Keskimmäinen lapseni piti taas normaalia karjumiskonserttiaan oikein urakalla tänään. Olo on välillä aika toivoton, kun se ei vaikuta vain minuun, vaan muuhunkin perheeseen. Jatkuva ylinegatiivinen energia, joka lapsesta lähtee, on todella hankala ottaa vastaan kenen tahansa. Onneksi olen löytänyt yhden toimivan keinon, jonka avulla pystyn pysymään rauhallisena: korvatulpat! Kumma, etten ole aikaisemmin asiaa tajunnut. Kun korvatulpat vaimentavat pahimman terän karjumisesta ja näin ollen korviin ei satu koko ajan (desibelit on meinaan niin korkeat, että lähenee jo kidutuksen rajaa), mutta kuulee kuitenkin, mitä lapsi haluaa "sanoa", niin hermot eivät pala ollenkaan...vau!
No, aina korvatulppia ei ole matkassa (täytyy kyllä varata autoonkin) ja silloin, kuten tänäänkin, olen miettinyt, että miten kummassa tuon lapsen saisi rauhoittumaan (ei vain juuri sillä nimenomaisella hetkellä vaan pidemmällä tähtäimellä)...tarvitsen apua! Joskus haimme sitä neuvolan psykologiltakin, mutta lapsihan oli vastaanotolla kuin enkeli ja psykologi vain ihmetteli, että mikäs tässä nyt oikein on ongelmana...argh!
Nyt illalla tuli sellainen olo ja hetki, että olisi hyvä aika kuunnella Oprah:n nettivuilta keskustelua Eckhart Tollen kirjan Uusi Maa viidennestä luvusta. Asia oli ollut ajatuksissa jo viikkoja, mutta nyt jokin sanoi, että hetki on oikea. En muistanut, mistä viides luku kertoo ja ihmetys olikin jonkinmoinen, kun tajusin, että aiheena on Kärsimyskeho. Se sopi kuin nappi päähän! Keskimmäiselläni on aivan valtavan aktiivinen kärsimyskeho. Avunpyyntööni oli vastattu :)
Seuraavassa otteita Eckhart Tollen kirjasta Uusi Maa: "Kärsimyskeho on useimmissa ihmisissä asuva puoli-itsenäinen energiamuoto, tunteista muotoutunut kokonaisuus."" Kaikki tunneperäisesti tuskalliset kokemukset sopivat sen ravinnoksi."" Jos lähelläsi on muita ihmisiä, elämänkumppani tai muu läheinen perheenjäsen, kärsimyskeho yrittää ärsyttää häntä - saada hänet näkemään punaista, kuten on tapana sanoa - jotta se voi käyttää seurauksena olevan draaman hyödykseen. Kärsimyskehot rakastavat läheisiä ihmissuhteita ja perhettä, sillä niistä ne saavat pääasiallisen ravintonsa. On vaikeaa tehdä vastarintaa toisen ihmisen kärsimyskeholle, joka on päättänyt nostattaa reaktioita. Se tietää vaistomaisesti toisen heikoimmat ja haavoittuvimmat kohdat. Jos se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, se yrittää aina uudestaan. Se on raaka emootio, joka hamuaa yhä vahvempia tunteita. Kärsimyskeho haluaa herättää toisen kärsimyskehon, jotta ne voivat voimaannuttaa toisiaan vastavuoroisesti."
Tolle tarjoaa tähän ratkaisuna (tässä tapauksessa) lapsen kärsimyskehon tiedostamista ja ymmärtämistä sekä täydellistä läsnäoloa. Tällöin kärsimyskehon ruokkimiseen ei lähde mukaan ja se vetäytyy takaisin koloonsa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lienee omalla kohdallani tarkoituskin, että joudun asian kanssa painimaan pidemmän kaavan mukaan.
Tästä sain kyllä taas lisää puhtia ja uskoa selvitä tästä yhdestä elämäni isoimmasta haasteesta henkisessä kasvussani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti