Pysyin itse ihan rauhallisena, vaikka tiesin, että jos omaan tuon geenin, niin minulla on elämässäni noin 80 prosentin mahdollisuus saada syöpä. Toki tiesin myös, että mikäli se todetaan, niin minua tutkitaan jatkossa säännöllisesti, jotta suurin osa niistä 80 prosentista voidaan leikata pois todennäköisyydestä. Jotenkin ilmeisesti syvällä sisimmässäni tunsin, että minulla ei sitä ole. Ehkä se sielu sieltä syvältä höpötteli korvaani, että tämä ei tule olemaan sinun polkusi tässä maailmassa. Ja niin sieltä sitten vapauttava tulos tulikin ja sain jatkaa fyysisen terveyden osalta huolettomampaa elämää. Siinä varmasti iso kivi tipahti isänikin hartioilta. Omilla lapsillani sitä ei voi enään olla, koska minulla ei ole. Serkkuni taas joutuu odottelemaan siihen saakka, että hänen lapsensa ovat parikymppisiä, koska vasta sitten asiaa aletaan tutkia heidän kohdallaan. Suhteellisen pitkä aika miettiä asiaa..
Perinnöllisyyslääkäri oli ihmeissään, kun alkututkimuksessa en panikoinut mitenkään. Sanoin, että ainoa asia, mikä minua mahdollisessa positiivisessa tuloksessa pelottaa, on ne tutkimukset, joissa joudun sitten loppuelämäni ramppaamaan. Kyseessä kun oli paksu- ja peräsuolensyöpään altistava geeni. Tuossa alkututkimuksessa/haastattelussa oli muuten erityisen kivaa, kun mukana oli komea nuori opiskelijamies kuuntelijaoppilaana ja lääkäri muisti sanoa ainakin 20 kertaa 45 minuuttisen session aikana, minkä alueen syövistä tässä nyt puhutaan. No joo joo, kyllä se yksikin kerta riittää..sen verran aran alueen asioista kun on kyse.
Jos olisi nakki napsahtanut eli siis tämä syöpäalttius olisikin kohdalle osunut, niin olisin alkanut hetimiten parantaa ruokailutottumuksiani entisestään. Selkäongelmani ovat motivaattorini liikunnan säännölliseen harrastamiseen, tuo geenivirheen löytyminen taas olisi saanut minut panostamaan terveellisempään ruokaan enemmän. Lähinnä sokerin välttämiseen -> saa aikaan paljon positiivisia muutoksia terveyteen ja tietysti kasvisten lisäämiseen (niitä syön ihan liian vähän). Onneksi en enään koe olevani uhri missään asiassa. Haasteiden astuessa eteeni, otan härkää sarvista kiinni ja teen asioiden eteen tarvittavia muutoksia. Toki tarvitsen kunnollisia motivaation lähteitä.
Voi Hyvin -lehdessä oli tässä vähän aikaa sitten artikkeli: Näin vähennät syöpäriskiä. Siinä ehdottettiin suosimaan mm. näitä:
- Kurkuma. Se on syöpää ehkäisevistä mausteista tehokkaimpia.
- Granaattiomenamehu. Siinä on paljon antioksidantteja.
- Vihreä tee. Kaikki laadut sisältävät runsaasti epigallokatekiini3-gallaattia, joka aktivoi elimistön puolustusmekanismeja. Auttaa kuulema myös laihduttamaan.
- Seleeni. Sen syöpää ehkäisevästä tehosta on näyttöä.
- Tomaatti, eritoten pyreenä ja ketsuppina, sisältävät lykopeenia, joka on tehokas syövän ehkäisijä.
- Ravintokuidut. Ne tehostavat ruoansulatusta, minkä ansiosta syövälle altistavat aineet viipyvät suolistossa lyhyen ajan.
- Valkosipuli ja sipuli.
- Kversetiini, sitä löytyy mm. kapriksesta, lipstikasta, kaakaosta ja tulisesta pippurista. Se on erinomainen syövän torjunta-aine.
Oreganoa on alettu myös hehkuttamaan. Sen sisältämä karvakroli kun on tutkimuksissa onnistunut tappamaan 96 tunnin sisällä kaikki soluviljelmässä olevat eturauhassyöpäsolut. Oregano on myös antibakteerista ja sillä on tulehdusta estävä vaikutus. Siis muutenkin hyvä lisä ruokavalioon.
Näin joskus televisiosta ohjelman, jossa mies etsi keinoja, joilla auttaa syövän kanssa kamppailevaa isäänsä. Muuta en muista ohjelmasta enään kuin sen, että syöpäsairaan kannatta syödä paljon erilaisia kaaleja; parsakaalia, kukkakaalia, valkokaalia jne. Lisäksi vielä eri sipuleja. Siinä on vatsalla ihmettelemistä :) Mutta näillä keinoilla tuon isän syöpä voitettiin. Gravida hedelmän väitetään myös tuhoavan erityisen tehokkaasti syöpäsoluja. Se onkin sitten kallista ja harvinaista herkkua.
Jos omaat perinnöllisen syöpäalttiuden tai pelkäät muuten vain terveytesi puolesta, niin aloita vaikka kokeilemalla näitä vinkkejä, lisää ruokavalioon myös erilaisia superfoodeja, jätä tupakka ja liiallinen alkoholinkäyttö, niin olet jo matkalla parempaan oloon. Aina kun jaksan itse olla tarkkana syömisteni kanssa, niin luottamukseni omaan terveyteen kohenee silmissä. Tai no, itse asiassa syön jo suhteellisen terveellisesti, joten sairauksia en niin paljon enään pelkää, mutta vatsarasvasta voisi vielä päästä eroon ja siitä ei pääse muulla tavalla kuin jättämällä sokerin..ja se on kyllä tässä arjen kiireessä vielä ihan liian paljon pyydetty :) Mutta ajoittain sekin onnistuu ja silloin on kyllä ihan superi olo !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti