Matkalla kohti unelmaa

Nyt olen jo hyvän matkaa päässyt eteenpäin unelmani toteuttamisessa, eli Elämäntaidon valmentajan ammatin tavoittelussa. Rahoitus on hoidettu kuntoon lainan muodossa ja paikka varattu koulutuksesta ensi vuodeksi. Jännittää kyllä, miten selviän opiskelusta ja kolmen lapsen perheen arjen pyörityksestä, mutta kaikki menee kyllä parhain päin, kunhan siihen vain uskoo ja luottaa. Etenkin kun motivaatio on kohdillaan ja koulutuksen aiheet kiinnostavia, niin sillä jaksaa todennäköisesti kummasti opiskella joskus vaikka iltamyöhään ja porskuttaa päivisin vähillä unilla :)

Kävin Elämäntaidon Valmennus Akatemian koulutusinfotilaisuudessa, mikä sai minut uskomaan vieläkin vahvemmin, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Siellä on juuri sellaisia omanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy heti alusta saakka. Ja Arkadiankadun 8. kerroksen maisematkin ovat huikeat! Koulutus tulee olemaan hyvin käytännönläheistä, vaikka opiskeltavaakin tulee roppakaupalla. Opittujen asioiden omaksuminen nähdään sitten käytännön harjoituksissa. Onneksi ei sentään ole mitään koulumaisia kokeita :) Koulutusviikonloppujen luvataan olevan virkistäviä ja voimaannuttavia. Kuulostaa hyvältä. Ne auttavat jaksamaan läpi rankan vuoden.

Vuoden aikana tehdään myös itselle oma henkilökohtainen valmennus. Se tulee olemaan erittäin paikallaan. Kerrankin on mietittävä juurta jaksain vastauksia kysymyksiin omasta itsestä, toiveista, haluista jne. Sitä kautta oppii itsestään paljon lisää. En ole tähän mennessä jaksanut vastata sen tyyppisiin kysymyksiin, kun vastausten löytäminen on ollut jotenkin niin aikaa vievää ja aikahan minulla on koko ajan kortilla :) Mutta nyt on hyvä hetki ottaa härkää kiinni sarvista. Pikkuisen jopa pelottaa, että missähän pisteessä olen koulutuksen loppupuolella, teenkö jotain uusia radikaaleja muutoksia ja päätöksiä elämääni, kun tunnen itseni sitten lähestulkoon läpikotaisin ja kun rohkeuteni sekä luottamukseni itseeni ja voimavaroihini on kasvanut. Sellaiset asiat, joihin en uskoisi tällä hetkellä uskallusta riittävän, voivatkin olla ihan itsestäänselvyyksiä tulevan vuoden jälkeen.

Elämäntaidon valmentajan koulutus muuttuu jatkossa kaksivuotiseksi. Tämä on viimeinen vuosi, kun sen voi käydä vuoden erissä. Pelkästään tällä ensimmäisellä peruskoulutuksellakin pärjää hyvin ja voi tehdä tätä työkseen, mutta toisena vuonna paneudutaan vielä syvemmin valmennusasioihin. Ja tottahan toki suunnittelen jo kovasti toisen vuodenkin käymistä, vaikka rahoituksen saaminen siihen onkin sitten jo muutaman vuoden projekti. Ensinhän pitäisi tuo ensimmäinenkin vuosi maksaa takaisin ja siihenkin menee jo kiitettävästi aikaa. Mutta onneksi voin jatkossa osallistua kakkosvuoteen, kun se minulle parhaiten sopii. Sen ei tarvitse tapahtua heti ensimmäisen vuoden perään. Olisihan se kiva jatkaa tämän vuoden aikana tutuksi tulleiden kurssikavereiden kanssa, mutta täytyy nyt hengittää tässä asiassa syvään ja rauhallisesti. Mikä kiire tässä nyt oikeasti on? Toki tämä ensimmäinen vuosi on käytävä ihan just nyt ja heti, kun korot ovat vielä alhaalla ja opiskelulainan lyhennykset onnistuvat jotenkin asuntolainan rinnalla :)  Takaisinmaksu tapahtuu siis hitaasti, mutta varmasti.

Suurimmaksi osaksi olen suunnitellut maksavani lainan takaisin kirpputorimyynnillä. Yllättävän paljon ylimääräistä löytyy edelleen kotoa. Ja olo kevenee aina sitä mukaa kun kamaa lähtee nurkista lojumasta. Pakko myydä kaikki turha ja ylimääräinen pois, jotta saan unelmani rahoitettua. Eikä se ole ollenkaan paha asia, vaan päinvastoin erittäin hyvä.

Siis "Kohti ääretöntä ja sen yli! " En tiedä, mistä tuokin mieleeni tuli juuri nyt :)

Siunattu Kipu

Selkäongelmaisena minua kiinnosti lukea Antti Heikkilän kirja "Siunattu kipu". Hänen ajatuksensa kivunhoidosta ovat yhtä lailla radikaaleja kuin diabeteksen hoidossa.  "Jatkuva kipu ei kuulu elämään. Nykyiset ainoastaan teorioihin perustuvat hoitotekniikat - leikkaukset ja lääkkeet - ovat tehottomia ja johtavat oireemukaisina vain kivun kroonistumiseen ja lääkekierteeseen." Toiminnalliset kivut ovat hänen mukaansa pelkästään psykosomaattisia.

Heikkilän mukaan kipu sijaitsee aina pienten, syvien tukilihasten alueella ja johtuu kudosten hapenpuutteesta, joka myös aiheuttaa heijasteoireet. Tuo hapenpuute johtuu tiedostamattoman mielen jännityksestä ja on psykosomaattista. Hapenpuute aiheuttaa kivun ja se taas voimakkaan lihasjännityksen. Kivun hoidon tulisi siten keskittyä vain laukaisemaan tuon jännityksen. Tulehduskipulääkkeet ja neuropaattisen kivun lääkkeet (esm Lyrica) ovat turhia ja vaarallisia, yleensä ne sivuoireiden lisäksi vain pitkittävät kipuja.

Nuo tukilihasjännitykset saa laukeamaan käsittelemällä pelkästään lihaksia. Antti Heikkilä on kehittänyt oman tekniikan manipuloida lihaksia ja hänen potilailleen yleensä riittää 1-3 käsittelyä. Tällä he useimmiten pääsevät eroon vuosia vaivanneista selkäongelmistaan. Kuulostaa erittäin lupaavalta, mutta miten helppoa on päästä Heikkilän vastaanotolle? Vääränlainen käsittely kun voi pahentaakin oireita. Vuosien varrella osteopaatti ja myös fysioterapeutti ovat ehdottaneet minulle lantion- ja pakaranseudun jatkuvassa krampinoloisessa jännityksessä olevien lihasten laukaisemista. Mutta koska jo pienikin painelu saa minut näkemään tähtiä, olen jättänyt nuo tarjoukset suosiolla väliin. Noiden kramppien laukaisemiseen kun ei riitä mikään hellä painelu, vaan käsittäisin sen olevan todella tuskainen kokemus. Aikaisemmin en kuitenkaan ole tajunnut, miten suuri hyöty siitä olisi, joten ehkäpä rohkenisin joskus jonkun erittäin kokeneen osteopaatin tai vastaavan ammatinharjoittajan käsittelyyn.

Mitä kirja suosittelee itsehoitoon? Muun muassa kolmea venytysliikettä.. Antti Heikkilän mielestä seuraavat kolme liikettä riittävät pitämään selän kunnossa:

1. Selän taaksetaivutus työntämällä vatsalla maatessa käsin ylävartalo ylös lantion jäädessä maahan. Tämä on siis joogan kobra asana, mutta liike tehdään McKenzien tavalla pumppaamalla. Siis rauhallisen hengityksen tahdissa ylävartalo ylös sisäänhengityksellä ja uloshengityksellä alas. Toistetaan kymmenisen kertaa. Tämän liikesarjan voi tehdä pari kertaa päivässä. Selkälihasten tulee pysyä rentoutuneessa tilassa koko ajan.

2. Lonkkien venytys istumalla puolittain ja sivuttain penkin tai sängyn reunalla. Toinen jalka viedään penkille polvi koukussa kiertäen raajaa lonkasta ulkokiertoon. Toinen jalka lasketaan penkin reunan yli lattialle koukistaen polvesta. Tartutaan molemmilla käsillä reunan yli menevän polven suuntaan, jolloin liike koukistaa ja kiertää hieman selkää. Kun venytys alkaa tuntua pakarassa, pysytään asennossa 20 sekuntia. Liike tehdään kolme kertaa ja sama toistetaan toiselle puolelle.

3. Seisten jalat ristissä ja polvet suorina taivutetaan selkää eteenpäin kohti lattiaa. Liike aloitetaan päästä nikama kerrallaan pyöristämällä selkää vähitellen. Annetaan ylävartalon taipua niin pitkälle kunnes venytys tuntuu reisissä ja pakaroissa. Pysytään asennossa jonkin aikaa ja noustaan sitten nikama nikamalta ylös. Sitten vaihdetaan jalkojen asento ja sama liike toistetaan.

Jos en muuta ehdi itseni hyväksi päivässä tehdä, niin nämä liikesarjat ainakin. Suosittelen sinuakin ottamaan nämä liikkeet päiväohjelmaasi eritoten jos jo kärsit pienistä tai isommistakin selkäongelmista. Päälle vielä suht rauhallista hengityksen tahdissa tehtävää joogaa, joka yhdistää mielen ja kehon, kuten esm kundaliinijooga, johon olen itse ihastunut. Joogan avulla löydät tasapainon ja mielenrauhan ja sitä myöten häviävät monet psykosomaattiset vaivat..