Tässä jonkin aikaa sitten kohtasin naisen, joka oli sisäisesti täysin rikki. Hän käyttäytyi agressiivisesti, etenkin kaikkia miehiä kohtaan. Nainen alkoi sitten avautua ja kertoi tarinan siitä, mistä hänen käytöksensä johtuu. Hän tiedosti asian valtavan hyvin, mutta ei ollut päässyt asiassa eteenpäin ja se vaivasi häntä edelleen suunnattomasti ja vaikutti negatiivisesti hänen elämäänsä. Tässä kohtaa en itse edes yrittänyt valmentaa häntä, koska nainen ei ollut siihen vielä millään tavalla valmis. Mutta kuuntelevaa korvaa hän kipeästi tarvitsi. Tämä henkilö oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta hän kertoi tarinansa avoimesti, kun huomasi että häntä ihan oikeasti kuunnellaan. Onnistuin tipahtamaan sellaiseen hyväksyvään, rentoon läsnäolon tilaan kuunnellessani ja uskon hänen aistineen sen, minkä vuoksi hän pystyi ja halusikin vuodattaa tuskansa ulos ventovieraalle ihmiselle. Käsitykseni mukaan hän oli joutunut pitämään tätä asia sisällään juurikaan pystymättä puhumaan siitä ystävilleen tai muille läheisilleen. Toivottavasti asian jakaminen helpotti häntä edes pienessä määrin.
Tuo rento, läsnäoleva tila, jossa naista kuuntelin, on varmaan paljolti sama, kuin mistä Eckhart Tollekin on puhunut kirjassaan Uusi Maa. Hän kertoo tarinan, missä hänen naapurinsa tuli ahdistuneena ja hädissään avautumaan hänelle epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jota oli saanut osakseen ja joka aiheutti hänelle suurta stressiä ja tuskaa. Eckhart kuunteli naista avoimesti, tarkkaavaisesti ja voimallisesti läsnäolevana, ilman mitään ajatuksia tai arvosteluja. Aikansa naapuri puhui ja puhui. Eckhart vain istui, katseli ja kuunteli. Lopulta nainen hiljeni ja hänen koko energiakenttänsä muuttui. Sitten hän lausui: "Tämä ei ole lainkaan tärkeää, eihän ?" Tuo hyväksyvä, läsnäoleva kuunteleminen sai ihan itsessään naisen havahtumaan ilman, että toisen osapuolen tarvitsi mitään muuta tehdä kuin olla läsnä ja kuunnella. Tuollainen kuunteleminen on voimaannuttavaa niin kuuntelijalle kuin puhujallekin. Toivon, että harjoittelemalla opin kuuntelemaan tällä tavoin yhä useammin ja useammin, kunnes siitä iskostuu selkäytimeen automaattinen ja luonnollinen tapa :)
Muutenkin on mahtavaa huomata, miten hyvän olon ja ilon vaikka vähän vähemmänkin läsnäoleva kuunteleminen itselle ja toisille antaa. Se on todella palkitsevaa. Muutama vuosi sitten 7-8 -vuotias naapurin tyttö kävi meillä kylässä aina silloin tällöin. Tyttö oli todella puhelias ja haki huomiotani puhumalla minulle taukoamatta. Rehellisesti sanottuna se ärsytti minua suunnattomasti, koska minulla oli kova kiire kaikenmaailman kotitöiden ja arkiaskareiden kanssa, eikä minulla ollut mielestäni aikaa keskittyä hänen puheisiinsa. Sitten kerran päätin, että eihän tästä mitään tule, nyt istun sohvalle kuuntelemaan ja juttelemaan. Ja vau ! Meillä oli ihan mielettömän ihana rupattelutuokio :) Siitä tuli niin mahtava olo, että olen sen jälkeen pitänyt tätä tyttöä yhtenä suurimmista henkisen kasvun opettajistani. Hän opetti minulle, miten suurta iloa läsnäoleva ja keskittyvä kuunteleminen voi ihmiselle antaa..puolin ja toisin.
Vaikka vain pienen hetken joka päivä, harjoittele kuuntelemista hiljentämällä oma mielesi ja olemalla juuri kyseisessä hetkessä läsnä joka solullasi toista ihmistä varten. Laita hyvä kiertämään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti