Feenix linnun ensimmäiset siiven iskut

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka kaikki tähän saakka työelämässäni aikaansaamani positiiviset muutokset työnkuvassani ja tulevaisuuden urasuunnitelmani romahtivat kerralla maan tasalle palaen poroksi ja kuinka jäin sinne hävityksen keskelle istumaan täysin pöllämystyneenä. Tiesin kyllä silloinkin, että kaikella sillä oli merkityksensä, mutta alun järkytyksessä ja mielen myllerryksessä, en vielä nähnyt sitä oikeaa sanomaa, jota minulle tällä olkia ravistuttavalla herätyksellä kerrottiin.

Nyt kun olen rauhoittunut, pohtinut asiaa  ja tiedostanut eteeni heitettyjä vinkkejä, asia alkaa olla harvinaisen selvä. Kuin Feenix lintu nousen sieltä tuhkan seasta ensimmäisten siiven iskujen voimin. Alkuun mietin, että kaikki vietiin minulta siksi, että ymmärtäisin lähteä nykyisestä työpaikastani tuultakin nopeammin. Mutta itse asiassa sainkin nyt riittävästi kaipaamaani tilaa ympärilleni, jotta ymmärsin ja tiedostin paremmin jääneeni pelon valtoihin ja tyytyneeni jatkamaan työelämääni mukavuusympyrän sisäpuolella, vaikka tunsinkin, että tein kompromissejä unelmieni suhteen. Onhan se perin turvallista, kun palkka juoksee, eikä toimeentulosta ole pelkoa.

Kun katselin työpaikkailmoituksia, niin mikään niistä ei vaikuttanut sellaiselta helmeltä, jota kaipasin. Missään niistä en pääsisi toteuttamaan itseäni valmennuksen saralla. Sitten mietin lisäkouluttautumista ammattiin, jossa valmentamista pääsisi tekemään, esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Mutta oliko sekään oikea suunta ? Minulla on upea uusi ammatti Elämäntaidon Valmentajana, mikä sopii minulle kuin nappi silmään, niin miksi kouluttautua taas joksikin muuksi ?

Tällä hetkellä ei vielä löydy juurikaan yrityksiä, joihin pääsee valmentamaan rivityöläisenä. Lähitulevaisuudessa toki uskon tämän asian muuttuvan kenties hyvinkin nopeasti. Joten muutamien hienojen keskustelujen jälkeen ihmisten kanssa, jotka jo menestyksekkäästi ovat yrittäjiä, ymmärsin, että sehän se tietenkin on kaiken näiden järistysten ja muutosten takana. Olin kadottanut alkuperäisen suuntani nykyisen työpaikkani kovien työpaineiden ja -määrien puristuksissa.

Valmennuskoulutuksessa näet pohdimme sitä, mikä on unelmatyöpaikkamme -ja uramme. Minä, kuten suurin osa muistakin opiskelukavereista, päädyimme omaan yritykseen. Vaikka se ei tietenkään ole helppoa mistään vinkkelistä katsottuna, niin itse työllistämällä itsensä, voi tehdä sitä työtä, joka on itselle merkityksellistä ja josta nauttii. Ja kun nauttii omasta työstään, niin ei voi kuin menestyä siinä !

Eli nokka takaisin kohti alkuperäistä tavoitetta. Nyt minulla on voimavarojakin lähteä sitä kohti, kun työpaineet helpottivat. Kummasti siitäkin saa aina lisää virtaa, kun tavoite on kirkkaana mielessä pölyt kunnolla sen ympäriltä puhdistettuna. Jos tulevaisuus ja tavoitteet sen suhteen ovat liian epämääräisiä, tai ne johdattavat sinua toiseen suuntaan kuin sielusi toivoisi, niin vaikka kaikki periaatteessa olisi elämässä hyvin, sisällä on kuitenkin jatkuvasti enemmän tai vähemmän tyytymätön ja tyhjä olo.

Siis tavoitteet, tavoitteet, tavoitteet. Pyri löytämään ne sielusi toiveiden kanssa resonoivat tavoitteet ja unelmat ja lähde kohti niitä, samalla tiedostaen kaikki pelot, jotka pyrkivät luikertelemaan mieleesi ja yrittävät saada sinut perääntymään. Toisille sopivat pienet vauva-askeleet, toisille isommat harppaukset  kerrallaan. Mene kohti unelmiesi elämää omaan tahtiisi, potkaisten niitä pelkoja hellästi takapuoleen. Suosittelen lukemaan Louise L. Hay:n kirjan: Muuta ajatuksesi, muuta elämäsi. Tässä pelkojen voittamisessa on tärkeää myönteinen ajattelu ja siihen oiva apu ja tuki löytyy tuon kirjan opeista.