heille. Se puhdistaa heidät ja poistaa heidän tuskansa, pelkonsa ja epävarmuutensa. Se tekee heistä onnellsisia.
          Tunne, miten sisäinen tuskasi alkaa sulaa pois hyvien ajatustesi seurauksena. Vähitellen tunnet itsesi kyvykkäämmäksi ja tietoisemmaksi siitä, mikä on elämässäsi tärkeää. Suuntaa nämä hyvät ajatukset maailmaan."



Lapsiperheen kaoottisessa arjessa on hankala löytää aikaa meditaatiolle ja siksi normaalimuotoinen meditaatio ei ole osana päivittäistä elämääni. Itse "meditoin" lähinnä niin, että keskityn kulloiseenkin tekemiseeni, olen tässä hetkessä niin usein kuin mahdollista. Toki aina silloin tällöin voisi kokeilla myös oikeita, suht lyhyitä, mutta helppoja meditaatioita, kuten tämä yllä kuvaamani. Jospa se auttaisi muuttamaan tuon keskimmäisen, haastavan (vaativan) lapseni, aurinkoiseksi ja onnelliseksi yksilöksi :)



maanantai 25. lokakuuta 2010

Mr. Nobody ja perhosvaikutus

Kävin tässä elokuvissa pitkästä aikaa ja katseltavaksi valikoitui Mr. Nobody, pääsosassaan Jared Leto.

Ohjaaja Jaco Van Dormael, joka käsikirjoitti elokuvaa 6-7 vuotta, kuvailee sitä näin: "Se on suuribudjettinen, kokeellinen elokuva, joka kertoo tarinan monesta eri elämästä, jotka yksi ihminen voi elää, riippuen valinnoista joita hän tekee. Se kertoo kenen tahansa ihmisen loputtomista vaihtoehdoista. Elämässä ei ole hyviä tai huonoja valintoja. Jokainen valinta voi luoda toisen elämän sinulle. Mikä on mielenkiintoista, on olla elossa."



Mr. Nobody oli melko lailla normaalista poikkeava elokuva , jossa hypitään varoittamatta ajasta ja elämästä toiseen. Mielenkiintoinen, joskin ehkä hieman liian pitkä. Jokainen joutuu elämänsä aikana tekemään lukemattomia valintoja ja harvemmin sitä tulee mietittyä, että mitä jos olisinkin valinnut toisin, millainen elämäni olisi nyt. En itse kadu omassa elämässäni kuin yhtä asiaa. Jos olisin tehnyt toisin siinä tilanteessa, saattaisin elää nyt ulkomailla ja omata ihan eri perheen ja elämän.  Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja minun elämäni kuului mennä näin. Jokaisella on vapaa tahto, jonka perusteella elämä muotoutuu.

Mr. Nobody alkaa visuaalisella kuvauksella perhosvaikutuksesta. Kun perhonen räpyttää siipiään jossain päin maailmaa, niin parin kuukauden päästä se on johtanut myrskyyn toisella puolella maailmaa. Ei tule kovin usein ajateltua sitä, miten paljon saatat vaikuttaa toisen, vaikka tuntemattomankin ihmisen elämään, saatikka sitten läheistesi. Kuulin aikanaan tarinan miehestä, joka 70-luvulla Amerikassa ajeli jonkin osavaltion poikki läpikulkumatkalla. Hän kuunteli radiota, jossa paikallisen radiokanavan juontaja kehotti kaikkia laittamaan turvavyön kiinni. Tuohon aikaan tuskin Jenkeissäkään oli kovin yleistä turvavyön käyttö, eikä se ollut käytössä myöskään kyseisellä miehellä. Jostain syystä hän tuon kehotuksen kuultuaan päätti kuitenkin noudattaa kehoitusta. Seuraavan kulman takana oli pysähtyneenä rekka keskellä kaistaa täysin varoittamatta ja väistäessään sitä, mies ajoi pahasti ulos tieltä. Hän loukkaantui vakavasti, mutta jäi henkiin. Ilman turvavyötä hän olisi mitä todennäköisimmin kuollut. Sen pienen paikkakunnan radiojuontaja tuskin koskaan sai tietää, että oli pelastanut miehen hengen, joka myöhemmin auttoi monia menestymään elämässään.


Ei mikään "ajatukset narikkaan" -elokuva, mutta suosittelen katsomaan. Mietit ehkä sen jälkeen tarkemmin, miten suuri vaikutus omaasi tai muiden elämään on pienemmilläkin tekemilläsi teoilla tai valinnoilla.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Haasteellinen lapsi ja kärsimyskeho

Keskimmäinen lapseni piti taas normaalia karjumiskonserttiaan oikein urakalla tänään. Olo on välillä aika toivoton, kun se ei vaikuta vain minuun, vaan muuhunkin perheeseen. Jatkuva ylinegatiivinen energia, joka lapsesta lähtee, on todella hankala ottaa vastaan kenen tahansa. Onneksi olen löytänyt yhden toimivan keinon, jonka avulla pystyn pysymään rauhallisena: korvatulpat! Kumma, etten ole aikaisemmin asiaa tajunnut. Kun korvatulpat vaimentavat pahimman terän karjumisesta ja näin ollen korviin ei satu koko ajan (desibelit on meinaan niin korkeat, että lähenee jo kidutuksen rajaa), mutta kuulee kuitenkin, mitä lapsi haluaa "sanoa", niin hermot eivät pala ollenkaan...vau!



No, aina korvatulppia ei ole matkassa (täytyy kyllä varata autoonkin) ja silloin, kuten tänäänkin, olen miettinyt, että miten kummassa tuon lapsen saisi rauhoittumaan (ei vain juuri sillä nimenomaisella hetkellä vaan pidemmällä tähtäimellä)...tarvitsen apua! Joskus haimme sitä neuvolan psykologiltakin, mutta lapsihan oli vastaanotolla kuin enkeli ja psykologi vain ihmetteli, että mikäs tässä nyt oikein on ongelmana...argh!

Nyt illalla tuli sellainen olo ja hetki, että olisi hyvä aika kuunnella Oprah:n nettivuilta keskustelua Eckhart Tollen kirjan Uusi Maa viidennestä luvusta. Asia oli ollut ajatuksissa jo viikkoja, mutta nyt jokin sanoi, että hetki on oikea. En muistanut, mistä viides luku kertoo ja ihmetys olikin jonkinmoinen, kun tajusin, että aiheena on Kärsimyskeho. Se sopi kuin nappi päähän! Keskimmäiselläni on aivan valtavan aktiivinen kärsimyskeho. Avunpyyntööni oli vastattu :)


Seuraavassa otteita Eckhart Tollen kirjasta Uusi Maa: "Kärsimyskeho on useimmissa ihmisissä asuva puoli-itsenäinen energiamuoto, tunteista muotoutunut kokonaisuus."" Kaikki tunneperäisesti tuskalliset kokemukset sopivat sen ravinnoksi."" Jos lähelläsi on muita ihmisiä, elämänkumppani tai muu läheinen perheenjäsen, kärsimyskeho yrittää ärsyttää häntä - saada hänet näkemään punaista, kuten on tapana sanoa - jotta se voi käyttää seurauksena olevan draaman hyödykseen. Kärsimyskehot rakastavat läheisiä ihmissuhteita ja perhettä, sillä niistä ne saavat pääasiallisen ravintonsa. On vaikeaa tehdä vastarintaa toisen ihmisen kärsimyskeholle, joka on päättänyt nostattaa reaktioita. Se tietää vaistomaisesti toisen heikoimmat ja haavoittuvimmat kohdat. Jos se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, se yrittää aina uudestaan. Se on raaka emootio, joka hamuaa yhä vahvempia tunteita. Kärsimyskeho haluaa herättää toisen kärsimyskehon, jotta ne voivat voimaannuttaa toisiaan vastavuoroisesti."

Tolle tarjoaa tähän ratkaisuna (tässä tapauksessa) lapsen kärsimyskehon tiedostamista ja ymmärtämistä sekä täydellistä läsnäoloa. Tällöin kärsimyskehon ruokkimiseen ei lähde mukaan ja se vetäytyy takaisin koloonsa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lienee omalla kohdallani tarkoituskin, että joudun asian kanssa painimaan pidemmän kaavan mukaan.

Tästä sain kyllä taas lisää puhtia ja uskoa selvitä tästä yhdestä elämäni isoimmasta haasteesta henkisessä kasvussani.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Elävän veren analyysi

Kävin tässä vähän aikaa sitten lähinnä mielenkiinnosta elävän veren analyysissä. Syön suht terveellisesti ja ainakin terveellisemmin kuin useimmat tuntemani ihmiset, vaikka ruokavaliostani puuttuukin vielä tarpeellinen määrä kasviksia. Olo on siitä huolimatta ollut viime aikoina tosi nuutunut ja vetämätön (johtunee rankahkosta elämäntilanteesta). Testi oli pikaversio tuosta elävän veren analyysistä, mutta suuntaa antava kuitenkin. Elävän veren analyysissä otetaan sormen päästä verta ja tutkitaan sitä mikroskoopin alla. Oma verenkuvani oli hieman huonompi kuin olin etukäteen ajatellut ja siitä pystyi "lukemaan" mm. stressin, suklaan syönnin :) sekä kivun.



Tässä on muuten netistä löytämäni tarkempi selvitys siitä, millaisia löytöjä analyysissä voi olla, mitä ne tarkoittavat ja miten tilannetta voisi parantaa. Minunkin täytyy vielä omien kuvieni kanssa perehtyä tähän tekstiin ajan kanssa paremmin. Pikatesti oli vain 20 minuutin mittainen ja siinä ei ehtinyt kovin tarkkaan näitä asioita käymään läpi, vain yleisellä tasolla.

Elävän veren analyysi liittyy ph-tasapainodieettiin, missä kantavana ajatuksena on se, että jos ihminen on liian hapan (syö ja juo happamia ruokia ja juomia liikaa), niin siitä epätasapainosta johtuvat lähes kaikki terveydelliset ongelmat. Tätä pyritään sitten korjaamaan emäksisemmällä ruokavaliolla. Tältä sivustolta löytyy tarkempaa tietoa ph-tasapainodieetistä mm. siitä mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä.



En ole koskaan elämässäni noudattanut mitään dieettiä laihtuakseni. Ja tämä on todellakin tosi! :) Olen kyllä kokeillut erilaisia dieettejä täysin terveydellisistä syistä, voidakseni paremmin tai selättääkseni jonkun vaivan. On tullut kokeiltua mm verityyppi-, vähähiilihydraattista ja ruokien oikean yhdistelemisen dieettejä.

Luomuruoan ja mahdollisimman lisäaineettoman ruoan syöminen ei toki ole dieetti, mutta tämä on ollut paras vaihtoehto minulle. Siihen olen sitten lisännyt hieman superfoodeja buustaamaan immuniteettia ja oloa. Otan minulle sopivia juttuja toisen sieltä ja toisen täältä erilaisista ajatuksista ja "dieeteistä". Ph-tasapainodieetti (kuten moni muukin) on aivan liian tiukka minun makuuni. Testaajan mielestä se on ainoa oikea tapa päästä hyvään oloon ja terveyteen, mutta en enään lähde mihinkään mukaan niin, että jätän kaiken muun aikaisemmin hyväksi kokemani ja kokeilen 100 lasissa jotain uutta ja ihmeellistä elämän muuttavaa dieettiä. Minusta superfood "ympyröissä" parasta on se, että ihmisiä kehotetaan lisäämään jotain ruokavalioonsa, ei jättämään mitään siitä pois. Ajan kanssa sitten kroppa itse alkaa vähentää niiden epätoivottujen ruoka-aineiden pyytämistä, kun niillä lisätyillä hyvillä korvataan kropan puutteita.


Tästä ph-dieetistä minulle tulee mukaan todennäköisimmin Udon öljysekoitus ja viherjauhe. Näitä saa mm Cocovin verkkokaupasta melko hyvään hintaan (suosittelen kyseistä kauppaa, laatutuotteita ja lisäksi yli 55 euron ostoksissa toimituskulut 0 euroa). Hyvät öljyt ovat aina tärkeitä ja viherjauheella voin korvata tämän hetkistä kasvisten puutetta. Ehkä näistä on hiukan apua tässä stressaavassa elämäntilanteessa ja loput tulee sitten siitä, että saan palautettua itseni useammin taas tähän hetkeen. Useinkaan en välttämättä mielessäni höpöttele koko ajan (apinamieli - ego), mieleni voi olla tyhjä ajatuksista, mutta en siltikään ole tässä hetkessä kiinni, vaan menen jonkinlaisella automaatiolla eteenpäin. Tätä pyrin muuttamaan tietoisemmin ja tietoisemmin joka päivä terveehkön ruokavalion kera. Lisäksi opettelen kunnolla hengittämään, olen näet huomannut omaavani järkyttävän pinnallisen hengityksen. Kunnollinen hengitys on yksi tärkeä avain hyvään oloon. Eli näillä päivitetyillä eväillä taas eteenpäin :)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Tavoitelista

Minun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään ryhtyä kirjoittamaan listaa omista tavoitteistani/unelmistani. Ne eivät kuitenkaan voi olla mitään ylimalkaisia pyyntöjä/ toiveita, kuten: lisää rahaa, matkustelua tai mukava työ. Toiveiden tulee olla tarkkoja ja ne pitää kirjoittaa ylös sellaisessa muodossa, kuin ne olisivat jo toteutuneet. Sitten ne "lähetetään" universumille tai vaikka henkioppaalle toteutettavaksi.

Niina- Matilda Juholan uusimmassa kirjassa Näkijä 2 kerrotaan tästä näin:
"Vapaan tahdon kunnioittamisen vuoksi opas ei voi päättää asioita puolestasi. Siksi sinun on itse tehtävä päätöksiä yhä uudestaan. Voit olla aivan varma, että suuren valinnan ollessa ajankohtainen henkioppaasi vaikenee täysin, jotta todella teet itse valintasi. Kun siis todella haluat pyytää jotakin, määrittele tarkoin mitä pyydät. Jos esimerkiksi pyydät autoa, ei oppaasi voi auttaa sinua millään tavoin, ellet liitä pyyntöösi auton merkkiä, vuosimallia ja väriä sekä mahdollisia lisävarusteluja. Opas ei saa viedä valinnanvapauttasi ja päättää asioita puolestasi.
Tunteeton pyyntö on sama kuin tyhjä pyyntö. Sinun tulee todella tuntea minkä arvoinen asia sinulle on ja esittää pyyntösi syvää kiitollisuutta jo valmiiksi tuntien, muuten se on sama kuin lähettäisit pyyntösi kirjeenä, mutta unohtaisit postimerkin."
En ole ehtinyt tarkkaan miettiä, mitä itse haluaisin ja siksi sen listan tekeminen on koko ajan jäänyt, vaikka tiedän, että ilman sitä jään ikäänkuin junnaamaan paikalleni epämääräisine toiveineni. Nyt pikku hiljaa niitä on alkanut onneksi muodostua. Paperille asti en ole näitä tosin vieläkään saanut, mutta ensimmäistä kertaa kirjoitan nyt muutaman niistä tähän blogiin. "Virallisesti" esitän pyyntöni sitten rauhassa myöhemmin...oikeassa muodossa, tunteella ja kiitollisuudella.

Tulevaisuudessa toiveissa on, että elantoni tulisi oman yrityksen pyörittämisestä. Antaisin erilaisia hoitoja ja myisin hyvinvointituotteita siinä sivussa mahdollisuuksien mukaan. Vuoden sisällä olisi nyt tarkoitus opetella Intialaista päähierontaa sekä Intialaista käsi- ja jalkahierontaa. Myöhemmin mahdollisesti reikiä. Opettelen myös tekemään koruja, joita voin myydä, kun taitoa karttuu tarpeeksi. Tästä muodostuu jo lyhyen ajan ja pitemmän tähtäimen toiveita.

Toivelistaan tulee myös pidennettyjä viikonloppuja Euroopan kaupungeissa, vaikka kerran vuodessa. Ainakin Rooma ja Pariisi tulevat listalle. Hauska asia oli se, että kun olin päättänyt mielessäni toteuttaa näitä minireissuja, niin miehen sisko kutsuikin minut Lontooseen viettämään pidennettyä viikonloppua ensi keväänä :) Kuinkas sattuikaan...

Vielä yksi toive (niitä on toki pari muutakin vielä, mutta niistä ei nyt sen enempää) on, että kirjoittaisin kirjan. Se olisi jonkinlainen fantasiaseikkailu, joka liittyy minua kiinnostaviin henkisen kasvun ja kuoleman jälkeisen elämän asioihin. Idea on jo, toteutus ottanee joitakin vuosia :) Ainakin pöytälaatikon täytteeksi jos ei muuta. Twilight -saagan kirjoittaja Stephenie Meyer kirjoitti tuon tarinan samaan aikaan kun hänellä oli vielä pieniä lapsia, lasten touhutessa vieressä ja öisin kun muut talossa nukkuivat. Häntä ei kehuta kovin hyväksi kirjoittajaksi, mutta jo pelkästään hyvällä idealla ja kohtalaisilla kirjoitustaidoilla, voi turvata loppuelämän mukavasti ;)

torstai 9. syyskuuta 2010

Haasteellinen lapsi

Keskimmäinen lapseni, joka täyttää lokakuussa 6 vuotta, on aina ollut haasteellinen lapsi. Neuvolan oppaissa aikanaan jaoteltiin vauvat helppoihin, hitaasti lämpeneviin ja vaativiin lapsiin (itse pidän enemmän sanasta haasteellinen, kuin vaativa). Tyttö kuuluu näihin haasteellisiin lapsiin ja on vauvasta lähtien saanut tantrumeita ja kiukku- ja raivokohtauksia päivittäin. Joskus on hieman kevyempiä kausia (siis vain pieniä ja lyhyempiä kohtauksia päivittäin), mutta jos itse omaa huonon päivän tai elämässä on muuten rankkaa, niin kyllä helpompinakin aikoina on hermot ja kärsivällisyys helposti äärimmäisellä koetuksella.

Itsekin olen kiukun kanssa tehnyt töitä elämämässäni. Nuorempana kuvittelin, että omaan tämän helposti räjähtävän temperamentin, koska olen sen perinnyt molemmilta vanhemmiltani ja koska se on perinnöllistä, en voi vaikuttaa asiaan mitenkään. Sitten 25-vuotiaana tapasin miehen, joka oli kuin itse viilipytty. Yritä siinä sitten kiukutella ja saada riitaa aikaiseksi, kun toinen ei kertakaikkiaan lähde siihen mukaan. Oli pakko alkaa miettiä asiaa tarkemmin ja loppujen lopuksi tajusin, että se olikin opittu toimintamalli (jonka olin lapsena oppinut seuratessani vanhempiani) ja koska olin sen oppinut, pystyin myös oppimaan siitä pois. Pitkä ja kivinen tie se on ollut, mutta nyt hermot palavat enään totaalisesti todella harvoin. Kun ymmärtää, mistä kiukustuminen johtuu ja vielä tarkemmin tietää, että se perustuu omiin ajatuksiin ja tulkintoihin kulloisesta tilanteesta, eikä se oikeasti johdu toisesta ihmisestä, niin tilanteita pystyy kontrolloimaan ihan eri tavalla. Joskus kun hihat silti palavat, olen koko ajan tietoinen siitä, mistä se johtuu. Mielen perukoilla häilyy ymmärrys siitä, mitkä ovat ne ajatusmallit ja selvittämättömät ongelmat, josta kumpuavan pahan olon puran sitten ilmoille pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Tietoisuus perimmäisestä syystä auttaa pääsemään suuttumuksesta nopeasti irti.

Tyttäreni ei ole kyllä alunperin oppinut tuota kiukuttelua minulta, koska se alkoi jo heti synnytyssairaalassa. Hän on kyseisen taipumuksen jostain muualta saanut (entisen elämän selvittämättömistä ikävistä asioista?), mutta toki oma reagointini ja hermostumiseni on varmasti vahvistanut tuota käyttäytymismallia. Minulla on kolme lasta ja tämä keskimmäinen on ihan erilainen kuin kaksi muuta. Synnytys meni jo jokseenkin poskelleen ja se oli minulle ikävä kokemus, ehkä se jotenkin vaikutti syntyvään lapseen (toiset kaksi synnytystä olivat positiivisia kokemuksia). Alkuelämä meni myös pahojen allergiaongelmien kanssa painiessa. Herkkänä lapsena (nämä haastavat lapset ovat myös hyvin herkkiä, niin henkisesti kuin fyysisestikin) hän koki varmasti silloin, kuten nykyäänkin, vatsaongelmat paljon voimakkaampina, kuin joku toinen lapsi olisi ne kokenut.

Tyttö on jo nyt antanut esimakua siitä, mitä tuleva teini-ikä mahdollisesti tulee olemaan, vain astetta hieman kiltimpänä versiona. Suusta tulee välillä todella mielenkiintoista ja mieltä ylentävää tekstiä. Välillä syvimmässä alhossaan tyttö jopa puhuu, että haluaisi kuolla. Onneksi hän ei tosiaan ole vielä teini, eikä minun tarvitse pelätä oikeasti tytön tekevän asialle jotain. Nyt se on vain huomion hakemista, kuten koko kiukuttelu muutenkin. Tyttöä ei myöskään voi lähestyä ilman lupaa, ottaa syliin, silittää tai suukotella. Hänen pitää antaa siihen lupa, muuten kiukku vain yltyy. Minun tapani ratkaista paha olo on läheisyydellä, mutta tytön kohdalla se ei toimi, kuten kahdella muulla, koska lupaa ei välttämättä heltiä. Toki läheisyys lopulta on se rauhoittava tekijä hänellekin, mutta sille on tarkat säännöt, jotka hän asettaa ja niitä haluan toki kunnioittaa.

Välillä pelkään, etten osaa auttaa lasta selviämään näistä kohtauksista oikein, ja että hän vielä sairastuu vakavasti, kun on niin täynnä negatiivisuutta ja itsensä väheksymistä. Päiväkodissa tyttö ei tätä puoltaan näytä ollenkaan (saatikka psykologilla, jolle hänet kerran raahasin), mikä on kuitenkin merkki siitä, että teen jotain oikein. Hän uskaltaa näyttää ja purkaa nämä ikävämmät tunteensa minulle ja koetella sekä haastaa minut päivittäin. Tuttuni muistutti minua myös siitä, että eihän tyttö ole negatiivisten tunteiden kourissa koko päivää, vain silloin kun on kotona äidin kanssa :) No, onneksi tantrumit rajoittuvat ainakin viikolla vain pariin pahimmassa tapauksessa kolmeen tuntiin per päivä. Aina välillä on myös lyhyempiäkin sessioita. Jää sitä elämästäkin iloitsemista roima tovi kulloisenakin päivänä jäljelle.
Vaikka henkisyyden kautta olenkin oppinut elämään enempi tässä hetkessä ja ymmärtämään asioita syvällisemmin, niin välillä kun arki painaa ja alkaa stressiä pukata, niin ego pääsee taas niskan päälle ja silloin ei tahdo osata suhtautua haasteellisen lapsen tarpeisiin oikein. Tämä äiti huutaa ja kiljuu ihan samalla mitalla kuin lapsikin ja siitä tulee tietysti vielä pahempi olo niin itselle kuin lapsellekin. Haasteellisen lapsen kanssa pitää osata luovia ja ennakoida tilanteita oikein ja se vaatii paljon energiaa, mikä on usein tässä arjen pyörityksessä melkein nollassa. Tiedän kyllä, miten nuo tytön pimahdukset pitäisi hoitaa, mutta kun ei aina jaksa. Pitää pysyä itse pää kylmänä, rauhallisena ja rakastavana aikuisena. Oikeastaan muuta ei tarvitse, mutta joskus se tuntuu rankemmalta vaihtoehdolta juuri siinä nimenomaisessa hetkessä, vaikka loppujen lopuksi se lyhentääkin tilannetta huomattavasti. Onneksi nukutun yön jälkeen tulee aina uusi päivä ja silloin voi tehdä asiat toisin. Ja illalla voi tulla spontaanisti kiitoksista suurin "Rakastan sinua äiti".

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Luonnonmukaista ruokaa päiväkoteihin

Oli ilo kuulla jonkun aikaa sitten, että luomuruoka-aineiden osuutta Helsingin päiväkodeissa nostetaan 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Kaupunginhallitus hyväksyi kesäkuun lopulla Helsingin ruokakulttuuriryhmän ehdotuksen, että luomu- ja lähiruuan osuutta lisättäisiin asteittain Helsingin kaupungin tuottamassa ruokailussa ja ensimmäisessä vaiheessa muutos kohdistettaisiin päiväkotilapsien ruokailuun. Tottahan toki tuo osuus saisi olla paljon suurempikin ja tapahtua nopeammalla aikataululla kuin nyt, mutta parempi tuokin kuin ei mitään. Vielä kun päiväkodit ja koulut muutenkin alkaisivat käyttää enempi täysjyväviljoja, - pastaa ja - riisiä valkoisten vastaavien sijaan, niin nostaisin jo molemmat peukut kohti taivasta.

Toki minä perheineni asun Vantaalla ja jo tuollainenkin puoliluomupäätös on tälle kaupungille utopiaa. Vantaalle tärkeintä on säästö, säästö ja vielä kerran säästö. Ja etenkin lapsiperheiden kustannuksella. Espoossakin poistetaan sentään natriumglutamaatti ainakin kouluruokailusta tämän syksyn aikana. Vantaalla mennään varmaan tasan vastakkaiseen suuntaan :) Noh, ehkä olen hieman liian negatiivinen Vantaan kaupungin päättäjiä kohtaan. Toivottavasti he osoittaisivat minun mielipiteeni vääriksi hyvinkin pian ja ottaisivat suunnan kohti terveellisempää ja lapsiystävällisempää Vantaata.



Lisätietoa luomusta ja luomutuotannosta tästä. Ei sen ruoan aina tarvitse olla täysin luomua, kunhan ruoka olisi mahdollisimman lisäaineetonta. Sellaistakin löytyy kaupan hyllyiltä edullisesti, kyse on vain valinnoista. Joissakin luomutuotteissakin on minulle liikaa E:llä alkavia numeroita (etenkin lihatuotteissa) ja ne jäävät siksi ostamatta. Esimerkiksi luomunakit jäävät ostamatta ja tilalle valitsen Vatajan lisäaineettomia ja nitriitittömiä nakkeja. Luomuelintarvikkeissa saa käyttää vain harvoja lisä- ja apuaineita, joista suurin osa kyllä on luonnossa esiintyviä yhdisteitä. Keinotekoisten väri-, aromi- ja makeutusaineiden käyttö on kokonaan kielletty, myös säilöntäaineiden käyttö on tiukasti rajattua. Minulle tärkeintä ruoan valinnassa on lisä- ja säilöntäaineiden välttäminen tai kaikkein vähiten niitä omaavan tuotteen valinta, joten aina ei kauppakärryyn eksy luomutuotteita, vaan yli ajaa juuri tuo E-yhdistelmien puuttuminen tuoteselosteessa.

Mutta siis hyvä Helsinki!

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Sikainfluenssarokotuksesta ja rokotuksista yleensä

Täytyy sanoa, että tällä hetkellä olen todella iloinen ja tyytyväinen itseeni, että en rokotuttanut lapsiani tai itseäni sikainfluenssaa vastaan. Olen ollut jo useiden vuosien ajan melko kriittinen rokotteita kohtaan, ne saattavat hyvinkin aiheuttaa paljon enemmänkin hallaa ihmisen terveydelle, kuin pelkästään näitä ikäänkuin "suoria" vaikutuksia, kuten narkolepsiaa (esm allergioita). Ja jotkut ihmiset saavat juuri sen kyseisen taudin välittömästi rokotuksen jälkeen, jota vastaan ollaan rokottamassa. Useimmat viime talven rokotuksen jälkeiset pahat influenssat lienevät juuri tätä, eikä vain huonoa tuuria. Pikkuserkkuni halvaantui poliorokotuksen jälkeen 80- luvulla (se kuuluisa sokeripalarokote). Onnekseen hän kuului niihin, jotka selvisivät siitä. Kaikki kuitenkaan eivät. Kyseinen rokote oli silloin vähän tutkittu, kuten nyt häthätää kokoon kehitetty possurokote. En halunnut itselleni tai lapsilleni kehoon ainetta, jota ei oltu tutkittu kunnolla. Lisäksi tuo rokotehärdelli vaikutti aivan liian isolta ja bisnesmäiseltä projektilta (kuten aikaisemmin esm lintuinfluenssan tapauksessa). Ensin lietsotaan paniikkia maailmalla, jotta saadaan rahaa rokotteen kehittämiseen. Päälle lisää markkinointia ja valtiot ostavat rokotteita aivan liian isoja määriä jo etukäteen ja tokihan ne on saatava loppupeleissä menemään (vaikka aletaankin jo huomata, ettei se sikainfluenssa normaalia influenssaa pahempi olekaan), joten niitä tyrkytetään joka tuutista ja kerrotaan kuinka tärkeää on suojata itsensä, eikä vähintään sen vuoksi ettei yhteiskunnan toiminta pysähdy, jos kaikki sairastavat kotona. Etenkin suomalaiset ovat niin kuuliaisia joka asiassa, että rokotekin käydään hakemassa kiltisti, vaikka epäiltäisiinkin sen tarpeellisuutta.



Henkilökohtaisesti en halua itselleni tai lapsilleni mitään turhia rokotuksia, kuten influenssaa, vesirokkoa, korvatulehdusta ym vastaan. Ihan oikeasti kaikkein paras vastustuskyky tulee sairastamalla itse tauti. Ymmärrän kyllä pitkäaikaissairaiden tarpeen niihin, vaikka silloinkin voi pyrkiä olemaan kriittinen ja etsimään myös vaihtoehtoista tietoa asiasta. Vakavampien tautien kohdalla tilanne on toinen. Toivoisin kyllä todella, että rokotuksia ei oltaisi lähdetty yhdistelemään, että niistä voisi valita ne, jotka tarpeelliseksi katsoo.

Vielä muutamia vuosia sitten, kun oli meneillään tapaus "lintuinfluenssa", olin täysin paniikissa (silloin toinen lapseni oli vielä alle vuoden ikäinen) ja uskoin ja kuuntelin median paasausta lähestulkoon tuomiopäivästä. Avauduin peloistani peräti seurakunnan papillekin, vaikken uskonnollinen ihminen olekaan. Niin pahojen kauhukuvien vallassa olin. Mutta kuten yleensäkin, niin en jäänyt murehtimaan pelkojani, vaan lähdin etsimään tietoa, jotain joka helpottaisi oloani. Löysin sitten nämä erinomaiset englanninkieliset sivut the doctor within . Näiden sivujen informaation avulla sain koottua itseni ja aloin kuunnella median, lääkeyhtiöiden ym vauhkoamista hiukan toiselta kantilta. Kannattaa tutustua, siellä on paljon hyvää tietoa terveydestä ja rokotuksista.

Myös Rokotusinfo ry:n sivujen tietotarjontaan suosittelen tutustumaan. Kyseisen yhdistyksen tarkoituksena on mm. edistää kunkin itsemääräämisoikeutta omien ja lastensa rokotusten tai rokottamattomuuden suhteen, ja edistää monipuolisen rokotuksiin liittyvän informaation saatavilla oloa. Yhdistys puolustaa rokotusten ja niihin liittyvien palveluiden kuluttajien etuja.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Wabi Sabi - Elä tässä hetkessä kotona

Uusin kirpputorilöytöni on kirja nimeltään "Wabi Sabi - Elä tässä hetkessä kotona". Kirjoittajana Simon G. Brown ja teos on niinkin tuore, kuin vuodelta 2007. Takakannessa kerrotaan seuraavaa: 'Wabi Sabi on zeniläisyydestä juontava oppi, joka tuo laaja-alaista hyvinvointia elämiseen ja asumiseen. Kun koti sisustetaan wabi sabi -periaatteita noudattaen, tiloihin syntyy rauhoittava, tasapainoa, terveyttä ja onnellisuutta edistävä ilmapiiri. Asumisen luonnonmukaisuutta korostava wabi sabi vähentää stressiä, vapauttaa jäykistä toimintamalleista ja mahdollistaa joustavan ajattelun. Kirja on insproiva johdatus wabi sabin maailmaan, joka arvostaa yksinkertaisuutta, väljyyttä, levollisuutta, epätäydellistä ja kauniisti ikääntynyttä.'



Kun luen uusia kirjoja ja käyn läpi uusia ajatussuuntia ja -maailmoja, otan omaan elämääni niistä minulle parhaiten sopivat ja eniten puhuttelevat kohdat (vähintäänkin testattavaksi saakka). Tässä wabi sabissa tuo epätäydellisyys ja keskeneräisyyden hyväksyminen ovat ne avainkohdat minulle ja asiat, joita olisi hyvä oppia. Etenkin sisustuksessa pyrin täydellisyyteen, en ole tyytyväinen jos jokin kohta kodistani on kesken tai se ei ole juuri tarkalleen sellainen kuin haluaisin. Ja se häiritsee minua valtavasti. Myös jatkuva siivoaminen ja loputtomat kotityöt ärsyttävät. Juuri kun olen saanut olohuoneen siistiksi, niin seuraavassa hetkessä lapset ovat jo jättäneet sinne taas kasapäin merkkejä olemassaolostaan, vain yhden esimerkin tässä mainitakseni. Mutta eihän mikään elämässä ole koskan täydellistä, kaikki muuttuu ja on aina todellisuudessa kesken.

Kirjassa tästä ohjeistetaan: ' Ajattele kotiasi meneillään olevana tilana, joka kehittyy ja kasvaa mukanasi, ja elävänä kokonaisuutena, joka muuttuu päivästä toiseen. Yritä välttää tunnetta, että kodissasi on asioita, jotka sinun pitää tehdä tai saada valmiiksi.'

En ole vielä päässyt edes kirjan puoleen väliin ja siellä on tähänkin mennessä ollut sellaisia ajatuksia, jotka ovat vielä kaukana omasta ajatusmaailmastani (sisustuksen toteutuksessa), mutta jokin on jo kolahtanut. Huomasin tänään, että naarmuttunut keittiön tuoli ei enään nostanut niskavillojani pystyyn, vaan kykenin olemaan tyytyväinen siihen ja sen elämää nähneeseen olomuotoon. No johan nyt, tämä muutos ajatuksissani tulee olemaan erittäin tärkeä ja eritoten rahaa säästävä asia minulle. Ei tarvitse enään ostaa uutta tilalle, jotta voisin olla tyytyväinen kotiini. Kolmekymmentä vuotta vanha keittiönlamppukin on nyt täydellinen, eikä kaipaakaan tuunausta, kuten aikaisemmin olin suunnitellut. Kyse on vain asennemuutoksesta, ja se kävi kumman nopeasti.



Se, että olen sisustuksessa ollut täydellisyyteen pyrkivä, ei tarkoita sitä, että kotini olisi siisti ja puhtoinen kaiken aikaa. Siinä puolessa onkin sitten paljon enemmän työtä :) Ne, jotka minut tuntevat, tietävät ettei siivoaminen ole prioriteettilistallani ensimmäisenä. Teen asioita rauhalliseen tahtiin ja tavarat pitää saada juuri niiden omille paikoille. Se on aikaa vievää, kun olen todella paljon yksin lasten kanssa ja huomiotani ja apuani kaivataan lähes koko ajan. Mutta tottakai minäkin haluan asua siistissä kodissa, yleensä vain kaikki muu menee sen edelle :) Siellä, missä kodissani sisustus on mielestäni kohdillaan, on aina siistimpää, kuin niillä alueilla, jotka ovat keskeneräiset (omassa mielessäni). Niillä on ollut selvä yhteys. Toivottavasti wabi sabi saa laajemminkin ajatusmaailmani muuttumaan epätäydellisyyden hyväksymisessä ja kotitöiden ikuisuuden sietämisessä.

perjantai 13. elokuuta 2010

Suklainen kuivakakku

Tällaisesta herkusta pidän, se on terveellistä (no, ainakin terveellisempää kuin normiherkut) ja nopea valmistaa:

- 5 dl puolikarkeita luomuspelttijauhoja
- 2,5 dl intiaanisokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5 dl luomukookosöljyä
- 2 dl vettä
- 2 rkl luomukaakaojauhetta (esm Green &
 Black's)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vesi ja öljy. Kaada seos voideltuun vuokaan. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Kumoa tarjoilulautaselle, kun kakku on kunnolla jäähtynyt.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Suklaiset kaurakeksit

Näitä keksejä ei tule kyllä ihan joka päivä väännettyä, koska sadan gramman edestä suklaan rouhimista on vähintäänkin ärsyttävää, kun suklaa sulaa ja tarttuu iloisesti sormiin. Muuten nämä keksit on nopeat valmistaa ja maistuvat hyviltä..ja terveellisiltä :) En ole niin virtuoosi ruoanlaittaja, että omasta päästä kehittelisin suoraan näitä reseptejä, joten muokkailen kirjoista ja ruokalehdistä näkemiäni reseptejä terveellisempään ja itseä/lapsia miellyttävämpään muotoon. Tämä ohje on alkuperäisversiossaan löydettävissä RuokaPirkka lehden uusimmasta numerosta (elokuu 2010).

- 100 g Luomu tummaa suklaata
- 2 dl luomukaurajauhoja (tai puolikarkeita luomuspelttijauhoja)
- 2 dl luomukaurahiutaleita
- 1 tl vanilliinisokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- ripaus ruususuolaa
- vajaa 1 dl luomukookosöljyä
- 1 dl intiaanisokeria
- 1 luomukananmuna

1. Rouhi suklaa veitsellä ja sekoita kuivien aineiden kanssa keskenään.
2. Vaahdota öljy ja intiaanisokeri, vatkaa muna joukkoon. Lisää tähän kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Itse en seurannut ohjeita tarkasti enkä vatkaillut yhtään mitään, sotkin vain kaikki ainekset keskenään ja silti homma onnistui hyvin. Nopeampi versio siis käy myös.
3. Muotoile taikinasta n. 20 cm:n pituinen ja n. 6 cm:n paksuinen tanko ja leikkaa reilun sentin paksuisia viipaleita, tai ota taikinasta lusikalla 12- 16 kpl sopivia nokareita ja aseta leivinpaperin päälle ja tasoita/muotoile lusikalla. Ei se estetiikka niinkään tärkeää ole, vaan se terveellisyys...ja nopeus :)
4. Paista 175 asteessa n. 12 minuuttia.

lauantai 7. elokuuta 2010

Nopea vuokapulla

Nopeasti valmistettavat ruoat ja herkut on arjessa pop, tässä yksi:

- 0,5 dl luomukookosöljyä
- 2,5 dl vettä
- 4 dl puolikarkeita luomuspelttijauhoja (tai 2 dl luomukaurajauhoja + 2 dl puolikarkeita luomuspelttijauhoja)
- 2 rkl luomuperunajauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5-1 tl kardemummaa
- 1 dl intiaanisokeria
- 0,5 tl ruususuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja kookosöljy. Laita taikina voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Tarjoa vaikka luomusoijakastikkeen kera.

Lasten vaatteet

Luomu ja superfoodit maksavat, mistä nipistän kulutuksessani? Yksi iso säästökohde on lasten vaatteet, joihin kolmen lapsen perheessä saa uppoamaan rahaa ihan kiitettävästi. Ulkovaatteita, kenkiä, alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta (toki näissäkin on poikkeuksia), ostan vaatteet kirpputoreilta tai joulun/juhannuksen jälkeisistä alennusmyynneistä. Ehdoton kipuraja vaatteen hinnalle on 5 euroa, sen enempää en maksa kirpparilla tai kaupoissa yhdestä vaatteesta (ulkovaatteet ja kengät toki eri asia). Alennusmyynneissä suosikkikauppani on Jesper ja Junior, koska sieltä saa silloin vaatetta alle 5 euron ja ne ovat laadukkaita (kestäviä). Rahat eivät mene hukkaan. Käyn joka viikko kauppareissun yhteydessä kurkkaamassa uusimmat aletuotteet. Tänä vuonna kyseisen kaupan ale oli aikaisempaa huonompi, tuotteita oli huomattavasti vähemmän tarjolla, mikä oli harmi, mutta kyllä sinne jonkun verran sai rahaa uppoamaan kuitenkin. Tarjoustalo on myös ok aleaikaan, mutta Anttila on valitettavasti pannassa. Tuon jälkimmäisen vaatteet (ainakin ale sellaiset) eivät kestä yhtään mitään.                         Talvihaalareissa olen suosinut Lassien ihan normaaleja 30-40 euron pukuja, ei mitään Remuja, Reimatecejä tai muitakaan tec tuotteita. Yleensä olen ostanut ne Citymarketista, mieluiten tarjoushinnalla tottakai :) Vaikka sitten edellisenä keväänä, toki talven alussakin voi löytyä. Näissä puvuissa hinta/laatusuhde on ollut hyvä, yhdetkin puvut olivat käytössä kolme talvea peräkkäin (ostettiin vähän turhankin reiluina kokoina)! Eikä niissä siltikään ollut kuin pienoista kulumanalkua polvissa ja takapuolessa kun laitoin kirpputorille myyntiin. Olen ollut näihin pukuihin enemmän kuin tyytyväinen. Eihän nuo vettä kestä, mutta ainakin meidän alueen päiväkodeissa tädit ja sedät laittavat kurahaalarit kostealla säällä päälle joka tapauksessa, että se niistä teceistä. Itse en myöskään raaskisi päästää Remun tai Reimatecin puvussa ulos ilman kurahaalareita ennen kunnon lumia, etteivät vaan naarmutu :) Hienojahan ne puvut ovat, kyllä itseäkin himottaisi ostaa, mutta laitan säästyneet rahat sitten mieluummin luomuun.                

Kengät ostan myös edullisesti aina jos näen esm kymmenen euron lenkkareita tai viiden euron sandaaleita. Olen ajoissa liikkeellä bongaamassa näitä ja parhaiten kenkäostokset onnistuvat ilman lapsia. Se edellyttää sitä, että olen piirtänyt lasten jalan kuvat paperille ja leikannut ne irti ääriviivoja myöten. Näitä malleja kannan sitten mukanani laukussa ja niiden avulla ostan oikean kokoisia kenkiä. Tämä säästää niin aikaa kuin hermojakin :)

Kirpputorilla myyn aika ajoin vaatetta ja muuta tavaraa. Suosin Tuusulan Femmatoria, koska siellä käy paljon ihmisiä, ei tarvitse itse seisoa kojun takana (itsepalvelukirppis) ja myydä saa muutakin kuin vain lasten vaatteita ja tavaroita, toisin kuin läheisillä lastentarvikekirppiksillä. Pöydän hinta on silti suht sama ja kokokin isompi. Mitään merkkivaatteita ei ole myytävänä, joten nettoamani summat eivät päätä huimaa, mutta kyllä silläkin rahalla saa taas ostettua edullisia vaatteita kuluneiden tilalle niin lapsille kuin itsellekin.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kaksi kokemusta

Kuuntelin/katselin eilen illalla neljännen jakson Eckhart Tollen ja Oprahin Uusi Maa webbi"kurssista". Siinä on yhteensä 10 jaksoa puolitoistatuntisia keskusteluja perustuen Eckhart Tollen kirjaan Uusi Maa.  Suosittelen lämpimästi katsomaan ne läpi ajan kanssa. Niissä on paljon hyvää asiaa ja ajattelemisen aihetta. Itse kuuntelen niitä intensiivisesti menettämättä sanaakaan, sen verran mielenkiintoista ja juuri minua koskettavaa asiaa ne käsittelevät.

Puolitoista tuntisen lopussa Eckhart kertoi samanlaisesta kokemuksesta, jonka itse olen pari vuotta sitten kohdannut. Kun hänen vanhempansa kuolivat ja hän kävi heitä katsomassa, koki Eckhart vahvasti, että jäljellä olivat vain fyysiset ruumiit, eivätkä itse isä ja äiti enään olleet siinä. Itsekin isoäitini kuollessa kävin häntä katsomassa ja minulle heräsi vahva tunne siitä, että elämä ei lopu ruumiin kuolemaan. Tästä juontunee kiinnostukseni kuoleman jälkeisen mahdollisuuteen.

Pahinta, mitä elämässäni voisi tapahtua, olisi tietenkin oman lapsen kuolema. Onneksi elän jo sen verran riittävästi tässä hetkessä, etten anna itseni huolehtia asiasta, jota ei ole vielä tapahtunut. Turhahan kahteen kertaan on surra mitään. Toki aina välillä pelko hiipii takaraivoon, mutta yritän hätistää sen saman tien matkaa jatkamaan. Jos pahin pelko kuitenkin toteutuisi, olisi ihan pakko uskoa jonkinlaiseen elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen, sielun olemassaoloon ja sen ikuisuuteen.

Satuin joskus tv:stä näkemään, kun Oprah haastatteli naista, joka oli pari vuotta aikaisemmin menettänyt miehensä ja kaksi pientä lastaan auto-onnettomuudessa. Hän oli toipunut karmeasta tilanteesta todella hyvin ja oli positiivinen ja iloinenkin, esimerkkinä muille suuren menetyksen kokemille ihmisille, että sellaisesta voi ihan oikeasti selvitä ja jatkaa elämäänsä täysipainoisesti ja onnellisestikin. Nainen kertoi, että oleellisinta oli hänen elämänmyönteisyydelleen ja selviämiselleen se, että hän uskoi sielujen jatkavan elämäänsä fyysisen kuoleman jälkeenkin ja tapaavansa rakkaat ihmiset vielä joskus uudelleen. He ovat hänelle edelleen olemassa tuolla jossakin.

Muutama päivä sitten luin suomalaisesta äidistä, joka oli myös kohdannut suuren menetyksen viisi vuotta sitten. Hänen kaksi teini-ikäistä lastaan olivat kuolleet auto-onnettomuudessa (vieläpä yhdessä). Hän ajattelikin asioista täysin päinvastoin, hänen mielestään tämän elämän jälkeen ei ole yhtään mitään, hänen lapsillaan vain kävi todella huono tuuri. Nostan kyllä hattua tälle äidille, että hän pystyy jatkamaan elämäänsä näin suuren surun kanssa ajattelemalla niin. Itse musertuisin totaalisesti, jos en uskoisi edes jollain tasolla sielujen ikuisuuteen ja jälleennäkemiseen.

Näiden kahden äidin olemukset olivat täysin erilaiset, toinen surusta huolimatta pystyi löytämään onnea ja iloa tässä nimenomaisessa elämässä enemmänkin kuin vain hetkittäin, toiselle jokainen päivä oli katkeraa kamppailua, ehkäpä jatkuen niin koko loppuelämän, surun vain hieman helpottaen ajan kuluessa.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Ihon- ja hiustenhoitoa luonnollisesti

Löysin nämä ideat Kotivinkin numerosta 13/2010 (paria niistä muokkaillut hieman). Luonnollisia ja suht helppoja toteuttaa vaikka vain kokeilumielessä. Ovat Mari Kiistalan keksimiä reseptejä.

PUHDISTAVA PERSILJATEE
- 1 nippu persiljaa
- 1 litra kiehuvaa vettä

Sekoita tuore persilja äsken kiehuneeseen veteen ja hauduta 20 minuuttia. Siivilöi ja pullota. Käytä kasvovetenä (ärtyneelle ja herkälle iholle) tai juo teenä (poistaa kuona-aineita). Säilytä kylmässä ja käytä viikon kuluessa.

KOIVUSHAMPOO
- 2 dl tuoreita koivunlehtiä
- 2 litraa vettä

Sulje lehdet ja vesi lasipurkkiin, ravista. Neste alkaa heti vaahtoamaan. Siivilöi lehdet pois ja huuhtele hiukset ja vartalo koivuvedellä. Koivuvesi rauhoittaa ja puhdistaa hiuspohjaa, kiillottaa tukan ja estää hiustenlähtöä.

Tämä kuulostaa oikeasti toteutettavalta. Artikkelissa kehotetaan myös syömään keväisen koivun hiirenkorvia sellaisenaan, koska ne sisältävät runsaasti c-vitamiinia ja hivenaineita. Tämä jälkimmäinen jääkin sitten minulta kokeilematta tai muuten joutunen turvautumaan adrenaliinipiikkiin. Keväisen koivun siitepöly allergisoi ja tuo saattaisi koitua jo kohtaloksi :)



VADELMIA JA RUUSUJA
- 1 dl vadelmia
- 10 ruusun terälehteä
- 3-4 rkl luomuhunajaa

Laita ainekset kulhoon. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Levitä puhtaalle iholle ja anna vaikuttaa 20 minuuttia. Huuhtele haalealla vedellä. Vadelma puhdistaa, hunaja kosteuttaa ja ruusu kiinteyttää, naamiona käy kaikille ihotyypeille.

Tämäkään ei ole turhan hankala vaikka kerran viikossa kokeiltavaksi kesäaikaan, tarvinnee tosin istuttaa pari kunnon ruusupuskaa pihalle, ettei aina tarvitse naapurin ruusuista napsia.

BALSAMI PALANEELLE IHOLLE
- 5 keskikokoista mansikkaa
- 3 rkl maustamatonta luomujogurttia

Survo mansikat ja sekoita jogurtin kanssa tahnaksi. Levitä auringon polttamille kohdille 20 minuutiksi, huuhtele sitten kylmällä vedellä. Olenkin kaivannut luonnollista after sun tuotetta! Kaiken lisäksi mansikoita ja luomujogurttia löytyy jääkaapistani aina. Siis helppoa ja halpaa, kun ei tarvitse koko after sun purkkia tai vastaavaa ostaa vaikka vain yhden kerran kesän aikana palaneen ihon ensihoitoon  :)

Muuten mansikka ihonhoidossa sopii lähinnä rasvaiselle ja sekaiholle, ei herkälle iholle.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Mansikanpoimintaa, löytöjä ja mitä tästä kaikesta opin

Tänään kävimme lasten kanssa luomumansikoita poimimassa Kaukon tilalla Tuusulan Rusutjärvellä (Rusutjärventie 80). Tiesin kyllä, että mansikoita ei juuri enään ole, mutta mentiin kuitenkin katsomaan tilanne ja tutustumaan kyseiseen luomumansikkatilaan sekä lähellä sijaitsevaan Oma Maa osuuskauppaan, joka myy luomutuotteita. Aamusta kannattaa soittaa Kaukon tilalle, ennenkuin lähtee matkaan, jotta saa tietoa sen hetkisestä tilanteesta. Itse sain seuraavansuuntaista infoa: "Nooooh, ei täällä nyt oikein mitään ole, ehkä tuolla rinteessä on jotain, enempi aamusta löytyy jos löytyy, mutta kait te nyt voitte tulla..". Ei kovin rohkaisevaa ja aika huonosti mitään olikaan. Paikan päällä näytettiin tietty rivi, jonka antimia sai tiputella omiin purkkeihin (tai tilalta sai ostaa laatikoita). Kyllä nyt kuitenkin reipas kg löydettiini yhdeltä riviltä. Olisi niitä vähän enempikin ollut, mutta jos oikein runsasmansikkainen kohta löytyi, niin siinä oli ainakin 13 ampiaista ja muutama mehiläinen.  Siihen jäivät kyllä ne mansikat odottamaan suojahansikkailla keräävää poimijaa...

Mitä opin tästä: Tällaiselle selkävaivaiselle ei tuo kerääminen ole kovinkaan hyvä ratkaisu, vaikka luomumansikat saakin siten halvemmin. Ensi vuonna tilaan ajoissa tarpeellisen määrän mansikoita pakastettavaksi (8 euroa per kilo, itsepoimittuna 5 euroa per kilo) ja kun käyn ne hakemassa, niin samalla voidaan lasten kanssa nyppiä muutama sen päivän välipalaksi. Hienoa on se, että näin läheltä löytyy luomumansikkatila! Käytän smootheissa lähinnä vain suomalaista mansikkaa, ja luomua ei juuri kaupoissa näy.

Lähellä on myös Oma Maa niminen osuuskauppa (Tuusulalaisten luomutuottajien perustama kauppa), joka myy luomutuotteita paikanpäällä ja verkkokaupan kautta: Oma Maa, osoite on Rannankoukku 18, Tuusula. Kävimme myös siellä syömässä luomutuotteista itse valmistetut pullat ja ostamassa mansikkamehua ja voidetta ihottumaan/itikan pistoihin. Tiistaisin ja torstaisin saa tuoretta luomuhiivaleipää. Sivuilta näkee suurimmaksi osaksi, mitä kaupastakin löytyy mm. jauhoja, porkkanoita, perunoita jne.

Tuo nettikauppaosuus ei vielä toimi ihan niinkuin pitäisi. Sivuilla kerrotaan mm. että voit valita toimitustavaksi noudon, mutta valintoja on oikeasti vain kaksi: posti ja kotiinkuljetus. Ja puhelinnumerosta ei vastaa kukaan, eli sieltäkään ei saa vastauksia tai apua. Mutta tuo on vielä suhteellisen uusi yritys, joten eiköhän se siitä lähde toimimaan ajan kuluessa paremmin. Kunhan saan yrityksen pyörittäjän kiinni ja keskusteltua asioista tarkemmin, niin otan tuon kyllä yhdeksi luomupiirin toimittajaksi.

Ei ollut kuvaa mansikoista :)

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Hallitseeko vasen vai oikea aivopuolisko

Tässä on hauska testi siitä, hallitseeko sinua oikea vai vasen aivolohko. Alkuperäisversio löytyy tästä. Jos nainen pyörii myötäpäivään, käytät enemmän oikeata aivopuoliskoa. Useimmat meistä  kuitenkin näkevät naisen pyörivän vastapäivään, eli vasen aivopuolisko hallitsee. Tai niin tämä testi ainakin väittää, totuus saattaa kuitenkin olla toinen, katso tästä yhden äänestyksen tulos asiasta. Tosin tässä blogipostauksessa tuo neiti ei hievahdakaan (tekniset taidot eivät riittäneet siirtämään liikkuvaa kuvaa oikein). Jos huomaat sen kuitenkin pyörivän, niin se on minun kannaltani jokseenkin huolestuttavaa, koska silloin ei tällä kirjoittajalla taida olla aivotoimintaa ollenkaan :) Katso toimiva kuva ylemmistä linkeistä. Niistä löytyy myös oikean ja vasemman aivolohkon toiminnot.

Minä näen tuon naisen pyörivän myötäpäivään, enkä saa tuota suuntaa muuttumaan vaikka kuinka yritän. Sitäkin voi näet kokeilla. Ainakin yksi ystävistäni kertoi onnistuneensa siinä. Tämän testin jälkeen ymmärrän hyvin, miksi en päässyt kirjoituksissa pitkästä matematiikasta läpi. Vasen aivolohko toimii niin suppeasti, ettei siihen kertakaikkiaan ollut mitään edellytyksiä :) Tämä taitaa kuitenkin olla melko yleinen tekosyy surkealle matematiikan ymmärrykselle, mutta ehkä siinä kuitenkin jotain perää on.


tiistai 13. heinäkuuta 2010

Shamanismin salaisuudet

Tässä kerran kirpputorilla kiertäessäni löysin peräti 5 mielenkiintoista kirjaa, kun harvemmin löydän yhtä ainuttakaan. Yksi niistä oli "Shamanismin salaisuudet - sisälläsi olevan hengen voiman löytäminen" (kirjoittanut José ja Lena Stevens). Takakannesta pieni lainaus tähän alkuun "Kautta historian shamaaneilla on ollut kyky matkustaa syvälle sisimpäänsä ja löytää sieltä maailmankaikkeuden tiedon ja viisauden lähteet. Ohittamalla aineellisen maailman esteet he kehittivät menetelmiä ja yksinkertaisia harjoituksia, joiden avulla he tunnistivat sisäiset oppaansa ja voimaeläimensä ja pääsivät vuorovaikutukseen niiden kanssa."

Monet näistä kirjan harjoituksista vaikuttavat joko turhan noloilta suorittaa ( esm että esitän jotain valitsemaani eläintä liikkuen ja äänelle kuten sillä on tapana, jotta pääsen yhteyteen sen hengen kanssa), tai sitten ylivaikeilta, vaikka takakannen mukaan harjoitukset olisivatkin yksinkertaisia (kuten että vaivun pariksi päiväksi jonkinlaiseen transsiin ja palaan menneisyyteen oppimaan nykyisyydessä tarvitsemiani tarpeellisia taitoja). Todennäköisesti tästä kirjasta käyttöön jää tasan yksi tapa, mikä kyllä lienee myös se tärkein eli shamaanimatka.



Minusta on hienoa, kun jollain ihmisellä on taito puhua henkien kanssa. Usein nämä henkilöt sanovat, että kaikilla on tähän mahdollisuus, ei vain heillä. Mutta en kyllä henkilökohtaisesti saa minkäänlaista yhteyttä vaikka kuinka pinnistän :) Ja sitä paitsi illalla ja yksinollessani on henkien kyllä parempi olla näyttäytymättä minulle, sellaisina hetkinä ei riitä hermot eikä mielenterveys kyseiseen kohtaamiseen. Tuo shamaanimatka kuulostaa kuitenkin sellaiselta tavalta, joka voisi olla mahdollinen. Jos ei sen avulla pääse yhteyteen ihan oikeiden henkien kanssa, niin vaikka sitten ikuisen viisauden tai universaalin tietoisuuden. Ainakin se on huippuhauskaa, jos ei muuta. Olo on parhaimmilaan: "Vow, what a ride!" Tosin vain sen hetken kun sitä kestää..shamaanimatka on nimittäin aika takuuvarma tapa saada unen päästä kiinni :)

Tarkoitus on, että sinulla on jokin kysymys, johon toivot henkioppaaltasi vastausta. Tämän pitää olla tarkka ja valmiiksi mietitty, ennenkuin lähdet matkalle. Ohjeet lyhykäisyydessään:

1. Käy makuulle rauhalliseen ympäristöön.
2. Rentoudu.
3. Muodosta kysymys, jonka haluat esittää.
4. Kuvaile mielessäsi aukko maan sisään (esm luolan tai tunnelin suu, joka johtaa maan sisään, tämä havainnollistaa matkaa syvälle sisimpääsi).
5. Kohtaa opas.
6. Esitä ongelma tai kysymys oppaalle.
7. Seuraa opasta ja hänen ohjeitaan tarkasti.
8. Palaa takaisin samaa reittiä.
9. Kiitä opastasi.
10. Merkitse kokemuksesi muistiin.

Tuossa kohdassa 7 (mikäli olet vielä hereillä), niin annat vain mennä. Eli et yritä itse vaikuttaa siihen, mitä näet tai minne menet, vaan seuraat vain perässä vastustamatta mitään. Mitä paremmin pystyt luopumaan kontrollista, sitä makeammalta matka tuntuu. Itse en kyllä ole valitettavasti vielä kertaakaan päässyt siihen saakka, että olisin ehtinyt saada vastauksen kysymykseeni (koska uni on vienyt mennessään), mutta kenties unen rajamailla tai unessa tuo vastaus tulee ja vaikket sitä muistakaan, niin se alkaa vaikuttaa elämääsi.


Vielä tähän loppuun lainaus (ei ihan suora) kirjasta: " Eräs shamanismin peruskäsitteistä on se, että kaiken elämän taustalla on voimaverkko: käsitys siitä, että kaikella fyysisessä muodossa olevalla on myös henki. Tämä henki on kaiken elämän voiman alkulähde. Kaikki maailmassa on tehty samasta perusmateriaalista. Kun ainetta tarkastellaan ja mennään aina hiukkastasolle asti,  on siellä enimmäkseen tyhjää eli siis henkeä (henki = energian lähde)"

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Aarrekartta

Tein tässä vähän aikaa sitten selkäkuntoutuksen toimintaterapiassa Aarrekartan. Siinä otetaan kasa aikakausilehtiä, joista etsitään kuvia 1-5 unelmasta tai tavoitteesta ja liimataan ne paperille. Karttaa olisi tarkoitus katsella joka päivä (tarkemmat ohjeet ja lisätietoa tästä). Tämä on usein kehuttu keino tehdä omista unelmista totta. Oman karttani sijaintikoordinaatit ovat kyllä pahasti hukassa. Muistan kuitenkin merkinneeni sinne mm. valokuvaus harrastuksen, jonka haluaisin aloittaa uudelleen.

Lukion jälkeen vietin 9 kk New Yorkin osavaltiossa au pairina. Isäntäperheeni isä oli valokuvaaja, jonka työtä sain seurata ja välillä toimia myös hänen avustajanaan. Sain lainaksi vierailuni ajaksi yhden hänen järjestelmäkameroistaan. Innostuin tuolloin valokuvaamisesta ja tarkoitus oli jatkaa sitä myös kotona. Mutta eihän köyhällä opiskelijalla ollut varaa kunnon kameraan, joten ajatus juuttui mielen perukoille, jossa se pysyi taloudellisen tilanteen parannuttuakin. Nyt kun olen alkanut kirjoittamaan tätä blogia ja olen ottanut kuvia normidigikamerallani tänne sivuille, niin päätin vihdoin, että on aika toteuttaa tuo toive ja saada aikaan parempaa jälkeä tarkoitukseen sopivammalla kameralla. Joten Canonin eos D1000 on nyt matkalla uuteen kotiinsa. Tuo on varmaan markkinoiden edullisimpia järjestelmäkameroita, mutta riittänee hyvin harrastelijakäyttöön ja siihen sopivat Canonin erilaiset objektiivit (tärkeä pointti, vaikkakin uusien objektiivien hankinta ei ole listalla ihan heti, koska yksi objektiivi näyttää maksavan yhtä paljon kuin itse kamera!).

Sillä täytyi olla jokin tarkoitus, että pääsin juuri siihen tiettyyn isäntäperheeseen, jonka kautta valokuvaamisen maailma esittäytyi minulle. Tuskin sen oli tarkoitus jäädä vain yhdeksi erilliseksi kokemukseksi tässä elämässä. Joten, kun nyt tarpeelliset palikat osuivat kohdilleen, oli tartuttava tilaisuuteen ja katsottava mihin tämän unelman toteuttaminen vie. Kunhan nyt ehdin oppia ensin, miten sitä kameraa käytetään :) Siihenkin menee tässä arjen hulinassa kunnon tovi.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Suojelusenkeli

Täytyy sanoa, että sillä 2,5 vuotiaalla pikkupojalla, joka Ristiinassa oli vuorokauden kadoksissa, oli todellakin suojelusenkeli katsomassa perään. Ellei peräti monta. Taitaa olla todella erityinen lapsi kyseessä. Käsittääkseni maasto, jossa hän tuon ajan vietti, oli vaikeakulkuista ja vaaroja täynnä.

Kun kuulin tuosta katoamisesta, minulle tuli heti huonot aavistukset asiasta ja pelkäsin, ettei poikaa löydetä elävänä. Se on sinänsä outo tapa minulle ajatella, koska normaalisti ajattelen asioista positiivisesti. Kerrankin oli ihan super mahtavaa olla väärässä! Se oli todellakin päivän paras uutinen, kun poika löytyi elossa ja hyvässä kunnossa. Näin jälkikäteen mietin, että omissa ikävissä fiiliksissäni voisi olla kyse kollektiivisesta tietoisuudesta, josta Eckhart Tolle kirjoissaan puhuu. Eli kun suurin osa ihmisistä pelkää pahinta pojan suhteen, niin yhteisen tietoisuuden kautta tuo tunne tarttuu. En ollut puhunut asiasta kenenkään kanssa, joten tuo painostava pelkoni ei johtunut siitä, vaan tunsin varmaankin tuon yleisen pelon, joka suurimmalla osalla ihmisistä oli..tiedostamatta sitä juuri silloin.

Kaikella on tarkoituksensa, niin tuolla katoamisellakin ja sen onnellisella päätöksellä. Se toi kaikki ihmiset yhteen, ainakin ajatuksen tasolla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pelättiin pahinta, niin kaikki toivoivat silti parasta..ja toiveisiin vastattiin parhaalla mahdollisella tavalla.


tiistai 6. heinäkuuta 2010

Mutkat suoriksi

Nyt tarvitsee kyllä pistää muutama mutka suoraksi. Tämä liittyy smoothie juomiin. Iltaisin syön terveysjogurtin, missä on luomujogurttia, suomalaisia pakastemansikoita, goji marjoja, kaakaonibsejä, Elinvoiman kuitulisää ja luomuhunajaa. Siihen kuuluu normaalisti myös viherjauhe, mutta tällä hetkellä se on päässyt loppumaan (Supergreens Fitnesstukusta, jossa se on edullisinta). Tämä iltapala menee kyllä ihan taiteen sääntöjen mukaan.

Mutta aamupala...Minun oli tarkoitus alkaa aamuisin vääntämään hedelmistä ja kasviksista terveyssmoothie töihin, mutta en minä kerta kaikkiaan ehdi. Muutaman minuutinkin menetys on kolmen lapsen arkihulinoissa menetys :) On pakko helpottaa tässä kohtaa aamua ja ostaa ihan vain kaupasta valmista smoothieta ja heittää sinne sekaan sitten ainakin hampunsiemeniä ja acaimarjajauhetta. Toki pyrin ostamaan sellaista smoothieta, jossa ei ole mitään tiivisteestä valmistettua hedelmää, mutta eihän se toki sitä aitoa itseään ole. Eikä todellakaan luomua. Nyt tämä saa kuitenkin kelvata, se on silti askel parempaan suuntaan. Tällä hetkellä käytän Tropicanan smoothie juomaa. Lisäksi aamun ruokavalioon kuuluu usein luomuomena tai pari.

Jumbon Citymarket on mielestäni Vantaan paras luomujen suhteen. Toki hedelmiä (erityisesti) ja kasviksia saisi olla enempi. Ei niistä hirveästi smoothie juomia saa kasaan. Luomubanaaneja kaipailen kovasti, en tiedä mistä niitä saisin. Kokeilisin heti esm luomubanaania höystettynä kaakaonibseillä, se on kuulema hyvää. Jumbon valikoimilla kuitenkin pärjää ja tuotteet ovat suht edukkaita. Itäkeskuksen Ruohonjuuri on liian kaukana, puhumattakaan Hakaniemen kauppahallista, josta käsittääkseni saisi luomua melko hyvällä tarjonnalla myös.

Pienten lasten perheessä täytyy luovia monessa asiassa ja löytää se kuuluisa kultainen keskitie.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Selkäongelmat ja kuntoutuksen helmiä

Olen verraten nuori 36 -vuotias ja silti kroppa sanoi sopimuksensa irti joulukuussa 2008. Tarkemmin sanoen selkä. Missään vaiheessa minulla ei ollut mitään kovia selkäkipuja, mutta ilmeisesti selkähermot joutuivat tulehdustilaan (kenties jostain pullistumasta johtuen, mikä ei kuitenkaan enään näkynyt 2 kk myöhemmin otetuissa magneettikuvissa, mutta josta seurasi tuo tulehdustila) ja olo oli pahimmillaan niin karmea, että jos sellaisessa (kutsun sitä kokovartalo hermokuvotukseksi) tilassa olisi joutunut elämään loppuelämän, niin en olisi pystynyt. Vaikka minulla on 3 pientä ihanaa lasta, niin en olisi kestänyt elää niin. Järkyttävä ajatus, mutta tosi. Onneksi kiropraktikon, lääkkeiden, pitkän sairasloman ja jumpan avulla, alkoi olo pikku hiljaa parantua. Jos nyt sama tapahtuisi uudelleen, niin tietäisin että toivoa on, enkä joutuisi niin pahaan paniikkiin ja epätoivoon.

Näin jälkikäteen tiedän, että kyse oli juuri hermojen tulehdustilasta. Pääsin Kelan avokuntoutukseen, joka tapahtui n. neljän päivän erissä neljänä kertana reippaan vuoden aikana. Sieltä sai paljon hyvää tietoa kysymyksiin, joihin kukaan muu ei aikaisemmin ollut osannut vastata. Kuten juuri siihen minulle isoimpaan, eli MIKSI? Miksi minulle kävi näin? Mistä se johtui? Tosin tuon vastauksen sain vasta pätevältä lääkäriltä viimeisellä kuntoutusjaksolla. Aika kauan sai kyllä odottaa. Aiheuttaja olisi voinut näkyä jos olisin päässyt magneettikuvaan heti, enkä vasta kahden kuukauden päästä. Toki silloinkin menin kuviin omakustanteisesti (kun vihdoin lääkärit suostuivat lähetteen kirjoittamaan), kunnallisella puolella olisi mennyt monta kuukautta enemmän. Mitä hyötyä sellaisesta on? Ja koska mitään ei näkynyt, niin kukaan ei oikein osannut sanoa mitään, määräsivät aina vain lisää lääkkeitä. Oli lääkäreitä, joita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja niitä jotka oikeasti kuuntelivat. Ensimmäinen määräsi Crampitonta (minulla oli jalkakramppeja ongelmasta johtuen), koska hänen mielestään minulla oli kyseinen taipumus (kumma vaan ettei koskaan aikaisemmin ollut vastaavaa ollut) ja lähetti kotiin. Työterveyslääkäri otti onneksi tosissaan, vaikka hänkin hannasi ikuisuuden fysioterapian ja magneettikuvien lähetteiden kanssa. Ensimmäistä kertaa pääsin fysioterapeutin juttusille vasta neljän kuukauden jälkeen!!!! Ja tämä tapahtui siis käytännössä katsoen ensimmäisellä Kelan kuntoutusjaksolla. Olisin tarvinnut jumppaohjeita jo heti alkuunsa, puhumattakaan hoidoista. Onneksi tunsin entuudestaan yhden fysioterapeutin, jonka flexibar jumpissa kävin ja häneltä sain joitain muitakin ohjeita. Suosittelen muuten Flexibar nimistä liikuntavälinettä selkäongelmaisille. Eritoten, jos mitään muuta liikuntaa ei pysty vielä tekemään. Jumpata voi vaikka selällään maaten. Kiropraktikon niksautukset auttoivat parantumisessa myös alkuun, enhän nyt missään nimessä voinut jäädä odottelemaan lääkäreiden suostumusta, apua oli saatava ja heti!

Kun olo oli pahin, oli pakko lähteä paikallisen sairaalan päivystykseen. Pari tuntia sain odotella ja pääsin lääkärille, jonka diagnoosina oli sitten stressi. Just joo ja haloo. Eli ihan vain minun korvieni välissä koko karmeus. Diapamia huuleen ja kotiin. Ensimmäistä kertaa pääsin kokemaan diapamin autuuden, oli kieltämättä hyvää ainetta. Kaverikin sanoi, että se on kuin humala ilman krapulaa :) Harmi vaan, ettei sitä saanut kuin yhdeksi yöksi :) Lopulta tielle sattui (ja sattumia en usko olevan) aivan ihana Fysiatri nimeltä Heikki Hurri. Vaikka en häneltäkään varsinaisesti saanut vastausta tuohon isoon kysymykseeni Miksi ?, niin hän oli todella empaattinen lääkäri, joka kuunteli ja joka vaikutti jopa siltä, että hän ihan oikeasti välitti tilanteestani. Hänen kauttaan pääsin sitten kuntoutukseenkin. Tuollaisessa pelottavassa ja stressaavassa elämäntilanteessa on todella tärkeää, että löytyy lääkäri, joka ottaa asian tosissaan ja pitää yllä positiivista mieltä ja uskoa hyvään ja normaaliin elämään tulevaisuudessa.


Saattaa hyvin olla, etten koskaan tule olemaan 100 prosenttisesti terve tämän asian suhteen, mutta nykyisin olen kuitenkin sellaisessa tilanteessa, että voin nauttia elämästäni jo lähestulkoon normaalisti. Lääkkeetkin jäivät jo joskus puolen vuoden käytön jälkeen loppukeväästä 2009.

Syitä selän laukeamiseen olivat kuntoilun puute ja äärimmäisen huonot sisäiset ja ulkoiset vatsa- ja selkälihakset. Kolme raskautta ja ei ollenkaan kuntoilua = katastrofi. Kolme lasta ja arki eivät edelleenkään tarjoa mielestäni tarpeeksi aikaa kuntoilulle, mutta riittää onneksi ihan hyvään elämään. Liikuntaa voi sitten lisätä jatkossa, kunhan pitää nyt tämän tason yllä: 3 x viikossa tanssia (tai jotain muuta aerobista jumppaa, kävelyä, juoksua) ja neljänä päivänä muutamia lihasliikkeitä ja/tai venytyksiä. Lisäksi selällään lepääminen muutaman kerran päivässä, jotta saan painon pois selän alueelta (lihakset eivät vielä niin priimakunnossa, että jaksaisivat koko päivän pitää hermot puristmattomassa tilassa).

Kuntoutuksen helmiä:

- Välilevyn pullistuma tai muu ongelman aiheuttaja saattaa hävitä, ennenkuin pääset magneettikuvaan (2 kk:n sisällä), se on silti voinut aiheuttaa hermojen ärsytystilan tai tulehdustilan, joka ei missään kuvissa tai tutkimuksissa näy, mutta voi jäädä päälle pitkiksi ajoiksi.

- Tärkeätä olisi aluksi syödä tulehduskipulääkkeitä esm viikon kuuri, ei satunnaisesti vaan putkeen, jotta saataisiin tulehdustila kuriin mahdollisimman pian, eikä annettaisi sen jäädä päälle ja kroonistua (minulle ei annettu tulehduskipulääkkeitä, vaan rentouttavia/kipulääkkeitä, jotka eivät vaikuttaneet tulehdusta hillitsevästi. Tästä syystä ongelma pitkittyi, mahdollisesti jossain määrin loppuelämäksi).

- Ryhti on tärkeä ja tämähän ei ole mikään uusi asia. Mutta mikä auttaa tässä on se, että tiettyjä lihaksia pitää vahvistaa ja toisia venyttää, nämä ovat vastapuolen lihaksia. Rintalihaksia pitää venyttää ja yläselän lihaksia vahvistaa, etureisiä venyttää ja takareisiä vahvistaa, lonkankoukistajia venyttää ja pakaralihaksia vahvistaa, niskalihaksia vahvistaa ja kaulalihaksia venyttää. Näillä eväillä saa kropan suoristumaan oikeaan asentoon.

- Kävely ja juoksu tuovat tärkeää happea ja lisäravinteita selkärankaan ja sen niveliin, jotka eivät muuten saa niitä ja pitävät selän kunnossa. Näitä suositeltiin muita liikuntatapoja enempi juuri selän hyvinvointiin, askeleista johtuva tärinä oli se pop juttu, joka sai ravinteet ym kunnolla liikkeelle.

Kuntoutusjaksojen suurin hyöty minulle oli se, että pääsin irtautumaan arjesta ja sain lisäpuhtia ja tulevaisuuden toivoa sekä positiivista mieltä. Kuntoutuksen taukojen aikana luin kirjoja, jotka auttoivat näkemään tulvaisuuden postiviisesti. Kuten Salaisuus -kirjassa kerrottu tarina miehestä, joka halvaantui kaulasta alaspäin lento-onnettomuudessa ja joka ajatusten sekä positiivisuuden voimalla kuntoutti itsensä tilanteesta, jossa lääkärit eivät antaneet hänelle mitään toivoa. Lopulta hän käveli itse ulos sairaalasta muiden suureksi ihmetykseksi. Jos joku toinen, niin miksen minäkin :)