Ja jälleen elämä meni uusiksi

Selkä se sanoi sitten taas sopimuksensa irti. Ensimmäisen kerran niin kävi vähän reilut pari vuotta sitten, jolloin olin peräti 4 kk sairaslomalla. Varsinaista syytä näille oireille ei löytynyt silloin, eikä tule löytymään nytkään, mutta jonkinlaisesta kudosvauriosta ja hermojen tulehdustilasta on kyse. Mitään kovia kipuja ei ole, mutta selkäongelma säteilee jalkoihin sen verran rankkoja oireita, että mm. nukkuminen ilman lääkkeitä on sula mahdottomuus. Heti kun pistän pitkäkseni, niin oikea jalka alkaa krampata. Nuku nyt siinä sitten, krampit kun eivät helpota ilman relaksantteja. Päivisin asentoa pitää muuttaa jatkuvasti: hetki selällään, sitten kävelylenkki keittiöön ja olohuoneeseen, venyttelyliike lattialla, ylös ja kävelylle, sitten selälleen lattialle, seuraava venyttelyliike, hetki sohvalla istuen ja sitten taas ylös ja liikkeelle ja sitä rataa. Aika rentouttavaa ettenkö sanoisi :) Pitempi aika pystyasennossa aiheuttaakin sitten jo peräti kipua selkään ja tietysti säteilyoireiden pahenemisen.

Aluksi olin melko järkyttynyt ja epätoivoinen, koska selkä kosahti ihan liian helposti. En edes tiedä, mikä johti tähän uuteen vauriotilaan. Joka tapauksessa, oli syy sitten mikä tahansa, niin se oli jotain äärimmäisen pientä, jota en edes huomannut. Yksi ilta, kun menin nukkumaan, se alkoi aivan varoittamatta. Nyt kun olen ehtinyt miettiä asiaa, niin olen tajunnut, etten ole tehnyt riittävästi töitä säilyttääkseni selkäni kuosissa. Kolme kertaa viikossa kuntosalin jumpissa, ei kerta kaikkiaan riitä. Minun vatsa- ja selkälihasalueeni tulisi olla kuin panssari ja lihaksetkin venyä niin, ettei kireys vedä asentoani vinoon. Ajatuksissa on kyllä koko ajan ollut, että näistä asioista pitäisi huolehtia, mutta sitä mukaa, kun selkä kuntoutui aina vain paremmaksi, niin lihastyöt ja venyttelyt jäivät. Kolmen pienen lapsen huushollissa, jossa mies on lähestulkoon koko ajan poissa, ei kerta kaikkiaan tahdo aika riittää. Se on aina jostain poissa, joko kotitöistä (kämppä kuin räjähdyksen jäljiltä) tai unesta (olen kuin nukkuneen rukous). Ja toki väsyneenä päivän päätteeksi mieluummin röhnöttää sohvalla kuin ahkeroi lattialla :)

Se, että löytyy ainakin jonkinlainen syy tähän tilanteeseeni, auttaa pysymään positiivisena, kuten myös ehdottomasti se, että aikaisemmasta kokemuksesta viisaampana tiedän, että tämäkin aikanaan menee ohi.

Nyt täytyy soveltaa käytäntöön kaikkea tähän asti oppimaani sekä henkiseltä, sielulliselta että fyysiseltä tasolta. Ihan tärkeimpänä jälleen kerran Läsnäolo ja sen toteuttaminen joka päiväisessä elämässä. Ei ajatuksia siitä, mitä on edessä tulevina kuukausina ja sitä myötä mieltä täynnä pelkoja, vaan elämistä tässä hetkessä, päivä kerrallaan.

Pitää muistaa käyttää ajatuksen voimaa positiivisessa mielessä, eli tuoda tietoisuuteen se, että luomme ajatuksen voimalla kaiken elämässämme. Koko ruumiimme vaihtuu kokonaan uuteen muutaman vuoden välein, osa siitä muuttuu päivittäin, osa parissa kuukaudessa. Kokonaan uuden ruumiin omaamme siis joidenkin vuosien kuluessa tästä hetkestä. Jos jokin fyysinen ongelma pitkittyy siitäkin, niin sitä pitävät yllä ajatukset, sairauden tarkkaileminen ja huomion kiinnittäminen kyseiseen ongelmaan. Nyt tarvitsen positiivista ja iloista fiilistä, ja ajatuksia pelkästään siitä, minkä haluan olevan totta. Läsnäolon ja positiivisten ajatusten ja olon lisäksi vielä avitusta superfoodeista, luonnonmukaisista lisäravinteista, vaihtoehtohoidoista ja liikunnasta. Näistä ja niiden vaikutuksesta lisää myöhemmin.

Edelliseen postaukseeni ajatuksen voimasta viitaten, tämä voi olla hyvin juuri itse luomani tilanne. Pari kertaa olen yllättänyt itseni jopa toivomasta tätä, jotta pääsisin sairaslomalle..elämä on liian täynnä kaikenlaisia menoja, velvollisuuksia ja vaatimuksia. Olen ollut melkoisen uupunut. Mutta olen kyllä heti yrittänyt muuttaa ajatteluani kun olen huomannut, mitä mielessäni pyörii, koska ihan oikeasti tämä ei ole kivaa! Mutta se ei näemmä ole riittänyt...

Olin suunnitellut tälle vuodelle kyllä jotain ihan muuta kuin kuntoutumista uusista selkäongelmista. No, kaikella on tarkoituksensa, tälläkin..Elämä meni taas kerran uusiksi.