Mutta nyt kyllä alkaa vahvasti tuntua siltä, että joko se kolmekymppinen tulee myöhässä tai sitten nelikymppinen alkaa jo orastella, koska olo on melko onneton. Minä, jonka lasi on aina puoliksi täynnä, en tahdo päästä ylös siitä alhosta, johon olen huomaamattani humpsahtanut. Tunnen olevani elämäni kanssa jotenkin paikallaan, jumissa. Tiedän, että jotain pitäisi tehdä ja periatteessa tiedän jopa että mitä. Mutta pelot estävät minua vielä tekemästä tarvittavia muutoksia. Lähinnä taloudelliset sellaiset. Raha tuntuu tulevan seinän lailla vastaan jokaisen parannusehdotuksen kohdalla. Vaikka toisaalta pitäisi vaan uskoa siihen, että elämä kantaa.
Ihmisellä pitää olla aina uusia tavoitteita ja unelmia, muuten sitä nuutuu ja masentuu, menee tunnottomaksi. En pysty oikein kiinnittymään tähän hetkeenkään, nyt kun tavoitteet ovat niin hakusessa, tai ennemminkin rohkeus ei riitä toetuttamaan niitä. Kun isot palaset ovat kohdillaan, riittää unelmaksi vaikka ulkomaanmatka tai jotain muuta pienempää, mutta ennen sitä pitäisi löytää rohkeutta muuttaa elämänsä oman näköiseksi. Sellaiseksi, miltä juuri nyt näyttää. Sehän muuttuu vuosien karttuessa, niin henkisesti, fyysisesti kuin mentaalisestikin. Olen miettinyt oman yrityksen perustamista, joka keskittyisi hyvinvoinnin ympärille ja olenhan käynyt mm. intialaisen päähieronnan kurssin. Ajatuksena on ollut hakea niitä tarvittavia tietoja ja taitoja joita tarvitsen tuota unelmaani varten. Tiedän kuitenkin, etten kokopäiväisesti haluaisi antaa hoitoja. Työn pitäisi sisältää jotain muutakin. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt päässäni pääsemättä juuri puusta pitkälle.
Ystävä laittoi tässä talvella tekstiviestin: "Keksin sulle uuden ammatin: life coach!" Ajattelin, että sitä olen joskus itsekin miettinyt ja ehdin kovasti jo innostuakin, kunnes näin koulutuksen hinna: siis 5000 €! Just. Mistä minä sen rahan repisin. Into hiipui. Kuitenkin tuo Elämäntaidon Valmentajan ammatti sopisi minulle kuin nappi silmään, se olisi juuri sitä mitä olen etsinyt jo vuosia ja tuska siitä, että jälleenkerran raha on esteenä, sai todennäköisesti aikaan tämän tippumisen ahdistuksen ja masennuksen kuoppaani.
Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että on jo otettava riskejäkin. On uskallettava ja kohdattava pelkonsa. Olen makustellut asiaa ja antanut sen hautua ja minulla on vihdoin selkeä tavoite: Elämäntaidon Valmentajan ammatti. Monesti sanotaan, että henkioppaat eivät pysty auttamaan sinua, jollei sinulla ole selkeästi ja tarkasti tiedossa mitä haluat. No, nyt on :) Jätän rahoitusasiat henkioppaiden hoitoon. Katsotaan, miten hoitavat asian ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti