Kannusta, kehu ja kerro kuinka rakastat

Poika 7 v. kertoi tässä eräänä päivänä, kuinka Yleisurheiluharjoituksissa jonkun tytön isä on koko ajan tyytymätön tyttärensä suorituksiin. Ei kannusta ja keskittyy vain siihen missä tyttö hänen mielestään on huono. Oma poikani on tottunut kehuihin ja sanoikin, että hän tietää, kuinka äiti on hänestä ylpeä. Puhuimme siitä, kuinka toiset ovat parempia toisissa asioissa ja toiset toisissa, jokainen on hyvä jossain. Ollikin tietää omat vahvuutensa aika hyvin. Mutta tärkeintä on, että hän voi luottaa siihen, että äiti on ylpeä hänestä, oli hän sitten tekemässä sitä mitä parhaiten taitaa, sitä mikä ei suju ja kaikkea siltä väliltä.

Kun keskimmäinen lapseni syntyi, oli esikoinen 1 v. 7 kk vanha. Kuten monet muutkin, niin minäkin mietin, selviämmekö ilman mustasukkaisuutta. Mitään sellaista ei onneksi ilmennyt, mikä omasta mielestäni johtui siitä, että keskityin antamaan aina kaiken huomioni pojalle, vaikka vauva olikin sylissäni koko ajan (silloinen kuopus oli allerginen lapsi joka ensimmäiset kuukaudet huusi kuin koliikissa, ennenkuin syy selvisi). Toinen asia oli varmasti myös se, että alusta asti olin kehunut ja kannustanut Ollia vähän joka käänteessä ja ilmaissut moneen kertaan, kuinka rakastin häntä niin paljon, ettei enempää voi rakastaa (tämä lause päätyi myös äitienpäiväkorttiin).

Kannustan, kehun ja kerron kuinka rakastan aina tilaisuuden tullen. Tämä ei toki aina ole kovinkaan helppoa ja ainakaan väsyneenä ja kolmen pienen lapsen äitinä, ei kehut aina kuulosta ihan kaikkein aidoimmilta, mutta parempi sekin kun ei mitään. Toisia lapsia on helpompi kehua, kannustaa ja heille osoittaa rakkautta, kuin toisia. Keskimmäiselle, joka nyt on 5 v., se ei ole helppoa. Häntä ei voi koskettaa tai halata ellei hän itse sitä pyydä. Eikä rakkaudenosoitukset mene perille, ellei hän ole hyvällä ja iloisella tuulella. Pahalla päällä ja muuten kiukutellessa, "rakastan sinua" sanat, tulevat bumerangina takaisin, että "ethän, kukaan ei rakasta mua". Ei iloisena eikä kiukkuisena, tyttö vain kohauttaa olkiaan. Tässä avainsana on siis ehdottomasti ajoitus ja tytön sanattomien viestien kuunteleminen. Kun oikeaan kohtaan saa kehut, kannustukset ja rakkaudenosoitukset ilmaistua, niin Enni loistaa kuin aurinko. Silloin osuu ja uppoaa.

En ymmärrä miksi lapsille pitäisi jatkuvasti osoittaa, missä he eivät ole hyviä, tai edes silloin tällöinkään. Keskittymällä hyviin asioihin, niitä tulee aina vain lisää, muutenkin elämässä. Tämä pätee aikuisiinkin :)

Puhdas vesi

Puhdas vesi on tietenkin perusedellytys terveelle elämälle. Olemme onnekkaita eläessämme Suomessa, jossa vesi on suhteellisen puhdasta. Ei täysin puhdasta missään nimessä, vaikka niin voisi helposti luullakin. Ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että hanasta tuleva vesi on yhtä puhdasta, kuin se samainen vesi, joka lähti vedenpuhdistuslaitoksesta. Vaikka asuisit uudessa talossa, jossa on uudet ja puhtaat putket, niin ne eivät sitä kyllä ole matkalla sieltä puhdistamosta meidän koteihimme. Ja viime vuosinahan on ollut paljonkin tapauksia, jossa vesi on saastunut sillä tai tällä paikkakunnalla syystä tai toisesta. Siis Suomessa..kin.

Työpaikalle kuskaan aina omat vedet (puhdistettua) mukana. Ei hirveämmin kiinnosta juoda vettä, joka etenkin aamuisin on ruskeaa. Kun itse on päässyt puhtaan veden makuun, on vaikea ymmärtää, että muut eivät näe vesijohtovedessä mitään ongelmaa ja juovat sitä vaikka pari litraa päivässä, koska reipas veden juominenhan on "terveellistä".

Meillä on käytössä laadukas vedenpuhdistusjärjestelmä, joka poistaa tehokkaasti yli 140 epäpuhtautta ja tuhoaa yli 99,99 % veden mukana tulevista mahdollisista bakteereista ja viruksista. Suurin osa mm klooristakin katoaa tämän järjestelmän avulla. Vaikka klooria juomavedessä on hyvin vähän, on se silti myrkkyä. Ensimmäisessä maailmansodassa kloorilla tapettiin vastapuolen sotilaita. Siitä luovuttiin lopulta, koska sille kaverille, joka sitä klooria vei vastapuolen niskaan, kävi tosi huonosti kun tuuli kääntyi..

Astioita pesen normaalilla vesijohtovedellä, juomavesi ja ruoanlaittovesi tulevat puhdistusjärjestelmän kautta. Meillä on erillinen hana tuolle puhdistetulle vedelle. Suodatin vaihdetaan kerran vuodessa.

Jos kiinnostunut tuosta vedenpuhdistusjärjestelmästä, niin ota yhteyttä. Laitan lisää tietoa sähköpostitse.

bestdayever@hotmail.fi

Ruispikkuleivät

- 50 g voita tai maidotonta margariinia
- 0,5 dl vettä (mieluiten suodatettua)
- 1 dl intiaanisokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- n. 2 dl luomuruisjauhoja
- 1 rkl piparkakkumaustetta (kaneli, pomeranssinkuori, neilikka, inkivääri, tai muita mausteita maun mukaan)

Sekoita ainekset keskenään ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Ota taikina kaapista ja tee lusikalla pikkuleipiä pellille. Paista 175 asteessa 8-10 minuuttia.

Ikuinen elämä

Edellinen lukemani kirja oli Michael Newtonin "Sielujen matka", jossa kerrottiin jälleensyntymisestä ja elämistä elämien välillä. Jos asiat todella menisivät niin kuin kyseisessä kirjassa kerrotaan, ei kuolema pelottaisi. Sielu olisi tietoinen itsestään ja omaisi peräti yksilöllisen persoonan. Kirjan tiedot perustuivat hypnotisoitujen ihmisten kertomuksiin. Teoksen antama kuva tuonpuoleisesta tuntui olevan omaan ajatusmaailmaani kuitenkin turhan ihmismäinen, joten päätin lukea Deepak Chopran kirjoittaman opuksen "Ikuinen elämä" seuraavaksi. Ajattelin, että hän antaisi vähän abstraktimman ja "uskottavamman" kuvan aiheesta.

Deepak Chopran kirjat eivät ole ihan kaikkein helpompia luettavia, mikä pohjautunee hänen sisätautilääkärin ammattiinsa. Niissä mennään melko yksityiskohtaisiin kuvauksiin mm. solujen ja aivojen toiminnasta. Muutenkin hänen tekstiään ei kannata lukea samalla kun lapset huutelevat vieressä :) Tähän tarvitaan todellakin hiljaisuutta ja aikaa rauhalliselle lukemiselle ja asian pureskelulle.

Chopra käsittelee kuolemanjälkeistä elämää eri näkökulmista, lähinnä kuitenkin itämaisen viisauden ja henkisyyden kautta, mutta myös huomioiden länsimaalaisen lääketieteen ja kaikenmaailman kvanttiteorioiden kannan ja tulokset erilaisista tutkimuksista. Hänen teoriansa mukaan kuolema on vain aistien harha, tuonpuoleista ei ole erotettu tästä maailmasta, vaan yksi ainoa todellisuus sisältää kaikki maailmat, ajat ja paikat.

Deepak Chopra uskoo jälleensyntymiseen ja joiltain kohdin hän sivuaa myös Sielujen matka kirjan ajatuksia, mutta suurin ero on siinä, ettei sielulla hänen mukaansa ole persoonaa ja yksilöllistä tietoisuutta itsestään. Tai ainakin näin olin käsittävinäni...tämä kirja tarvinnee lukea toiseen kertaan ja ehkä kolmanteenkin, jotta voi varmistua siitä, ettei mene ihan metsään omien tulkintojen kanssa :)