torstai 14. toukokuuta 2015

Auran näkeminen peilistä

Tilasin eilen netistä Niina-Matilda Juholan uudet Voimakortit. Laitan niistä erillisen postauksen  myöhemmin. Katsottuani samassa yhteydessä esittelyn youtubesta kyseisistä korteista, huomasin sivupalkissa mielenkiintoisen videon auran näkemisestä peilin kautta.Olen ennenkin kirjoittanut tänne auran näkemisestä, kuinka sitä katsotaan vaikka omasta kädestä tai toisen ihmisen ympäriltä. Päätinpä heti kokeilla ja siitä tulikin sitten jokseenkin tajuntaa räjäyttävä kokemus.

Ohjeena oli, että seisot peilin edessä ja alat ikäänkuin tuijottaa silmiesi lähellä olevaan kolmanteen silmään. Samalla pyrit havainnoimaan ympärillesi muodostuvaa valokehää eli sitä auraa. Onneksi videon nainen varoitti, että on mahdollista nähdä omien kasvojen muuttuvan tätä harjoitusta tehdessä. Hänen mukaansa peiliin ilmestyvät kasvot ovat edellisten elämien persoonallisuuksiesi kasvoja. Melkein heti näin hartioideni ympärillä auran, MUTTA samalla hetkellä kasvoni alkoivat muuttua uskomattomalla tavalla. Pelästyin ihan älyttömästi, se ei nimittäin ollut mikään miellyttävä näky. Peilistä ei tuijottanut takaisin mikään lempeä ja iloinen hahmo, vaan ihan jotain muuta.

Laskin katseeni rintakehääni, koska en uskaltanut katsoa enään kasvoihini. Mutta SILTI pystyin havainnoimaan näkökentän yläosassa kuinka kasvoni edelleen muuttuivat. Siirsin katseeni vieläkin alemmas vatsaani ja siltikin sama juttu. Huh huh. Mikään muu osa minusta ei muuttunut mitenkään, vain kasvoni, vaikka en edes enään katsonut niitä kohti suoraan.

Tieteellisesti katsoen, niin tämähän oli optinen harha. Vähän kuin katsoisi vaikka jotain tiettyä kuviomuodostelmaa paperilla ja hetken päästä kuviot alkavat ikäänkuin liikkua, vaikka todellisuudessa pysyvätkin ihan paikallaan. Pieni epäilys kuitenkin loppupeleissä heräsi, koska kasvot edelleenkin muuttuivat, vaikka katsoin alemmas ja alemmas. Liike vain jatkui kasvojeni alueella, vaikka kaikki muu pysyi paikallaan.

Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä, se oli sen verran hurja kokemus. Jos pelottaa, niin kannattaa kokeilla päiväsaikaan, todennäköisesti muutos ei ole niin dramaattinen silloin ja muutenkin valoisan aikaan on turvallisempi olo. Eli tuijotat siihen silmiesi väliin suunnilleen kulmakarvojesi korkeudelle, samalla kuitenkin keskittyen havaitsemaan valokehä ympärilläsi. Se on sellainen kehosi muotoja mukaileva kirkkaampi valo tai säteily. Valo voi olla hyvinkin hempeä ja vaikeasti havaittava, tai sitten kirkkaasti sädehtivä. Minä en näe värejä, mutta ehkä harjoituksella nekin alkaisivat näkyä tai sitten sellainen on varattu vain näkijöille tai meedioille tai muille henkien ja energioiden kanssa tekemisissä oleville ihmisille. 

Mietin, miten pystyisin selittämään esimerkin avulla sen, miten silmät toimivat tässä harjoituksessa. Muistin lapsuuden kodissani olleen neliöistä muodostuneen sisäkaton. Jokaisen neliön sisällä oli paljon pilkkuja/reikiä. Kun kohdisti katseensa vaikka yhteen pilkkuun, niin vähän ajan päästä kaikki muut pilkut laatassa alkoivat liikkua ja muodostui moniulotteinen 3D näky. Kun muistelin tätä lapsuuskotini kattoa, niin satuin vilkaisemaan ylöspäin ja huomasin yläpuolellani lähes identtisen katon (alla kuva) :) Mikä yhteensattuma ! Vai onko sattumia olemassakaan ?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti