Kävin Elämäntaidon Valmennus Akatemian koulutusinfotilaisuudessa, mikä sai minut uskomaan vieläkin vahvemmin, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Siellä on juuri sellaisia omanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy heti alusta saakka. Ja Arkadiankadun 8. kerroksen maisematkin ovat huikeat! Koulutus tulee olemaan hyvin käytännönläheistä, vaikka opiskeltavaakin tulee roppakaupalla. Opittujen asioiden omaksuminen nähdään sitten käytännön harjoituksissa. Onneksi ei sentään ole mitään koulumaisia kokeita :) Koulutusviikonloppujen luvataan olevan virkistäviä ja voimaannuttavia. Kuulostaa hyvältä. Ne auttavat jaksamaan läpi rankan vuoden.
Vuoden aikana tehdään myös itselle oma henkilökohtainen valmennus. Se tulee olemaan erittäin paikallaan. Kerrankin on mietittävä juurta jaksain vastauksia kysymyksiin omasta itsestä, toiveista, haluista jne. Sitä kautta oppii itsestään paljon lisää. En ole tähän mennessä jaksanut vastata sen tyyppisiin kysymyksiin, kun vastausten löytäminen on ollut jotenkin niin aikaa vievää ja aikahan minulla on koko ajan kortilla :) Mutta nyt on hyvä hetki ottaa härkää kiinni sarvista. Pikkuisen jopa pelottaa, että missähän pisteessä olen koulutuksen loppupuolella, teenkö jotain uusia radikaaleja muutoksia ja päätöksiä elämääni, kun tunnen itseni sitten lähestulkoon läpikotaisin ja kun rohkeuteni sekä luottamukseni itseeni ja voimavaroihini on kasvanut. Sellaiset asiat, joihin en uskoisi tällä hetkellä uskallusta riittävän, voivatkin olla ihan itsestäänselvyyksiä tulevan vuoden jälkeen.
Elämäntaidon valmentajan koulutus muuttuu jatkossa kaksivuotiseksi. Tämä on viimeinen vuosi, kun sen voi käydä vuoden erissä. Pelkästään tällä ensimmäisellä peruskoulutuksellakin pärjää hyvin ja voi tehdä tätä työkseen, mutta toisena vuonna paneudutaan vielä syvemmin valmennusasioihin. Ja tottahan toki suunnittelen jo kovasti toisen vuodenkin käymistä, vaikka rahoituksen saaminen siihen onkin sitten jo muutaman vuoden projekti. Ensinhän pitäisi tuo ensimmäinenkin vuosi maksaa takaisin ja siihenkin menee jo kiitettävästi aikaa. Mutta onneksi voin jatkossa osallistua kakkosvuoteen, kun se minulle parhaiten sopii. Sen ei tarvitse tapahtua heti ensimmäisen vuoden perään. Olisihan se kiva jatkaa tämän vuoden aikana tutuksi tulleiden kurssikavereiden kanssa, mutta täytyy nyt hengittää tässä asiassa syvään ja rauhallisesti. Mikä kiire tässä nyt oikeasti on? Toki tämä ensimmäinen vuosi on käytävä ihan just nyt ja heti, kun korot ovat vielä alhaalla ja opiskelulainan lyhennykset onnistuvat jotenkin asuntolainan rinnalla :) Takaisinmaksu tapahtuu siis hitaasti, mutta varmasti.
Suurimmaksi osaksi olen suunnitellut maksavani lainan takaisin kirpputorimyynnillä. Yllättävän paljon ylimääräistä löytyy edelleen kotoa. Ja olo kevenee aina sitä mukaa kun kamaa lähtee nurkista lojumasta. Pakko myydä kaikki turha ja ylimääräinen pois, jotta saan unelmani rahoitettua. Eikä se ole ollenkaan paha asia, vaan päinvastoin erittäin hyvä.
Siis "Kohti ääretöntä ja sen yli! " En tiedä, mistä tuokin mieleeni tuli juuri nyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti