Minulla on vuosien varrella ollut kaikenlaisia terveydellisiä ongelmia, ei kuitenkaan vakavia, mistä johtuen olen löytänyt henkisen kehityksen kirjallisuuden jo vähän yli 2-kymppisenä. Olen myös samasta syystä etsinyt vaihtoehtosia hoitomuotoja ja keinoja parantua luonnonmukaisesti, kun länsimaalainen lääketiede on nostanut kätensä pystyyn ja väittänyt ettei sieltä apuja enää löydy. Olen aina yrittänyt tehdä asioille jotain, jos ne ovat elämääni haitanneet, en ole jäänyt surkuttelemaan kurjaa kohtaloani.
Välillä elämä ja ego ovat lähteneet viemään niin, että löydetyt asiat ja ideoiden helmet ovat jääneet odottamaan päivää parempaa. Mutta nyt sen aika on tullut.
Selkä sanoi sopimuksensa irti joulukuussa 2008. Se aiheutti pahan hermojen ärsytystilan tai tulehdustilan, joka vei minut 4 kk:n sairaslomalle ja rajuun henkiseen vuoristorataan. Ei selkä edelleenkään ole lähelläkään entistä, mutta nyt voin jo elää melkolailla normaalisti. Mikä tuon selän laukeamisen aiheutti, ei kukaan tiedä, seuraukset vain ovat tiedossa.
Kun pahin oli takana, aloin nähdä tarkoituksen tälle isolle mullistukselle elämässäni. Minun oli alettava heti huolehtia itsestäni, en voinut enää odottaa aikaa, jolloin lapset olisivat isompia. Niin olin koko ajan aiemmin ajatellut. Oli panostettava henkiseen kehitykseen, liikuntaan, terveelliseen ruokaan, läsnäolon tärkeyden ymmärtämiseen ja tässä hetkessä elämiseen, toki normaalin lapsiperheen arjen puitteissa.
Hiljalleen voin alkaa välittämään onnellisen elämän eväitä myös lapsilleni. Ja toivon mukaan myöhemmin myös ystävilleni ja muille ihmisille.
Matka on vasta ihan aluillaan, pienin vauvan askelin etenen. Joskus askeleen eteenpäin ja kaksi taakse, joskus toisinpäin, mutta koko ajan uutta oppien ja suunnaten kohti elämän salaisuuden ymmärtämistä:
"Elämän salaisuus on kuolla ennenkuin kuolet, ja ymmärtää ettei kuolemaa ole."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti