Wabi Sabi - Elä tässä hetkessä kotona

Uusin kirpputorilöytöni on kirja nimeltään "Wabi Sabi - Elä tässä hetkessä kotona". Kirjoittajana Simon G. Brown ja teos on niinkin tuore, kuin vuodelta 2007. Takakannessa kerrotaan seuraavaa: 'Wabi Sabi on zeniläisyydestä juontava oppi, joka tuo laaja-alaista hyvinvointia elämiseen ja asumiseen. Kun koti sisustetaan wabi sabi -periaatteita noudattaen, tiloihin syntyy rauhoittava, tasapainoa, terveyttä ja onnellisuutta edistävä ilmapiiri. Asumisen luonnonmukaisuutta korostava wabi sabi vähentää stressiä, vapauttaa jäykistä toimintamalleista ja mahdollistaa joustavan ajattelun. Kirja on insproiva johdatus wabi sabin maailmaan, joka arvostaa yksinkertaisuutta, väljyyttä, levollisuutta, epätäydellistä ja kauniisti ikääntynyttä.'

Kun luen uusia kirjoja ja käyn läpi uusia ajatussuuntia ja -maailmoja, otan omaan elämääni niistä minulle parhaiten sopivat ja eniten puhuttelevat kohdat (vähintäänkin testattavaksi saakka). Tässä wabi sabissa tuo epätäydellisyys ja keskeneräisyyden hyväksyminen ovat ne avainkohdat minulle ja asiat, joita olisi hyvä oppia. Etenkin sisustuksessa pyrin täydellisyyteen, en ole tyytyväinen jos jokin kohta kodistani on kesken tai se ei ole juuri tarkalleen sellainen kuin haluaisin. Ja se häiritsee minua valtavasti. Myös jatkuva siivoaminen ja loputtomat kotityöt ärsyttävät. Juuri kun olen saanut olohuoneen siistiksi, niin seuraavassa hetkessä lapset ovat jo jättäneet sinne taas kasapäin merkkejä olemassaolostaan, vain yhden esimerkin tässä mainitakseni. Mutta eihän mikään elämässä ole koskan täydellistä, kaikki muuttuu ja on aina todellisuudessa kesken.

Kirjassa tästä ohjeistetaan: ' Ajattele kotiasi meneillään olevana tilana, joka kehittyy ja kasvaa mukanasi, ja elävänä kokonaisuutena, joka muuttuu päivästä toiseen. Yritä välttää tunnetta, että kodissasi on asioita, jotka sinun pitää tehdä tai saada valmiiksi.'

En ole vielä päässyt edes kirjan puoleen väliin ja siellä on tähänkin mennessä ollut sellaisia ajatuksia, jotka ovat vielä kaukana omasta ajatusmaailmastani (sisustuksen toteutuksessa), mutta jokin on jo kolahtanut. Huomasin tänään, että naarmuttunut keittiön tuoli ei enään nostanut niskavillojani pystyyn, vaan kykenin olemaan tyytyväinen siihen ja sen elämää nähneeseen olomuotoon. No johan nyt, tämä muutos ajatuksissani tulee olemaan erittäin tärkeä ja eritoten rahaa säästävä asia minulle. Ei tarvitse enään ostaa uutta tilalle, jotta voisin olla tyytyväinen kotiini. Kolmekymmentä vuotta vanha keittiönlamppukin on nyt täydellinen, eikä kaipaakaan tuunausta, kuten aikaisemmin olin suunnitellut. Kyse on vain asennemuutoksesta, ja se kävi kumman nopeasti.

Se, että olen sisustuksessa ollut täydellisyyteen pyrkivä, ei tarkoita sitä, että kotini olisi siisti ja puhtoinen kaiken aikaa. Siinä puolessa onkin sitten paljon enemmän työtä :) Ne, jotka minut tuntevat, tietävät ettei siivoaminen ole prioriteettilistallani ensimmäisenä. Teen asioita rauhalliseen tahtiin ja tavarat pitää saada juuri niiden omille paikoille. Se on aikaa vievää, kun olen todella paljon yksin lasten kanssa ja huomiotani ja apuani kaivataan lähes koko ajan. Mutta tottakai minäkin haluan asua siistissä kodissa, yleensä vain kaikki muu menee sen edelle :) Siellä, missä kodissani sisustus on mielestäni kohdillaan, on aina siistimpää, kuin niillä alueilla, jotka ovat keskeneräiset (omassa mielessäni). Niillä on ollut selvä yhteys. Toivottavasti wabi sabi saa laajemminkin ajatusmaailmani muuttumaan epätäydellisyyden hyväksymisessä ja kotitöiden ikuisuuden sietämisessä.