Valmennusvuoden satoa

Viime syksyn ja tämän kevään aikana olen opiskellut Elämäntaidon Valmentajaksi. Vuosi on ollut todella hedelmällinen, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Koulutus on tyyris, mutta ehdottomasti joka pennin arvoinen. Elämäntaidon Valmennusakatemian tilat ovat upeat, opettajat innostavia ja alansa huippuja sekä kanssaopiskelijat samanhenkisiä, ihania ihmisiä  :)

Koko vuoden aikana isona henkilökohtaisena teemanani on ollut päästää irti itseäni rajoittaneesta negatiivisesta uskomuksesta, jonka mukaan en ole kovin nopeaälyinen ja etenkin tuntemuksieni ja ajatusteni saattaminen ymmärrettävästi esille puheeksi on hankalaa ja hidasta, sanat takkuilevat helposti. Asian työstäminen alkoi jo ensimmäisenä koulutusviikonloppuna, kun toinen opiskelija käänsi asian positiiviseen muotoon: olenkin pohdiskeleva. Siitä alkoi negatiivisen uskomuksen muuttaminen pikku hiljaa positiiviseksi ja voimaannuttavaksi uskomukseksi, joka ei estä tavoitteitteni ja unelmien toteutumista, vaan päinvastoin antaa niille siivet.

Asian näkeminen toisesta näkövinkkelistä on muuttanut valtavasti työelämääni, koska juuri siellä vanha uskomukseni on tehnyt hallaa itselleni. Nyt olenkin uskaltanut hyppiä mukavuusalueeni ulkopuolelle kohti asioita joita haluan, mutta joihin en ole aikaisemmin uskaltanut ryhtyä tai en ole uskonut pystyväni. Myös tutustuminen itseeni tarkemmin persoonallisuusteorian (enneagrammi) avulla on auttanut luomaan uskoa kykyihini ja mahdollisuuksiini tässä elämässä. Kun ymmärrän paremmin itseäni, pystyn myös hyväksymään itseni, ominaisuuteeni ja puutteenikin, ja asiat alkavatkin yht’äkkiä loksahdella paikalleen melkein kuin itsekseen.

Toinen kouluttajista sanoi tässä jonkun aikaa sitten, että hän on hitaampirytminen ihminen. Se kuulosti myös minulta itseltäni, niinpä hahmottelin itselleni uuden ja paremman uskomuksen: ”Olen hitaampi tempoinen, asioita rauhassa pohtiva ihminen, se on oleellinen osa minua”. En siis omaakaan hitaita piuhoja, mahtavaa ! :)