Sikainfluenssarokotuksesta ja rokotuksista yleensä

Täytyy sanoa, että tällä hetkellä olen todella iloinen ja tyytyväinen itseeni, että en rokotuttanut lapsiani tai itseäni sikainfluenssaa vastaan. Olen ollut jo useiden vuosien ajan melko kriittinen rokotteita kohtaan, ne saattavat hyvinkin aiheuttaa paljon enemmänkin hallaa ihmisen terveydelle, kuin pelkästään näitä ikäänkuin "suoria" vaikutuksia, kuten narkolepsiaa (esm allergioita). Ja jotkut ihmiset saavat juuri sen kyseisen taudin välittömästi rokotuksen jälkeen, jota vastaan ollaan rokottamassa. Useimmat viime talven rokotuksen jälkeiset pahat influenssat lienevät juuri tätä, eikä vain huonoa tuuria. Pikkuserkkuni halvaantui poliorokotuksen jälkeen 80- luvulla (se kuuluisa sokeripalarokote). Onnekseen hän kuului niihin, jotka selvisivät siitä. Kaikki kuitenkaan eivät. Kyseinen rokote oli silloin vähän tutkittu, kuten nyt häthätää kokoon kehitetty possurokote. En halunnut itselleni tai lapsilleni kehoon ainetta, jota ei oltu tutkittu kunnolla. Lisäksi tuo rokotehärdelli vaikutti aivan liian isolta ja bisnesmäiseltä projektilta (kuten aikaisemmin esm lintuinfluenssan tapauksessa). Ensin lietsotaan paniikkia maailmalla, jotta saadaan rahaa rokotteen kehittämiseen. Päälle lisää markkinointia ja valtiot ostavat rokotteita aivan liian isoja määriä jo etukäteen ja tokihan ne on saatava loppupeleissä menemään (vaikka aletaankin jo huomata, ettei se sikainfluenssa normaalia influenssaa pahempi olekaan), joten niitä tyrkytetään joka tuutista ja kerrotaan kuinka tärkeää on suojata itsensä, eikä vähintään sen vuoksi ettei yhteiskunnan toiminta pysähdy, jos kaikki sairastavat kotona. Etenkin suomalaiset ovat niin kuuliaisia joka asiassa, että rokotekin käydään hakemassa kiltisti, vaikka epäiltäisiinkin sen tarpeellisuutta.

Henkilökohtaisesti en halua itselleni tai lapsilleni mitään turhia rokotuksia, kuten influenssaa, vesirokkoa, korvatulehdusta ym vastaan. Ihan oikeasti kaikkein paras vastustuskyky tulee sairastamalla itse tauti. Ymmärrän kyllä pitkäaikaissairaiden tarpeen niihin, vaikka silloinkin voi pyrkiä olemaan kriittinen ja etsimään myös vaihtoehtoista tietoa asiasta. Vakavampien tautien kohdalla tilanne on toinen. Toivoisin kyllä todella, että rokotuksia ei oltaisi lähdetty yhdistelemään, että niistä voisi valita ne, jotka tarpeelliseksi katsoo.

Vielä muutamia vuosia sitten, kun oli meneillään tapaus "lintuinfluenssa", olin täysin paniikissa (silloin toinen lapseni oli vielä alle vuoden ikäinen) ja uskoin ja kuuntelin median paasausta lähestulkoon tuomiopäivästä. Avauduin peloistani peräti seurakunnan papillekin, vaikken uskonnollinen ihminen olekaan. Niin pahojen kauhukuvien vallassa olin. Mutta kuten yleensäkin, niin en jäänyt murehtimaan pelkojani, vaan lähdin etsimään tietoa, jotain joka helpottaisi oloani. Löysin sitten nämä erinomaiset englanninkieliset sivut the doctor within . Näiden sivujen informaation avulla sain koottua itseni ja aloin kuunnella median, lääkeyhtiöiden ym vauhkoamista hiukan toiselta kantilta. Kannattaa tutustua, siellä on paljon hyvää tietoa terveydestä ja rokotuksista.

Myös Rokotusinfo ry:n sivujen tietotarjontaan suosittelen tutustumaan. Kyseisen yhdistyksen tarkoituksena on mm. edistää kunkin itsemääräämisoikeutta omien ja lastensa rokotusten tai rokottamattomuuden suhteen, ja edistää monipuolisen rokotuksiin liittyvän informaation saatavilla oloa. Yhdistys puolustaa rokotusten ja niihin liittyvien palveluiden kuluttajien etuja.

Wabi Sabi - Elä tässä hetkessä kotona

Uusin kirpputorilöytöni on kirja nimeltään "Wabi Sabi - Elä tässä hetkessä kotona". Kirjoittajana Simon G. Brown ja teos on niinkin tuore, kuin vuodelta 2007. Takakannessa kerrotaan seuraavaa: 'Wabi Sabi on zeniläisyydestä juontava oppi, joka tuo laaja-alaista hyvinvointia elämiseen ja asumiseen. Kun koti sisustetaan wabi sabi -periaatteita noudattaen, tiloihin syntyy rauhoittava, tasapainoa, terveyttä ja onnellisuutta edistävä ilmapiiri. Asumisen luonnonmukaisuutta korostava wabi sabi vähentää stressiä, vapauttaa jäykistä toimintamalleista ja mahdollistaa joustavan ajattelun. Kirja on insproiva johdatus wabi sabin maailmaan, joka arvostaa yksinkertaisuutta, väljyyttä, levollisuutta, epätäydellistä ja kauniisti ikääntynyttä.'

Kun luen uusia kirjoja ja käyn läpi uusia ajatussuuntia ja -maailmoja, otan omaan elämääni niistä minulle parhaiten sopivat ja eniten puhuttelevat kohdat (vähintäänkin testattavaksi saakka). Tässä wabi sabissa tuo epätäydellisyys ja keskeneräisyyden hyväksyminen ovat ne avainkohdat minulle ja asiat, joita olisi hyvä oppia. Etenkin sisustuksessa pyrin täydellisyyteen, en ole tyytyväinen jos jokin kohta kodistani on kesken tai se ei ole juuri tarkalleen sellainen kuin haluaisin. Ja se häiritsee minua valtavasti. Myös jatkuva siivoaminen ja loputtomat kotityöt ärsyttävät. Juuri kun olen saanut olohuoneen siistiksi, niin seuraavassa hetkessä lapset ovat jo jättäneet sinne taas kasapäin merkkejä olemassaolostaan, vain yhden esimerkin tässä mainitakseni. Mutta eihän mikään elämässä ole koskan täydellistä, kaikki muuttuu ja on aina todellisuudessa kesken.

Kirjassa tästä ohjeistetaan: ' Ajattele kotiasi meneillään olevana tilana, joka kehittyy ja kasvaa mukanasi, ja elävänä kokonaisuutena, joka muuttuu päivästä toiseen. Yritä välttää tunnetta, että kodissasi on asioita, jotka sinun pitää tehdä tai saada valmiiksi.'

En ole vielä päässyt edes kirjan puoleen väliin ja siellä on tähänkin mennessä ollut sellaisia ajatuksia, jotka ovat vielä kaukana omasta ajatusmaailmastani (sisustuksen toteutuksessa), mutta jokin on jo kolahtanut. Huomasin tänään, että naarmuttunut keittiön tuoli ei enään nostanut niskavillojani pystyyn, vaan kykenin olemaan tyytyväinen siihen ja sen elämää nähneeseen olomuotoon. No johan nyt, tämä muutos ajatuksissani tulee olemaan erittäin tärkeä ja eritoten rahaa säästävä asia minulle. Ei tarvitse enään ostaa uutta tilalle, jotta voisin olla tyytyväinen kotiini. Kolmekymmentä vuotta vanha keittiönlamppukin on nyt täydellinen, eikä kaipaakaan tuunausta, kuten aikaisemmin olin suunnitellut. Kyse on vain asennemuutoksesta, ja se kävi kumman nopeasti.

Se, että olen sisustuksessa ollut täydellisyyteen pyrkivä, ei tarkoita sitä, että kotini olisi siisti ja puhtoinen kaiken aikaa. Siinä puolessa onkin sitten paljon enemmän työtä :) Ne, jotka minut tuntevat, tietävät ettei siivoaminen ole prioriteettilistallani ensimmäisenä. Teen asioita rauhalliseen tahtiin ja tavarat pitää saada juuri niiden omille paikoille. Se on aikaa vievää, kun olen todella paljon yksin lasten kanssa ja huomiotani ja apuani kaivataan lähes koko ajan. Mutta tottakai minäkin haluan asua siistissä kodissa, yleensä vain kaikki muu menee sen edelle :) Siellä, missä kodissani sisustus on mielestäni kohdillaan, on aina siistimpää, kuin niillä alueilla, jotka ovat keskeneräiset (omassa mielessäni). Niillä on ollut selvä yhteys. Toivottavasti wabi sabi saa laajemminkin ajatusmaailmani muuttumaan epätäydellisyyden hyväksymisessä ja kotitöiden ikuisuuden sietämisessä.

Suklainen kuivakakku

Tällaisesta herkusta pidän, se on terveellistä (no, ainakin terveellisempää kuin normiherkut) ja nopea valmistaa:

- 5 dl puolikarkeita luomuspelttijauhoja
- 2,5 dl intiaanisokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5 dl luomukookosöljyä
- 2 dl vettä
- 2 rkl luomukaakaojauhetta (esm Green &
 Black's)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vesi ja öljy. Kaada seos voideltuun vuokaan. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Kumoa tarjoilulautaselle, kun kakku on kunnolla jäähtynyt.

Suklaiset kaurakeksit

Näitä keksejä ei tule kyllä ihan joka päivä väännettyä, koska sadan gramman edestä suklaan rouhimista on vähintäänkin ärsyttävää, kun suklaa sulaa ja tarttuu iloisesti sormiin. Muuten nämä keksit on nopeat valmistaa ja maistuvat hyviltä..ja terveellisiltä :) En ole niin virtuoosi ruoanlaittaja, että omasta päästä kehittelisin suoraan näitä reseptejä, joten muokkailen kirjoista ja ruokalehdistä näkemiäni reseptejä terveellisempään ja itseä/lapsia miellyttävämpään muotoon. Tämä ohje on alkuperäisversiossaan löydettävissä RuokaPirkka lehden uusimmasta numerosta (elokuu 2010).

- 100 g Luomu tummaa suklaata
- 2 dl luomukaurajauhoja (tai puolikarkeita luomuspelttijauhoja)
- 2 dl luomukaurahiutaleita
- 1 tl vanilliinisokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- ripaus ruususuolaa
- vajaa 1 dl luomukookosöljyä
- 1 dl intiaanisokeria
- 1 luomukananmuna

1. Rouhi suklaa veitsellä ja sekoita kuivien aineiden kanssa keskenään.
2. Vaahdota öljy ja intiaanisokeri, vatkaa muna joukkoon. Lisää tähän kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Itse en seurannut ohjeita tarkasti enkä vatkaillut yhtään mitään, sotkin vain kaikki ainekset keskenään ja silti homma onnistui hyvin. Nopeampi versio siis käy myös.
3. Muotoile taikinasta n. 20 cm:n pituinen ja n. 6 cm:n paksuinen tanko ja leikkaa reilun sentin paksuisia viipaleita, tai ota taikinasta lusikalla 12- 16 kpl sopivia nokareita ja aseta leivinpaperin päälle ja tasoita/muotoile lusikalla. Ei se estetiikka niinkään tärkeää ole, vaan se terveellisyys...ja nopeus :)
4. Paista 175 asteessa n. 12 minuuttia.

Nopea vuokapulla

Nopeasti valmistettavat ruoat ja herkut on arjessa pop, tässä yksi:

- 0,5 dl luomukookosöljyä
- 2,5 dl vettä
- 4 dl puolikarkeita luomuspelttijauhoja (tai 2 dl luomukaurajauhoja + 2 dl puolikarkeita luomuspelttijauhoja)
- 2 rkl luomuperunajauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5-1 tl kardemummaa
- 1 dl intiaanisokeria
- 0,5 tl ruususuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja kookosöljy. Laita taikina voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Tarjoa vaikka luomusoijakastikkeen kera.

Lasten vaatteet

Luomu ja superfoodit maksavat, mistä nipistän kulutuksessani? Yksi iso säästökohde on lasten vaatteet, joihin kolmen lapsen perheessä saa uppoamaan rahaa ihan kiitettävästi. Ulkovaatteita, kenkiä, alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta (toki näissäkin on poikkeuksia), ostan vaatteet kirpputoreilta tai joulun/juhannuksen jälkeisistä alennusmyynneistä. Ehdoton kipuraja vaatteen hinnalle on 5 euroa, sen enempää en maksa kirpparilla tai kaupoissa yhdestä vaatteesta (ulkovaatteet ja kengät toki eri asia). Alennusmyynneissä suosikkikauppani on Jesper ja Junior, koska sieltä saa silloin vaatetta alle 5 euron ja ne ovat laadukkaita (kestäviä). Rahat eivät mene hukkaan. Käyn joka viikko kauppareissun yhteydessä kurkkaamassa uusimmat aletuotteet. Tänä vuonna kyseisen kaupan ale oli aikaisempaa huonompi, tuotteita oli huomattavasti vähemmän tarjolla, mikä oli harmi, mutta kyllä sinne jonkun verran sai rahaa uppoamaan kuitenkin. Tarjoustalo on myös ok aleaikaan, mutta Anttila on valitettavasti pannassa. Tuon jälkimmäisen vaatteet (ainakin ale sellaiset) eivät kestä yhtään mitään.                         Talvihaalareissa olen suosinut Lassien ihan normaaleja 30-40 euron pukuja, ei mitään Remuja, Reimatecejä tai muitakaan tec tuotteita. Yleensä olen ostanut ne Citymarketista, mieluiten tarjoushinnalla tottakai :) Vaikka sitten edellisenä keväänä, toki talven alussakin voi löytyä. Näissä puvuissa hinta/laatusuhde on ollut hyvä, yhdetkin puvut olivat käytössä kolme talvea peräkkäin (ostettiin vähän turhankin reiluina kokoina)! Eikä niissä siltikään ollut kuin pienoista kulumanalkua polvissa ja takapuolessa kun laitoin kirpputorille myyntiin. Olen ollut näihin pukuihin enemmän kuin tyytyväinen. Eihän nuo vettä kestä, mutta ainakin meidän alueen päiväkodeissa tädit ja sedät laittavat kurahaalarit kostealla säällä päälle joka tapauksessa, että se niistä teceistä. Itse en myöskään raaskisi päästää Remun tai Reimatecin puvussa ulos ilman kurahaalareita ennen kunnon lumia, etteivät vaan naarmutu :) Hienojahan ne puvut ovat, kyllä itseäkin himottaisi ostaa, mutta laitan säästyneet rahat sitten mieluummin luomuun.                

Kengät ostan myös edullisesti aina jos näen esm kymmenen euron lenkkareita tai viiden euron sandaaleita. Olen ajoissa liikkeellä bongaamassa näitä ja parhaiten kenkäostokset onnistuvat ilman lapsia. Se edellyttää sitä, että olen piirtänyt lasten jalan kuvat paperille ja leikannut ne irti ääriviivoja myöten. Näitä malleja kannan sitten mukanani laukussa ja niiden avulla ostan oikean kokoisia kenkiä. Tämä säästää niin aikaa kuin hermojakin :)

Kirpputorilla myyn aika ajoin vaatetta ja muuta tavaraa. Suosin Tuusulan Femmatoria, koska siellä käy paljon ihmisiä, ei tarvitse itse seisoa kojun takana (itsepalvelukirppis) ja myydä saa muutakin kuin vain lasten vaatteita ja tavaroita, toisin kuin läheisillä lastentarvikekirppiksillä. Pöydän hinta on silti suht sama ja kokokin isompi. Mitään merkkivaatteita ei ole myytävänä, joten nettoamani summat eivät päätä huimaa, mutta kyllä silläkin rahalla saa taas ostettua edullisia vaatteita kuluneiden tilalle niin lapsille kuin itsellekin.