Lätkää, arkea ja ajanhallintaa

Yhdeksän vuotias poikani on alkanut harrastaa jääkiekkoa. Jippii...? Vietettiinpä tässä eilen neljä tuntia treenireissulla. Vajaa tunti meni automatkoihin Sipoon Nikkilään ja takaisin, kaksi ja puoli tuntia treeneihin plus puolisen tuntia vaatteiden vaihtoihin ym. Vantaalla ei ole riittävästi jäähalleja, joten naapurikunnista pitää hakea jääaikaa, ettei tarvitsisi yöllä harjoitella. Huoah. Muutaman treenikerran jälkeen pojalla kuitenkin vielä intoa riittää, joten antaa mennä vaan. Pojalla on nyt jo kovempi kunto kuin minulla, saati kun vielä tästä eteenpäin mennään noilla harjoitusmäärillä ja peleillä (harkat 3-4 x viikossa plus pelit).

Mukana oli kuusi vuotias kuopus ja Nikkilässä ei niin sitten mitään tekemistä ainakaan näillä pakkasilla. Ei yhden ainuttakaan kauppaa tai kahvilaa auki lähimainkaan. Helkkarin hieno kirkko siellä kyllä oli ja uudehko jäähalli. Koulunkin näin. Uskon kyllä, että paikka on kaunis ja upea jahka kevääseen ja valoisan aikaan päästään. Mutta nyt paukkupakkasilla ja pilkkopimeässä..a-puu-va !

Lähtökohdat oli aika onnettomat, mutta yllättävän hyvin se aika lopulta meni. Vasta kun kello läheni yhdeksää ja poika vielä viipyili pukuhuoneessa, alkoi tällä äidillä hieman hermoa kiristää. Vaikka kuopuksen kärsivällisyydelle nostankin hattua, niin ei sitä kyllä sinne enään saa kuin kirkuen ja rimpuillen. Onneksi 3g verkko toimi hyvin, toisin kuin esimerkiksi Tikkurilan sählyareenalla ja tyttö pystyi katselemaan Pikku Kakkosen ohjelmia kännykällä ja jopa kannettavallakin nettailla ajan kuluttamiseksi.

Ilta oli loppujen lopuksi tuottelias. Sain paljon aikaiseksi ja jatkossakin voin käyttää Sipoon harkka-ajan yrityksen asioiden hoitamiseen. Nyt sain tehtyä raakaversion nettisivuista ja logonkin aikaiseksi ! Silloin kun treenit on lähempänä palveluita, voin käyttää ajan esimerkiksi viikon kauppareissuun ja muihin asioiden hoitamisiin. Jossain määrin on nimittäin viime aikoina stressannut ajatus näistä miljoonista lätkätreeneistä, että miten ihmeessä saan ne arkeeni sulautettua, mutta kuten yleensä, aluksi olen aina muutosta vastaan, mutta sitten pikku hiljaa sopeudun ja löydän tilanteesta ne kaikki hyvät puolet.

Ja kuinka ollakaan nyt joulukuusta alkaen sain 12 vuoden palveluslisän palkkaani ! Ajoitus on mitä parhain. Sillä maksaa hienosti noin yhden lisätankillisen polttoainetta, jota tulee kulumaan paljon enemmän kuin aikaisemmin näiden lätkästä aiheutuvien kuskausten vuoksi.  Ei tarvitse siitäkään stressata :) Kun pyrkii elämässä parhaansa mukaan menemään rennosti virran mukana, niin asiat vain loksahtelevat paikoilleen mitä yllättävimmilläkin tavoilla ja täydellisellä ajoituksella..