torstai 25. elokuuta 2011

Kun huomaa sielun eteen heittämät vihjeet

Kesäloman aikana Kundaliinijoogan harjoitukset lipsahtivat nekin loman puolelle. Kun kerrankin sai nukkua aamuisin niin pitkään kuin huvitti, niin siitä ilosta otti kyllä kaiken irti. Noustua olikin sitten kova kiire ehtiä tehdä jotain sen päivän aikana, joten hyvät aikeet jäivät odottamaan päivä parempaa.

Loppuloman puolella alkoivat ajatukset palata taas aamujoogan pariin, vaikka en vieläkään saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään sen suurempaa. Eräänä iltana otin käsiini taas Maya Fiennesin kirjan "Täyttä elämää joogalla", josta alunperin innostukseni kundaliinijoogaan lähtikin. Seuraavana päivänä aikasempaan blogikirjoitukseeni Kundaliinijoogasta oli tullut kommentti kyseisen joogalajin opettajaksi valmistuneelta ihmiseltä, joka mainitsi myös linkkejä, joiden takaa löytäisin lisää tietoa ja malliliikkeitä kundaliinijoogasta. Ihan mieletöntä! Se oli selvä merkki minulle, että tämä jooga tulee kuulumaan tulevaisuuteni tavalla tai toisella :)



Nyt olenkin kehitellyt omaa selkäjoogaani yhdistelemällä niin Mayan kuin muidenkin kundaliinijoogan sekä fysioterapeuttien minulle ohjaamia liikkeitä. Lempeää, selän liikkuvuutta lisäävää ja rentouttavaa joogaa: Caritas Yoga, tai Caritan Jooga :) Tarkoituksenani ei ole kehittää mitään uutta ja mullistavaa liikuntalajia tai joogamuotoa, vaan jotain mistä olisi apua selkäongelmaisille, maustettuna juuri minun kokemukseni syvällä rintaäänellä :) Osaan jo sieluni silmin nähdä, kuinka ohjaan tätä muille ihmisille, pienille ja isoille ryhmille. Raakilehan tämä vielä on, mutta tästä se pikku hiljaa kehittyy. Ihanaa!

Näin niitä uusia suuntia elämään löytyy, kun vaikka vain pienenkin hetken on niin läsnä tässä hetkessä, että kuulee intuition kuiskaukset ja huomaa sielun hienovaraiset vihjeet...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti