torstai 7. marraskuuta 2013

No kappas, mitä tapahtui :)

Nyt on jo marraskuu ja elämä näyttää taas kovasti erilaiselta kuin vielä puoli vuotta sitten. Keväällä aloin etsiä osa-aikaista esikouluopettajan paikkaa. Osa-aikaista, jotta ehtisin tehdä myös oman yritykseni töitä siinä opettamisen ohella. Sellaista ei kyllä löytynyt - siis osa-aikaista.

Ensin hain erästä määräaikaista esikouluopettajan sijaisuutta. Hakuprosessi pitkittyi pariin kuukauteen ja ylikin, joten päätin hakea toista paikkaa. Työtä siinä olisi ollut joka toinen viikko. Ihan kiva valmennusprojekteja ajatellen. No, jäin sitten hyväksi kakkoseksi, vaikka olin aika varma, että nyt nappasi. Kun sain tuon kieltävän vastauksen, nieleskelin muutaman hetken, sen jälkeen kokosin itseni ja laitoin kolme uutta hakemusta menemään.

Heti seuraavana päivänä ensimmäisestä niistä soitettiin, sitä seuraavana olin jo haastattelussa ja saman tien allekirjoitimme työsopimuksen ! Oho. Ei ollut osa-aikainen ei, mutta jotenkin tuntui, että tällä oli jokin vissi tarkoitus.

Elokuussa loppui neljän kuukauden sapattivapaa, josta olin nauttinut täysin rinnoin. Alku oli melkoinen järkytys. Fyysiset puitteet olivat melkoisen onnettomat, sisäilmaongelmia tuntui riittävän, tauoista ei ollut tietoakaan, ylitöitä riitti ja siivoamaankin perkele joutui !!! Olin niin vähällä heittää hanskat tiskiin, kunnes muistin olevani elämäntaidon valmentaja ja omaavani upeat työkalut selvitä mistä vain :)

Keksityinpä sitten olemaan läsnä olemassa olevassa hetkessä niin täysin kuin pystyin, hyväksymään tilanteen ja hengittämään syvään välissä kuin välissä. Pikku hiljaa nappasin taas syvemmästä ymmärryksestä kiinni ja kohta sopeuduinkin uuteen tilanteeseen niin hyvin, että aloin nauttia työstä täysin palkein ! Huomasin kuinka hyvä olen opettamaan eskaria, kuinka ihana ryhmäni on, miten suuri merkitys tässä hetkessä elämisellä ja vallitsevan tilanteen hyväksymisellä on ja kuinka oikealla tiellä olen :)



Löysin tässä vähän aikaa sitten enkelikortin (elämäntehtävä aiheisen), jonka olin saanut valmistuessani Elämäntaidon valmentajaksi. Jokainen sai sattumalla (tai sitten ei) valitun kortin. En muistanut sitä enään ollenkaan, mutta siinä luki "Teaching - you inspire young children to learn". Muistan sanoneeni silloin vierustoverilleni, että 'hauska sattuma - pienenä unelmoin opettajan ammatista ja se unelma jatkui aikuisikään saakka, opettajankoulutuslaitokseen en päässyt, mutta lastentarhanopettajan koulutukseen kyllä, elämä vain vei sitten muille poluille'. En silloin kuvitellutkaan vielä palaavani päiväkotimaailmaan, mutta tässä sitä nyt ollaan ja se kortti saa ihan uudenlaisen merkityksen. Esikouluikäisten opettamisessa olen hyvä, nautin siitä ja todellakin innostan lapsia oppimaan ! Huikeata !

Raskasta, mutta merkityksellistä työtä. Siinä sydän nauttii ja loistaa :) Universumille olen toki laittanut toiveen max 30 tuntisesta työviikosta, jotta ehdin tehdä valmennustöitä myös. Se kyllä toteutuu sitten kun sen aika on...