Stressivapaaseen olemiseen

Onnistuin muutamassa viikossa loman jälkeen saattamaan itseni tiukkaan stressitilaan. Rinnassa puristi, kun päässä vilisi koko ajan kaikkea mitä pitäisi tehdä: "Pitää tehdä sitä ja tätä", "en millään ehdi kaikkea" ja "miten ihmeessä mä selviän tästä kaikesta". Normiarki töineen, kotitöineen ja harrastuksineen vie jo oman aikansa, lasten kanssakin pitäisi ehtiä olla ja tehdä asioita. Kun tähän vuoteen tuon kaiken lisäksi kuuluu vielä opiskelutkin, niin sain lisättyä siitäkin urakkaa aloittamalla luomuruokapiirin ja ryhtymällä pojan sählyjoukkueen joukkueenjohtajaksi (josta ei alunperin ollut harmainta hajua, mitä se pitää sisällään). Aika sopanhan tuosta sain sitten itselleni viritettyä. Ja lopputulema oli se, että selkä jälleen kerran sanoi sopimuksensa irti:  "Jos ei tuo nainen muuten ymmärrä, niin otetaan sitten  taas isot aseet käyttöön.." :)

Elämäntaidon Valmentajan koulutus vie paljon aikaa koulutusviikonloppuineen, harjoitusvalmennuksineen ja pienryhmätapaamisineen, mutta tämä ei itse asiassa verota voimiani yhtään, vaan päinvastoin voimaannuttaa. Jokaisesta koulutuksesta tai tapaamisesta lähden aina hymy huulilla ja onnellisella sydämellä. Aivan mahtavaa! Tuo koulutus on iso voimavara minulle tämän kiireisen vuoden aikana.

Kun on oikein kova stressi päällä, niin siitä on vaikea päästä irrottautumaan. Mutta kun se tavalla tai toisella onnistuu, niin paremmasta fiiliksestä on paljon helpompi pitää kiinni. Viime viikolla stressi laukesi ihan itsekseen, kun kurssitoverin kanssa tein harjoitusvalmennusta. Tilanne on niin mukava ja kun keskittyy hetkeen, niin loppuu se mielen jatkuva papatus kaikesta siitä, mitä pitäisi ja täytyisi tehdä. Stressinlaukeaminen tosin johti sitten siihen, että myös selkä sanoi poks.  Tuo lienee syynä siihen, että olen pysynyt stressittömänä. Jos selkä ei olisi pettänyt, niin olisin saattanut taas tipahtaa stressin syövereihin alta aikayksikön. Nyt kun stressivapaata aikaa kesti kauemmin kuin yhden illan, niin pystyin kunnolla vapautumaan siitä. Olen päättänyt että en enää stressaa, vaikka mikä olisi, ainakaan jos syynä on ajanpuute. Stressi tuhoaa soluja ja aiheuttaa kaikenmaailman ongelmia ja sairauksia. Vaikka olisi kuinka paljon tekemättömiä töitä, niin ne on ja pysyy vaikkei stressaisikaan :) Yllättävän yksinkertainen asia, mutta niin vaikea toteuttaa.

Avain onnistumiseen on pysyä tietoisena siitä, mitä mielessä liikkuu. Kun kuulet sanovasi mitä tahansa, mikä alkaa esimerkiksi sanoilla "pitäisi, täytyy tehdä", niin otat tuosta ajatuksesta kiinni ja muunnat sen niin, että sanotkin vaikkapa että "voin tehdä" tai "ei mun oikeasti PIDÄ tehdä yhtään mitään" :) Kun rinnassa alkaa puristaa ja verenpaineet nousta, niin se on selvä merkki siitä, että et ole tietoinen ja on taas aika kuunnella, mitä itsellesi mielessäsi sanot.

Seuraavan kerran kun ajatuksiisi eksyvät sanat: "En mä millään ehdi", niin kokeile muuttaa se muotoon "minulla on riittävästi aikaa kaikkeen olennaiseen". Ja tätä lausetta käytät sitten eräänlaisena mantrana siihen saakka, kun alat uskoa siihen ja tunnet sen totuudeksi :)