Sielun Ikuinen Elämä

Odottamani päivä on täällä. Muutama kuukausi kirjaston varausjonossa tuotti vihdoin tulosta. Pöydällä komeilee meedio Lisa Williamsin kirja sielun kuoleman jälkeisestä elämästä: Sielun Ikuinen Elämä. Se kertoo siitä, mitä sielulle tapahtuu kuolemassa (jopa jo ennen sitä) ja mitä kuoleman jälkeen. Lisa on todennäköisesti tuttu kasvo osalle televisiosta sarjastaan Lisa Williams - Elämää kuolleiden parissa, jossa seurataan hänen työtään meediona ja selvännäkijänä.

Jokainen meistä on tehnyt elämänsopimuksen ennen nykyistä elämäänsä oppiakseen, eli sopinut etukäteen, mitä sen kertaisessa elämässä tulee tapahtumaan ja mitä asioita tulee oppia. Toki ihmisellä on myös vapaa tahto, mutta jos se vie liian kauas tästä etukäteissopimuksesta, eikä siinä olevia asioita ehdi toteuttaa tai oppia, niin ne löytyvät sitten seuraavan elämän listalta. Ne kyseiset asiat on kuitenkin opittava, meni siihen sitten kuinka kauan, kuinka monta elämää tahansa .

Olisi toki upeaa oppia ja tehdä kaikki asiat, mitkä juuri tähän elämään tuli tekemään, mutta miten voi tietää, mitä ne ovat ? Tässä vastausta tähän kysymykseen:

"Omalla tavallamme me kaikki tiedämme etsimämme vastaukset kysymyksiimme, se on aivan yksinkertaista. Tieto on meissä ennen tuloamme maanpäälliselle tasolle. Meille on annettu tie, jota edetä ja tarvitsemamme vastaukset. Meidän pitää vain katsoa tarpeeksi syvälle itseemme ja tietää, että vastaukset ovat siellä. Aivan kuin salaisten kryptattujen viestien lukeminen, meidän pitää vain paljastaa koodin merkitys ja avata valtaisat tiedon ja informaation lähteet.
     Meditaatio on avain, joka avaa oven tietoon ja ymmärrykseen elämästä. Se on ehdoton avain nykyiseen elämäämme mutta myös moniin aiempiin elämiimme."

Voihan sanonko mitä. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti alkaa meditoimaan? Enhän minä ehdi :) No, toisaalta olen onnistunut löytämään joka ilta aikaa kirjoittamiselle, joten eiköhän edes kymmenen minuutin pikahiljentymiseen löydy jostain aikaa. Se on vain valintakysymys, että mistä voi nipistää ylimääräisiä minuutteja. Kyllä minua meditaatio kiinnostaa, aikanaan sitä jopa harrastinkin ja se oli ihanaa, mutta ajan puutteesta se on jäänyt hyllylle odottamaan päivää parempaa. Aloitan pienistä hiljaisista hetkistä omassa rauhassani ja aikanaan sitten pidennän niitä, kun aika antaa periksi..vaikka siihen sitten menisi pitkäkin aika. Ei saa lyödä itseään, jos ei heti pääse kiinni jokapäiväiseen meditaatioon. Nyt tuntuu, että aika on kypsä tälle, kaipaan meditointia yllättävän paljon. Tässä stressaavassa ja kiireisessä elämäntilanteessa se ei liene mikään ihme.

Tämä kirjan kohta koskettaa :"Pitää vain muistaa, ettei elämässä ole sattumia ja satunnaiselta vaikuttava ei ole sitä". Kyllä, olen jo vuosia tiennyt, että näin on, mutta pikku hiljaa alan oppia lukemaan sitä, mitä ne sattumat minulle kertovat. Ne ovat henkioppaiden tai universumin pieniä opastuksia oikeaan suuntaan elämän tiellä. Tässä jonkin aikaa olen miettinyt, että olisi kiva työskennellä kuntosalilla erilaisissa tehtävissä ja myös ohjata ryhmäliikuntatunteja, mutta alanko olla jo liian vanha, kun tuntuu että siellä on aika nuori työntekijöiden ikäluokka. Tänään BodyCombatia tulikin vetämään iäkkäämpi nainen, joka oli rautaisessa kunnossa. Tämän ikäluokan vetäjiä ei ole ennen näkynyt. Minä otin tämän heti vihjeenä  ja vastauksena vastaan: Ei, en ole liian vanha vielä pitkiin aikoihin, ellen sitten peräti koskaan :)