perjantai 11. tammikuuta 2013

Carita's Pics

Tulevaisuuden unelmatyöni oman yrityksen parissa koostuu useammista palasista. Ei siis pelkästään valmentamisesta, joka toki säilyy sen pääosana. Ajatuksena tällä hetkellä on mm. ohjata rentoutumis/jooga tuokioita, antaa hoitoja (esm. intialaisen päähieronnan diplomi löytyy jo) ja kunnostautua myös ruokavalmentajana. Työn monimuotoisuus ja vaihtelevuus houkuttelee. Koska vietämme valtavan osan elämästämme sorvin ääressä, niin tokihan on mukavampaa tehdä antoisaa työtä ja nauttia siitä, kuin pelkästään tehdä työtä, jotta saamme laskut maksettua ja jokapäiväisen leipämme. Elämä on yllättävän lyhyt. Ei se kuitenkaan ole ihan satavarmaa, että eläisimme useammin kuin kerran :)



Olen miettinyt mitä muuta yritystoimintani voisi pitää sisällään ja minkä eteen voisin jo ottaa tarvittavia askeleita. Tähän pohdintaan kuuluu olennaisena osana vastauksen etsiminen kysymykseen: mikä on minun kutsumukseni ja elämäntehtäväni työn saralla. Olenko kuunnellut riittävän tarkasti intuitiotani ? Suunta on toki oikea, mutta vieläkö olisi jotain muuta, joka edelleen odottaa löytäjäänsä.

Toki yleisellä tasolla elämäntehtäväni on muiden ihmisten auttaminen elämään onnellisempaa ja terveellisempää elämää, mutta mitkä ovat ne kykyni, jotka on tarkoitus valjastaa käyttöön tätä tehtävää varten ? Tiedän toki jo osan niistä, mutta löytyisikö vielä jotain lisää ? Onko jokin kivi jäänyt kääntämättä ? Tämä englanninkielinen lausahdus on upea ja toimii yhtenä ohjenuoranani: "The meaning of life is to find your GIFT, the purpose of life is to GIVE IT AWAY." Eli erittäin vapaasti suomennettuna: elämäntarkoitus on löytää lahjasi ja käyttää sitä muiden hyväksi.

Vaikka et tekisikään erityisistä lahjoistasi tai kyvyistäsi ammattia tai työsi osaa, on aina hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat tuottavat lisää iloa omaan elämään. Mitä ovat ne asiat, joiden tekemisestä nautit ? Mieti rauhassa ja listaa niitä ylös. Niin paljon kuin vain keksit. Tee sitten vaikka isolle paperille kolme ympyrää. Leikkaa irti mukavat asiat toisesta paperista ja asettele ne ympyröihin niin, että sisimmässä ympyrässä ovat ne kaikkein ihanimmat asiat, keskimmäisessä ne toiseksi ihanimmat ja uloimmassa ympyrässä ne kivat, mutta ei niin maata mullistavat. Keskimmäisen ja toisenkin ympyrän asioista voit sitten lähteä miettimään tarkemmin, miten niitä voisi hyödyntää enemmän omassa elämässäsi, tai voisiko niistä tehdä jopa ammatin ? Nämä ihanat, nautinnolliset ja iloa tuottavat asiat ovat myös niitä voimavaroja, joilla jaksat mennä taas eteenpäin energisemmin ja positiivisella mielellä.



Itse olen pohdinnan kautta päätynyt antamaan lisää aikaa ja huomiota valokuvaukselle. Au pair aikana asuin perheessä, jonka isä oli valokuvaaja. Sain nähdä valokuvaajan työtä läheltä ja pääsin aina välillä myös avustamaan häntä. Ne olivat hienoja ja ikimuistettavia kokemuksia. Sain häneltä myös manuaalisen järjestelmäkameran lainaan au pair vuoden ajaksi ja käytinkin sitä ahkerasti. Tässä muuten hänen nettisivunsa: www.brianstantonphoto.com

Olen tullut siihen tulokseen, että tuolla kokemuksella on oltava isompi merkitys elämälleni, valokuvaus kuuluu elämätehtävääni tavalla tai toisella. Sen aika vain ei ollut nuorempana. Ensin meni vuosikausia, että sain hankittua oman kameran ja senkin jälkeen napsin kuvia vain silloin tällöin. Mutta mitä siitä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen käyttänyt vuosien varrella ottamiani kuvia tässä blogissani. Päätin kuitenkin perustaa valokuvilleni ikioman blogin, siitä saan selkeästi potkua tälle harrastukselle. Ehkäpä joskus lähitulevaisuudessa siitä tulee jotain vielä enemmän.

Carita’s Pics on vielä alkutekijöissä, mutta se tuo jo nyt minulle paljon voimaa ja iloa. Käykää katsomassa:

http://caritaspics.blogspot.fi/