Enneagrammi persoonallisuustyyppiteoria

Elämäntaidon valmentajan koulutus on antanut paljon uusia eväitä niin työelämään, tulevaisuuden urasuunnitelmiin, kuin työn ulkopuoliseen elämään ja itsetuntemukseenkin.

Koulutusvuoden aikana tutustuin mm. Enneagrammi persoonallisuustyyppiteoriaan. Alunperin tutkaillessani koulutuksen aiheita, tämä kyseinen kiinnosti minua etukäteen vähiten tai sanotaanko, että se oli ainoa aihe, jota en etukäteen innolla odottanut. En pidä persoonallisuustyyppiteorioista, mielestäni ihmisiä ei voi tyypittää tai lokeroida. En ole koskaan törmännyt sellaiseen teoriaan, joka kuvaisi minua itseäni hyvin, saatika tuntemiani ihmisiä. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Vähän siihen tapaan kuin vannoutunut sinkku kohtaisikin elämänsä rakkauden :) Kun minulle selvisi, että oma tyyppini ei hyväksy minkäänlaisia tyypittelyjä, aloin tuumailla, että tässä saattaisikin olla jotain perää ja kiinnostukseni heräsi. Oma tyyppini (nelonen = Luova individualisti) tuntui täydellisen tutulta ja olo oli heti kuin olisi tullut kotiin. Kun selvität omaa tyyppiäsi, niin omasi on se, joka tuo sinulle henkilökohtaisen vapauden.

Enneagrammissa on yhdeksän persoonallisuustyyppiä ja niistä voit lukea lisää tästä ja samalla myös selvittää oman tyyppisi oivallisen testin avulla. Tee testi sen mukaan, mitä olet pohjimmiltasi, ehkäpä jopa huonoimmillasi. Älä vastaa sen mukaan mitä haluaisit olla tai mitä olet parhaana päivänäsi. Tuloksesta tulee näin luotettavampi. Ensimmäinen kerta voi mennä helposti metsään, minulla osui oikeaan vasta toisella kerralla. Jos omaat hyvän englanninkielen taidon, niin lue kirja nimeltään "Wisdom of the Enneagram". Todella hyvä kirja aiheesta ja se on auttanut minua ymmärtämään itseäni entistä paremmin.

Suomeksi aiheesta löytyy mm. kirja "Mistä on Hyvät Tyypit tehty ?". Itse en kyllä henkilökohtaisesti ole kyseisen opuksen ystävä, se sekoittaa pääni joka kerta. Marika Borgin ja Viivi Pentikäisen tekemät materiaalit ja tuo englanninkielinen teos taas ovat huippuhyviä ja selkeitä.

Yksi suurimmista Enneagrammin eduista on omassa elämässäni ollut se, että olen päässyt eroon epämääräisestä syyllisyydestä lapsieni kasvatukseen liittyen. Enneagrammin avulla eräät negatiiviset piirteet lapsissani ovat saaneetkin ihan erilaisen tulkinnan. Aikaisemmin tuskailin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun lapset käyttäytyvät tietyillä rassaavilla tavoilla eritoten kun asiat eivät mene toivotulla tavalla. Nyt tajuan, että en olekaan tehnyt mitään väärin, vaan ne käyttäytymispiirteet kuuluvat heihin synnynnäisesti oman persoonallisuustyypin mukaisesti. Ja oikein ymmärrettyinä ja käsiteltyinä näistä aikaisemmin ikävistä piirteistä tuleekin positiivisia  voimavaroja. Suuri kivi on vierähtänyt sydämeltäni ja uuden ymmärrykseni siivittämänä myös lapset ovat tyytyväisempiä, kun äiti yht'äkkiä tajuaakin heitä ihan eri tasolla kuin ennen !

Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän aiheeseen, itselleni se on tuonut ison helpotuksen ja ymmärryksen niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan..

Hyvän unen avaimet

Jokainen tietää riittävän unen tärkeyden ihmiselle. Se ylläpitää terveyttä, auttaa painonhallinnassa, pitää mielialan korkealla ja tietysti virkistää fyysisesti.

Itse herkkäunisena ihmisenä, joskus jopa pahasta unettomuudesta kärsineenä, olen koittanut etsiä ja löytää luonnollisia apuja unensaantiin sekä syvään ja rentouttavaan yöuneen. Pienten lasten yölliset heräilyt ovat onneksi taakse jäänyttä elämää, mutta selkä vaivaa ajoittain ja edelleen sekoittaa välillä pahastikin unirytmiä.

Apuja olen saanut Yogi Tean Bedtime teestä, jota nautin iltateenäni. Sitä saa luontaistuotekaupoista ja isoista marketeista. Kallista, mutta tässä tapauksessa hintansa väärtti. Kyseisessä teessä on mm. kamomillaa, laventelia ja valeriaanaa. Tämä tee on parhaiten toiminut niistä unta auttavista juomista ja rohdoista, joita olen vuosien varrella kokeillut. Yogi teet perustuvat Ayurvedaan. Bedtime teen kannesta löytyy myös joogahengitysharjoituksen ohjeet levollista yöunta varten.

Toinen tärkeä apu on Solgarin Magnesium sitraatti, jota otan iltaisin vielä 200-400 g annoksen. Tuo isompi annos rentouttaa ja väsyttää jo tuntuvasti. 400 gr käytän silloin, kun selkä vaivaa enemmän. Suosin Solgaria aina, mikäli minulla on tarve lisäravinteille,  ne ovat laadukkaita ja toimivia. Muutenkin kannattaa tutustua luontaistuotekauppojen valikoimiin, eikä laittaa kaikkea toivoaan apteekin täysin synteettisille valmisteille, joita elimistön on vaikeampi käyttää hyväkseen. Lue lisää Solgarin tuotteista tästä.

Ehdoton huippu on tietenkin piikkimatto, jonka päällä makoilen sängylläni vähintään 20 minuuttia, kunnes oloni on rentoutunut ja voin heittää sen sängyn laidalle odottamaan seuraavaa päivää. Joskus nukahdan sen päälle ja herään parin tunnin päästä melkoiseen tuskaan piikkien pureuduttua syvälle ihoon. Ennätys on ollut kuuden tunnin unet piikkien päällä :) Minun mattoni on tällainen naapurimaan ihme: yantramattan.

Tärkeää on tietenkin myös oikeanlainen tyyny ja patja. Petauspatjan kohdalla saattoi tulla pikkuisen huti, kun Tempuriin ei ollut varaa ja piti ostaa halpaversio Jyskistä :) Mutta Tempurin tyyny on kyllä ihan must, ollut jo vuosia. Aikaisemmin niska tuntui aina olevan pienoisessa jännitystilassa nukkuessa, kun Tempurin ihanalla Millenium tyynyllä sen saa rentoutettua täysin.

Ja vielä yksi asia, jota ilman en pysty nukkumaan: ikkunan pitää olla raollaan koko yön, jotta saan raikasta ilmaa hengitettäväksi. Kun en tahdo ehtiä muuten ulkoilla, niin yöllä sitten "happihyppelen" nukkuessani :)

Istutko selkäsi romuksi

Kun istumatyöläisen selkä oireilee pahasti ja istuminen on tukalaa, niin kannattaa vaihtaa tuolia. Akuutissa vaiheessa suosittelen lämpimästi jumppapalloa. Itse istuin sellaisen päällä lähemmäs vuoden, kun selkä aikanaan sanoi sopimuksensa irti (johtuen huonosta ergonomiasta, taukojen puutteesta ja liian vähäisestä liikunnan määrästä). Työkykyiseksi oli päästävä, mutta istuminen normaalilla tuolilla tai edes satulatuolin päällä, oli lähestulkoon mahdotonta. Kovalla alustalla selkä kesti aamusta alkaen puolisentoista tuntia, kun jumppapallon päällä taas hyvässä lykyssä jopa kuusi tuntia. Se oli ehdottomasti pelastukseni. Kotonakin minulla oli jumppapallo tuolinani, muuten en olisi pystynyt istumaan ollenkaan.

Jumppapallon päällä istuessa lantion ja alaselän alueelle ei kohdistunut liikaa painoa ja painetta. Epästabiili istuin liikkui hienoisesti koko ajan auttaen selän verenkiertoa. Kipu tulee useimmiten siitä, että veri ei kierrä. Paikallaan istuminen on myrkkyä selälle ja jaloille, istumatyöläinen saa pelkästään jo istumalla selkänsä romuksi. Satulatuoli tukee kyllä selän oikeaa asentoa, mutta koska liike puuttuu, niin pian on ihan yhtä tuskainen olo, kuin normaalillakin tuolilla istuessa.

Kun selkäni jumpan ansiosta vahvistui, niin pystyin siirtymään Rolling Swopper tuoliin. Se joustaa ja liikkuu, mutta ei toki ole ihan yhtä pehmeä kuin jumppapallo, ja sitä pitää muistaa koko ajan itse liikuttaa, muuten siinäkin onnistuu kyllä saamaan selkänsä jumiin. Pieni miinus kyseisessä tuolissa on se, ettei se ohjaa selkää oikeaan asentoon (jumppapallon päälläkin se onnistui huomattavasti paremmin ja luonnollisemmin). Mutta tuolissa on rullat alla eikä se pidä kamalaa meteliä liikkuessaan, kuten jumppapallo tekee. Muovin rutina lattiaa vasten tahtoo nimittäin aiheuttaa sellaisen ilmiön, että sitä yrittää pysyä mahdollisimman paikallaan, ettei pitäisi niin kovaa ja noloa ääntä, mikä toki on lihasten jumpan kannalta ihan hyvä, mutta verenkierron kannalta taas ei niinkään. Swopperin plussana on myös se, ettei tarvitse istua siellä lattian rajassa, kuten pallon päällä istuessa :)

Suosittelen lämpimästi selkävaivaisille akuuttiin vaiheeseen jumppapalloa ja jo hieman parempaan tilanteeseen työtuoliksi tätä Rolling Swopperia. Se edistää verenkiertoa ja yleistä jaksamista, tuoli myötäilee istujaa samalla kun lantionpohjan lihakset ja syvät vatsa- ja selkälihakset vahvistuvat. Yleisestikin liike vilkastuttaa verenkiertoa, tuo rustosoluille ravintoa ja vie pois kuona-aineita. Se parantaa myös nikamalevyjen kykyä sitoa nestettä voiteluaineekseen. Saranatkin toimii öljyttynä huomattavasti paremmin :)

Valmennusvuoden satoa

Viime syksyn ja tämän kevään aikana olen opiskellut Elämäntaidon Valmentajaksi. Vuosi on ollut todella hedelmällinen, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Koulutus on tyyris, mutta ehdottomasti joka pennin arvoinen. Elämäntaidon Valmennusakatemian tilat ovat upeat, opettajat innostavia ja alansa huippuja sekä kanssaopiskelijat samanhenkisiä, ihania ihmisiä  :)

Koko vuoden aikana isona henkilökohtaisena teemanani on ollut päästää irti itseäni rajoittaneesta negatiivisesta uskomuksesta, jonka mukaan en ole kovin nopeaälyinen ja etenkin tuntemuksieni ja ajatusteni saattaminen ymmärrettävästi esille puheeksi on hankalaa ja hidasta, sanat takkuilevat helposti. Asian työstäminen alkoi jo ensimmäisenä koulutusviikonloppuna, kun toinen opiskelija käänsi asian positiiviseen muotoon: olenkin pohdiskeleva. Siitä alkoi negatiivisen uskomuksen muuttaminen pikku hiljaa positiiviseksi ja voimaannuttavaksi uskomukseksi, joka ei estä tavoitteitteni ja unelmien toteutumista, vaan päinvastoin antaa niille siivet.

Asian näkeminen toisesta näkövinkkelistä on muuttanut valtavasti työelämääni, koska juuri siellä vanha uskomukseni on tehnyt hallaa itselleni. Nyt olenkin uskaltanut hyppiä mukavuusalueeni ulkopuolelle kohti asioita joita haluan, mutta joihin en ole aikaisemmin uskaltanut ryhtyä tai en ole uskonut pystyväni. Myös tutustuminen itseeni tarkemmin persoonallisuusteorian (enneagrammi) avulla on auttanut luomaan uskoa kykyihini ja mahdollisuuksiini tässä elämässä. Kun ymmärrän paremmin itseäni, pystyn myös hyväksymään itseni, ominaisuuteeni ja puutteenikin, ja asiat alkavatkin yht’äkkiä loksahdella paikalleen melkein kuin itsekseen.

Toinen kouluttajista sanoi tässä jonkun aikaa sitten, että hän on hitaampirytminen ihminen. Se kuulosti myös minulta itseltäni, niinpä hahmottelin itselleni uuden ja paremman uskomuksen: ”Olen hitaampi tempoinen, asioita rauhassa pohtiva ihminen, se on oleellinen osa minua”. En siis omaakaan hitaita piuhoja, mahtavaa ! :)

Pessimististä optimistiksi, onko se mahdollista ?

Vielä reipas kymmenen vuotta sitten olin pesunkestävä pessimisti, pelkäsin ja odotin aina pahinta, etenkin jos kyse oli omaan elämääni liittyvistä asioista. Uskoin kyllä useimmiten hyvään kaikkien muiden kohdalla, mutta itse arvelin syntyneeni onnettomien tähtien alla.

Erinnäisten tilanteiden ja kohtaamisten sekä erään mielenkiintoisen kirjan osuessa kohdalle, silmäni alkoivat kuitenkin pikku hiljaa avautua myönteisyydelle ja ajattelun omaa elämää luovalle voimalle. Sen jälkeen olenkin ruokkinut tuota muutosta lukemalla kirjallisuutena käytännössä katsoen pelkästään henkistä kirjallisuutta ja elämäntaidon oppaita. Lukeminen ja nissä kerrottu teoria onkin se helppo osa itsensä muuttamisessa, mutta uusien ajatus- ja toimintamallien jalkauttaminen omaan elämään ja käytännön toimiin onkin sitten jo ihan toinen juttu :)

Tein melkoisen työn muuttaessani itseäni negatiivisten ajatusten pyörteissä painivasta ja itseään sättivästä Aku Ankasta jonkintason Hannu Hanneksi. Ei niitä lottovoittoja edelleenkään osu kohdalle, mutta lähinnä tarkoitankin Hannun luottamusta omaan itseen, omiin kykyihinsä ja elämän kantavaan voimaan. Nykyisin lasini onkin aina puoliksi täynnä, toisin kuin ennen.

Olen aika usein ihmetellyt, miksi en enään vastoinkäymistenkään osuessa kohdalle, tipu takaisin pessimismin suohon. Viime syksyn ja tämän kevään aikana opiskellessani elämäntaidon valmentamista, olen saanut tässä kohtaa ison Ahaa -elämyksen. Se johtuukin siitä, että aivoissani (tarkemmin ottaen etuaivolohkossa) on tapahtunut rakenteellisia muutoksia myönteisen ajattelun voimasta johtuen. Etuaivolohko on ainoa aivojen osa, joka edelleen kehittyy ihmisellä. Vaikutamme siihen tietoisilla valinnoillamme ja sitä kehitetään juurikin myönteisellä ajattelulla. Mitä enemmän toteutamme kiitollisuutta, rakkautta, välittämistä ja muuta myönteistä ajattelua elämässämme, sitä enemmän muutamme pysyvästi aivokuortamme -> sen pinta-ala suurenee. Mikäli asia alkaa kiinnostaa tai haluat enemmän faktaa, niin voit lukea lisää aivotutkimuksesta tämän asian osalta esimerkiksi kirjasta "Buddhan aivot".

Ei pessimismi tai ainainen huono onni ole synnynnäistä, se on opittua. Ja jos olet sen oppinut, voit myös oppia siitä pois :) Toki jotkut voivat olla sitä mieltä, ettei sellainen ole tarpeellista ja se heille suotakoon. Mutta jos nyt miettii vaikkapa Akua ja Hannua, niin sitähän saa mitä tilaa, eli negatiivisuudella ja pessimismillä lisää ikävyyksiä itselleen, positiivisella asenteella ja myönteisyydellä taas paljon hyvää. Klassinen esimerkki vetovoiman laista..

Kiireisen arjen vyöhyketerapiaa

Löysin tässä jokin aikaa sitten kirpputorilta vyöhyketerapiasandaalit (akusandaalit), joita olen nyt pari viikkoa käyttänyt joka aamu. Alkuun meno oli kuin Hieno Åhlgrenilla hänen matkatessaan hitaasti mutta niin varmasti "kohti valoa", toki ilman rollaattoria, vaikka se olisi ollut enemmän kuin paikallaan, niin kovin kipeää akupallot tekivät jalkoihin. Sitten tajusinkin laittaa lämpösukat jalkaan ja kulkeminen alkoi sujua ihan eri malliin. Nyt jo pärjään ihan normaalin sukan kanssa. Kumman nopeasti se jalka tottuu tuollaiseenkin rääkkiin :) Ilmeisesti niistä kengistä on jotain hyötyä tai sitten jalka on vain karaistunut nopealla aikataululla.

Epäilin aluksi miten nämä oikeasti hyödyttävät, koska kenkien koot eivät ole mittatilaustyönä tehty, ja osuvatko ne nystyt sitten juuri sinne minne pitäisi. Mutta kyllä hieman isommallakin koolla tarpeeksi moni pallukka löytää tiensä oikeisiin akupisteisiin..auts.


Nämä sandaalit ovat kiireiseen elämään mainio apu, kun ei muuten ehdi hoidattamaan itseään, tai ei ole rahaa sellaiseen luksukseen. Katso täältä lisää akusandaaleista/ vyöhyketerapiasandaaleista, niiden käytöstä ja hyödystä. Sivuilta löytyy myös vyöhyketerapia kartta, joka aina tuntuu olevan hukassa :) Minun omat sandaalini eivät ole näin hienot kuin kyseisillä nettisivuilla, mutta tällä hetkellä ihan riittävät minun tarpeisiini.

Selän huoltotoimenpiteitä

Selkäongelmia olen omannut jo jonkin vuoden ja aiheesta olenkin kirjoittanut muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Mitään varsinaista syytä ei ole koskaan löytynyt, mutta issiaksen piikkiin ongelmat on yleensä laitettu, kun lääkärit eivät ole parempaa keksineet. Itse olen alkanut paikallistamaan syyn kropan lihasepätasapainoon ja siitä johtuviin lihasjumeihin, jotka syntyvät paljosta istumisesta ja liian vähäisestä liikunnan määrästä suhteessa istumatyöhön kulutettuun aikaan.

Tässä kiireisessä arjessa ei ole niin paljoa aikaa, että liikunnan määrän voisi nostaa siihen ihan oikeaan ja riittävään suhteeseen istumiseen nähden, mutta kyllä kolme kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla käyntiä, muutaman kerran viikossa pientä lihaskunnon kohotusta ja jokapäiväisiä pieniä venyttelyhetkiä, on tarpeeksi pitämään selän sellaisessa kunnossa, että sen kanssa pärjää. Mutta koska joka päivä tekemistä olisi vaikka muille jakaa, niin siinähän sitten helposti käykin sillä tavalla, että kun selällä on hyvä kausi menossa, sitä alkaa tiputtamaan noita suhteellisen vähäisiäkin jumppa- ja venyttelyhetkiä pois ikäänkuin varkain ja kappasta vaan, pian ollaankin taas siinä tilanteessa, että selkä sanoo sopimuksensa irti. Tätä ei estä edes se, että mieli on muuten korkella, eikä kiireestä huolimatta edes stressaa juuri mistään (tai ainakin kuvittelee ettei stressaa). Selkä kun ei sellaisesta juuri perusta, vaikka positiivinen fiilis toki kantaakin pidemmälle kuin kireä ja kiukkuinen, näkyyhän se mielentila heti kropassa. Ei, kyllä selän eteen on tehtävä ihan kunnon fyysistä työtä, muuten on taas edessä unettomia öitä ja epämiellyttävää oloa pitkäksi aikaa.

Nyt kun himppasen on tuo selän huolto päässyt lipeämään viime aikoina ja kun siihen päälle lisätään vielä kolaamiset rankasti riuhtoen, on soppa valmis ja selkä huutaa taas hoosiannaa. Asialle tarvitsee siis tehdä jotain ja pian. Kun ei aikaa ole enempää kuin normaalistikaan, niin alla joitain pieniä, suht helppoja ja melko vähän aikaa vieviä keinoja saada selän kunto taas oikeille raiteille. Eli jos ei muuta ehdi, niin nämä ovat sellaisia "tee edes nämä" - harjoitteita ja apuja ja suosittelen niitä muillekin selkävaivaisille :


1. Lonkankoukistajien, reisien ja rintalihasten jokapäiväinen venyttely. Mieluiten pitkiä parin minuutin venytyksiä. Ei kuitenkaan liian kovia venytyksiä, vaan mieluiten lempeitä, koska muuten käy kuten minulle viime keväänä; reisilihaksiin tuli pieniä revähdyksiä ja reidet olivat kipeänä koko ajan. "Onneksi" sitten mursin sormeni enkä pitkään aikaan pystynyt tekemään etureiden venytyksiä ja ne saivat rauhassa parantua. Sen jälkeen olenkin ottanut huomattavasti rennommin. Liiankin rennosti, kuten olen taas karvaasti saanut kokea. Lonkankoukistajien ja etureisien kireys vetää lantiota väärään asentoon ja siitä aiheutunee suurin osa ainakin omista selkäongelmistani. Kannattaa muistaa venytellä myös työpäivän aikana, vaikka kuinka kiire olisi. Helpommin sanottu kuin tehty..tiedän, tiedän.

2. Selän vetreytys McKenzien tapaan, eli kyse on ikäänkuin joogan Kobra asennosta, mutta hengityksen tahtiin lattialla vatsalla maaten nostat yläkroppaa käsien varaan niin ylös kuin saat ja sitten takaisin alas. Tarkemmin sanottuna: sisäänhengityksellä ylös ja uloshengityksellä alas. Vaikka 15-20 toistoa pari kertaa päivässä. Voit myös tehdä tämän seisten, mutta se ei ole silloin yhtä tehokasta. Seistessä laitat kädet selän taakse tueksi ja sisäänhengityksellä ojennat selkää taaksepäin niin pitkälle kuin menee ja uloshengityksellä takaisin alkuasentoon. Tärkeää näissä liikkeissä on se, että alaselkä ja pakaralihakset pysyvät mahdollisimman rentoina. Minulla oli siinä hieman opettelemista, mutta nykyään ei juurikaan tarvitse asiaa edes ajatella.

3. Läsnäolo ja tietoisuus omasta kropasta ja sen asennoista. Huomaat helpommin kun asento alkaa taas mennä ihan metsään ja voit korjata tilanteen ajoissa. Ota peili apuun, mikäli siltä tuntuu.

4. Piikkimatto. Siis aivan mahtava apu rentoutukseen ennen nukkumaanmenoa. Makailen sängyssä sen päällä aina vähintään vartin. Joskus nukahdan sen päälle ja saatan herätä tuntien päästä, kun selkä on ihan tulessa :)

5. Selkä- ja vatsalihasten vahvistus. Minulta tahtoo helposti jäädä nuo vatsalihakset treenaamatta, kun en pidä niistä harjoitteista..siis mistään niistä :) Myös lantionpohjan lihakset kuntoon, vaikka treenaamalla niitä samalla kun ajat autoa. Niiden hyvä kunto on selkää ajatellen itse asiassa aika perustavanlaatuinen juttu, kuten muutenkin syvien vatsa- ja selkälihasten. Ne ovat se pohja, joka pitää selän kunnolla oikeassa asennossa ja tukee selkärankaa hiukan hankalammissakin asennoissa ja äkkinäisemmissä liikkeissä.

6. Pakaralihasten hieronta. Siellä useimmiten on ne jumit, jotka aiheuttavat mm. säteilyoireita ja kramppeja jalkoihin. Pyydä vaikka kaveria apuun tai varaa aika Antti Heikkilältä, jos itsekseen tuntuu hankalalta tehdä :)

7. Pienten lepotaukojen pitäminen siellä täällä, eli mene makamaan hetkeksi, jotta saat painon pois selästä ja lantiosta ja kyseinen alue pääsee rentoutumaan. Se kantaa ihan uskomatonta määrää painoa koko ajan. Sen jälkeen selkä jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin turhia marisematta. Työpaikalla porukat ovat vähintäänkin huvittuneita, kun kerran pari päivässä käyn lattialla lepuuttamassa selkääni joidenkin minuuttien ajan, ikäänkuin "maastoudun" siellä avokonttorissa :) Tuntuu vähän nololta, mutta ei voi mitään, tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jotka auttavat selkä pysymään kuosissaan ja jaksamaan päivän rasitukset.

8. Kiropraktikon rentouttava käsittely (se ei meinaan aina ole pelkkää naksuttelua). Kun kroppa menee tiettyyn pisteeseen, ei itse saa enään kunnolla jumeja auki vaikka mitä tekisi. Tämä ei ole keino siitä halvimmasta päästä, mutta aika ehdoton ollut ainakin minulle. Kun tilanne on suhteellisen hyvä, huolto kerran kuussakin riittää. Myös osteopaatit pystyvät tekemään ihmeitä.


Sitten kun on astetta enemmän aikaa, niin kannattaa tietysti venytellä lisää ja tehdä kundaliinijoogan lämmittelysarja..siis päivittäin. Katso mallia täältä..