No kappas, mitä tapahtui :)

Nyt on jo marraskuu ja elämä näyttää taas kovasti erilaiselta kuin vielä puoli vuotta sitten. Keväällä aloin etsiä osa-aikaista esikouluopettajan paikkaa. Osa-aikaista, jotta ehtisin tehdä myös oman yritykseni töitä siinä opettamisen ohella. Sellaista ei kyllä löytynyt - siis osa-aikaista.

Ensin hain erästä määräaikaista esikouluopettajan sijaisuutta. Hakuprosessi pitkittyi pariin kuukauteen ja ylikin, joten päätin hakea toista paikkaa. Työtä siinä olisi ollut joka toinen viikko. Ihan kiva valmennusprojekteja ajatellen. No, jäin sitten hyväksi kakkoseksi, vaikka olin aika varma, että nyt nappasi. Kun sain tuon kieltävän vastauksen, nieleskelin muutaman hetken, sen jälkeen kokosin itseni ja laitoin kolme uutta hakemusta menemään.

Heti seuraavana päivänä ensimmäisestä niistä soitettiin, sitä seuraavana olin jo haastattelussa ja saman tien allekirjoitimme työsopimuksen ! Oho. Ei ollut osa-aikainen ei, mutta jotenkin tuntui, että tällä oli jokin vissi tarkoitus.

Elokuussa loppui neljän kuukauden sapattivapaa, josta olin nauttinut täysin rinnoin. Alku oli melkoinen järkytys. Fyysiset puitteet olivat melkoisen onnettomat, sisäilmaongelmia tuntui riittävän, tauoista ei ollut tietoakaan, ylitöitä riitti ja siivoamaankin perkele joutui !!! Olin niin vähällä heittää hanskat tiskiin, kunnes muistin olevani elämäntaidon valmentaja ja omaavani upeat työkalut selvitä mistä vain :)

Keksityinpä sitten olemaan läsnä olemassa olevassa hetkessä niin täysin kuin pystyin, hyväksymään tilanteen ja hengittämään syvään välissä kuin välissä. Pikku hiljaa nappasin taas syvemmästä ymmärryksestä kiinni ja kohta sopeuduinkin uuteen tilanteeseen niin hyvin, että aloin nauttia työstä täysin palkein ! Huomasin kuinka hyvä olen opettamaan eskaria, kuinka ihana ryhmäni on, miten suuri merkitys tässä hetkessä elämisellä ja vallitsevan tilanteen hyväksymisellä on ja kuinka oikealla tiellä olen :)

Löysin tässä vähän aikaa sitten enkelikortin (elämäntehtävä aiheisen), jonka olin saanut valmistuessani Elämäntaidon valmentajaksi. Jokainen sai sattumalla (tai sitten ei) valitun kortin. En muistanut sitä enään ollenkaan, mutta siinä luki "Teaching - you inspire young children to learn". Muistan sanoneeni silloin vierustoverilleni, että 'hauska sattuma - pienenä unelmoin opettajan ammatista ja se unelma jatkui aikuisikään saakka, opettajankoulutuslaitokseen en päässyt, mutta lastentarhanopettajan koulutukseen kyllä, elämä vain vei sitten muille poluille'. En silloin kuvitellutkaan vielä palaavani päiväkotimaailmaan, mutta tässä sitä nyt ollaan ja se kortti saa ihan uudenlaisen merkityksen. Esikouluikäisten opettamisessa olen hyvä, nautin siitä ja todellakin innostan lapsia oppimaan ! Huikeata !

Raskasta, mutta merkityksellistä työtä. Siinä sydän nauttii ja loistaa :) Universumille olen toki laittanut toiveen max 30 tuntisesta työviikosta, jotta ehdin tehdä valmennustöitä myös. Se kyllä toteutuu sitten kun sen aika on...

Mannaa mahalle

Ensimmäisen kerran vuosiin on paino tippunut pari kiloa ja vain kuukauden aikana. Vatsakaan ei enään pömpötä kuin olisin kahdeksannella kuulla raskaana.

Aloitin huhtikuun alussa puhdistuskuurin: Orthix Method Detox (kolmen viikon kuuri). Samaan aikaan aloitin myös syömään aamupäivisin pelkkiä hedelmiä. Keho puhdistautuu aamupäivisin automaattisesti, jos sitä prosessia ei estä isoilla ja raskailla aamupaloilla tai liian aikaisilla lounailla. Hedelmät menevät näppärästi suoraan vatsalaukun ohi suolistoon, josta ravintoaineet sitten imeytyvät elimistöön. Tämä ei vaadi keholta energiaa, kuten normaali ruoansulatus. Kroppa saa siten käyttää energian rauhassa puhdistautumisprosessiin. Toki hedelmät myös itsessään puhdistavat ja huuhtelevat sisäisesti kehoa. Olo on mukavan pirteä, kun jaksaa syödä aamupäivän ajan hedelmiä. Ja painonkin saa paremmin hallintaan.

Jos hedelmiä syö muun ruoan yhteydessä, kuten jälkiruoaksi, eikä nauti niitä tyhjään vatsaan, niin ne mädäntyvät vatsassa ja muuttuvat hapokkaiksi. Hedelmät ja ruoansulatusnesteet eivät pidä toisistaan. Tämä on mm. yksi syy ruoansulatusvaivoihin, kuten närästykseen.

Kokeilepa jonkun aikaa syödä aamupäivisin vain hedelmiä. Syö yksi hedelmä ja odota ainakin 20 minuuttia, ennenkuin otat toisen tai odota, että vatsa alkaa taas kertoa nälästä. Alkupäivinä voi tuntua hieman huippausta, kun elimistö lähtee puhdistumaan kunnolla. Mutta ei huolta, tilanne helpottuu pian. Älä syö käsiteltyjä hedelmiä, vaan pelkästään tuoreita (mieluiten luomuja) ja juo itsepuristettuja mehuja. Kaupan pastöroidut mehut ja smoothiet aiheuttavat muun muassa sitä elimistön hapottumista ja mahdollisia vatsavaivoja. Nauti vain käsittelemättömiä hedelmiä ja hedelmämehuja ! Saatat yllättyä seurauksista :)

Ruokavinkkejä hyvään oloon kirjoittelen erikseen toiseen blogiin, sieltä voi käydä vinkkejä, ohjeita ja reseptejä kurkkimassa:

http://mannaamahalle.blogspot.fi/

Paljon on tapahtunut

Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen. Päätin kaiken myllytyksen jälkeen ottaa lähtöpaketin töistä ja suunnata oikeasti kohti omia unelmia. Nyt olo on vapaa ja onnellinen ! Tulevaisuus on vielä kovastikin auki ja se on todella kutkuttavan ihana tunne.

Tästä tilaisuudesta on nyt otettava kaikki irti, ei näitä montaa kertaa elämässä tarjota. Keskityn luomaan unelmieni uraa ja yritän niin pitkälle kuin mahdollista olla tekemättä "turvallisia" ratkaisuja, jotka vievät helposti ojasta alikkoon. Tärkeätä on olla myös miettimättä liian pitkälle tulevaisuuteen ja on uskallettava ottaa myös riskejä.

Nyt on tarkoitus keskittyä tekemään kunnon webbisivut, perustaa pari uutta blogia (ravintovinkeille ja elämäntaitotietoudelle) ja opiskella lisää: voimauttavaa valokuvausta (kts. www.voimauttavavalokuva.net), aarrekarttaohjausta ja mahdollisesti myös pätevöitymään onnellisuusvalmentajaksi. Paikallaan olisi myös ryhmäliikuntaohjaajan opinnot. Vuokrattavia tiloja ryhmävalmennuksille ja aarrekarttakursseille on hakusessa.

Verkostoitumiselle, yritystoiminnan opettelemiselle ja tuotteistukselle/palvelujen kehittämiselle tulee löytää myös aikaa. Paljon on tehtävää, mutta miten jännittävää ja mielenkiintoista se onkaan, kun saa tehdä mitä oikeasti haluaa !!!!

Nyt on kerrankin aikaa myös valokuvata ja kuntoilla riittävästi, nähdä ystäviä ja nauttia ! Paketin varat loppuvat aikanaan, mutta aion luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy ja soppajonoon en joudu :)

 

Tietokoneen uumenista piristystä päivään

Tyhjentelin tässä päivänä eräänä tietokoneen sisälle varastoituneita meilejä ja dokumentteja. Törmäsin muun muassa tähän hulvattomaan kuvaan. Vielä tänäkin päivänä tämä piristää kummasti päivääni ja saa minut nauramaan lähes vedet silmissä.

Muutama vuosi sitten päätin, että haluan tietyn pöydän yläkerrasta alakertaan. Mies oli sitä mieltä, ettei se kokonaisena sieltä alas tule. Minä taas olin täysin varma siitä, ettei sitä tarvitse purkaa, 'menihän se noin yläkertaankin aikanaan !' No, eikun pöytä kantoon ja tuohon se sitten jäi....lähestulkoon siis maaliin päästiin :)

Kaveri meinasi, että minun kannattaisi voidella se oliiviöljyllä, että 'kyllä se sieltä sitten yön aikana tippuu alas ihan itsestään' :) Minä tuumasin siihen, että 'hmmmm, ei sitä nyt koko yöksi tuohon voi jättää, sehän on ihan tielläkin'.

Mies oli kärsivällisesti odottanut rappusilla istuen. Hänhän oli kertonut minulle heti alkuunsa, että miten tässä käy. Pakko oli myöntyä siihen, että palasiksi se pöytä on laitettava. Miehen mielestä riitti, että vain yhden jalan irrottaisi. Minä en tähän päiväänkään saakka voi ymmärtää, miten se tuosta tuli pelkästään sellaisella toimenpiteellä. Siihen kun kaivataan jo matemaattista ajattelua ja sitä taitoa minulla ei ole.

Yritin vielä vängätä vastaan, että 'eihän se nyt sentään pelkästään yhden jalan irrottamisella siitä tule ja miten sä nyt sen tossa purat muutenkaan'. Mies oli melkein tarttunut jo tuumasta toimeen, mutta päätti tässä kohtaa istahtaa uudelleen rappusille odottamaan, että päädyn hänen kanssaan samaan lopputulemaan. No, olihan se lopulta myönnettävä, että todennäköisesti hän paremmin tämän asian tietää, kun talojakin rakentelee työkseen.

En ole varmaan eläessäni nauranut niin paljon kuin tuon pöytäepisodin aikana. Ja niinhän se oli, että ei se sinne yläkertaan aikanaan ollut kokonaisena mennyt. Mutta eihän nyt äiti-ihmisellä muistikapasiteetti ihan kaikkeen sentään riitä...

Carita's Pics

Tulevaisuuden unelmatyöni oman yrityksen parissa koostuu useammista palasista. Ei siis pelkästään valmentamisesta, joka toki säilyy sen pääosana. Ajatuksena tällä hetkellä on mm. ohjata rentoutumis/jooga tuokioita, antaa hoitoja (esm. intialaisen päähieronnan diplomi löytyy jo) ja kunnostautua myös ruokavalmentajana. Työn monimuotoisuus ja vaihtelevuus houkuttelee. Koska vietämme valtavan osan elämästämme sorvin ääressä, niin tokihan on mukavampaa tehdä antoisaa työtä ja nauttia siitä, kuin pelkästään tehdä työtä, jotta saamme laskut maksettua ja jokapäiväisen leipämme. Elämä on yllättävän lyhyt. Ei se kuitenkaan ole ihan satavarmaa, että eläisimme useammin kuin kerran :)

Olen miettinyt mitä muuta yritystoimintani voisi pitää sisällään ja minkä eteen voisin jo ottaa tarvittavia askeleita. Tähän pohdintaan kuuluu olennaisena osana vastauksen etsiminen kysymykseen: mikä on minun kutsumukseni ja elämäntehtäväni työn saralla. Olenko kuunnellut riittävän tarkasti intuitiotani ? Suunta on toki oikea, mutta vieläkö olisi jotain muuta, joka edelleen odottaa löytäjäänsä.

Toki yleisellä tasolla elämäntehtäväni on muiden ihmisten auttaminen elämään onnellisempaa ja terveellisempää elämää, mutta mitkä ovat ne kykyni, jotka on tarkoitus valjastaa käyttöön tätä tehtävää varten ? Tiedän toki jo osan niistä, mutta löytyisikö vielä jotain lisää ? Onko jokin kivi jäänyt kääntämättä ? Tämä englanninkielinen lausahdus on upea ja toimii yhtenä ohjenuoranani: "The meaning of life is to find your GIFT, the purpose of life is to GIVE IT AWAY." Eli erittäin vapaasti suomennettuna: elämäntarkoitus on löytää lahjasi ja käyttää sitä muiden hyväksi.

Vaikka et tekisikään erityisistä lahjoistasi tai kyvyistäsi ammattia tai työsi osaa, on aina hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat tuottavat lisää iloa omaan elämään. Mitä ovat ne asiat, joiden tekemisestä nautit ? Mieti rauhassa ja listaa niitä ylös. Niin paljon kuin vain keksit. Tee sitten vaikka isolle paperille kolme ympyrää. Leikkaa irti mukavat asiat toisesta paperista ja asettele ne ympyröihin niin, että sisimmässä ympyrässä ovat ne kaikkein ihanimmat asiat, keskimmäisessä ne toiseksi ihanimmat ja uloimmassa ympyrässä ne kivat, mutta ei niin maata mullistavat. Keskimmäisen ja toisenkin ympyrän asioista voit sitten lähteä miettimään tarkemmin, miten niitä voisi hyödyntää enemmän omassa elämässäsi, tai voisiko niistä tehdä jopa ammatin ? Nämä ihanat, nautinnolliset ja iloa tuottavat asiat ovat myös niitä voimavaroja, joilla jaksat mennä taas eteenpäin energisemmin ja positiivisella mielellä.

Itse olen pohdinnan kautta päätynyt antamaan lisää aikaa ja huomiota valokuvaukselle. Au pair aikana asuin perheessä, jonka isä oli valokuvaaja. Sain nähdä valokuvaajan työtä läheltä ja pääsin aina välillä myös avustamaan häntä. Ne olivat hienoja ja ikimuistettavia kokemuksia. Sain häneltä myös manuaalisen järjestelmäkameran lainaan au pair vuoden ajaksi ja käytinkin sitä ahkerasti. Tässä muuten hänen nettisivunsa: www.brianstantonphoto.com

Olen tullut siihen tulokseen, että tuolla kokemuksella on oltava isompi merkitys elämälleni, valokuvaus kuuluu elämätehtävääni tavalla tai toisella. Sen aika vain ei ollut nuorempana. Ensin meni vuosikausia, että sain hankittua oman kameran ja senkin jälkeen napsin kuvia vain silloin tällöin. Mutta mitä siitä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen käyttänyt vuosien varrella ottamiani kuvia tässä blogissani. Päätin kuitenkin perustaa valokuvilleni ikioman blogin, siitä saan selkeästi potkua tälle harrastukselle. Ehkäpä joskus lähitulevaisuudessa siitä tulee jotain vielä enemmän.

Carita’s Pics on vielä alkutekijöissä, mutta se tuo jo nyt minulle paljon voimaa ja iloa. Käykää katsomassa:

http://caritaspics.blogspot.fi/