Perinnöllinen syöpäalttius

Viime vuoden lopulla kävin perinnöllisyystutkimuksissa, kun selvisi, että suvussani on löydetty geenivirhe, joka aiheuttaa tietyntyyppisiä syöpiä. Isoäidilläni kyseinen geeni takuulla oli, vaikka silloin sitä ei vielä tajuttukaan tutkia, ja hän kävi elämässään läpi kolme syöpää. Kun hänen tyttärellään eli tädilläni sitten pari vuotta sitten todettiin syöpä, asiaa alettiin tutkia. Lapsilla on 50 prosentin mahdollisuus omata tämä geenivirhe. Isoäitini molemmilla lapsilla se todettiin, eli isälläni ja tädilläni. Tätini kahdesta lapsesta toiselta se löytyi ja toiselta ei.

Pysyin itse ihan rauhallisena, vaikka tiesin, että jos omaan tuon geenin, niin minulla on elämässäni noin 80 prosentin mahdollisuus saada syöpä. Toki tiesin myös, että mikäli se todetaan, niin minua tutkitaan jatkossa säännöllisesti, jotta suurin osa niistä 80 prosentista voidaan leikata pois todennäköisyydestä. Jotenkin ilmeisesti syvällä sisimmässäni tunsin, että minulla ei sitä ole. Ehkä se sielu sieltä syvältä höpötteli korvaani, että tämä ei tule olemaan sinun polkusi tässä maailmassa. Ja niin sieltä sitten vapauttava tulos tulikin ja sain jatkaa fyysisen terveyden osalta huolettomampaa elämää. Siinä varmasti iso kivi tipahti isänikin hartioilta. Omilla lapsillani sitä ei voi enään olla, koska minulla ei ole. Serkkuni taas joutuu odottelemaan siihen saakka, että hänen lapsensa ovat parikymppisiä, koska vasta sitten asiaa aletaan tutkia heidän kohdallaan. Suhteellisen pitkä aika miettiä asiaa..

Perinnöllisyyslääkäri oli ihmeissään, kun alkututkimuksessa en panikoinut mitenkään. Sanoin, että ainoa asia, mikä minua mahdollisessa positiivisessa tuloksessa pelottaa, on ne tutkimukset, joissa joudun sitten loppuelämäni ramppaamaan. Kyseessä kun oli paksu- ja peräsuolensyöpään altistava geeni. Tuossa alkututkimuksessa/haastattelussa oli muuten erityisen kivaa, kun mukana oli komea nuori opiskelijamies kuuntelijaoppilaana ja lääkäri muisti sanoa ainakin 20 kertaa 45 minuuttisen session aikana, minkä alueen syövistä tässä nyt puhutaan. No joo joo, kyllä se yksikin kerta riittää..sen verran aran alueen asioista kun on kyse.

Jos olisi nakki napsahtanut eli siis tämä syöpäalttius olisikin kohdalle osunut, niin olisin alkanut hetimiten parantaa ruokailutottumuksiani entisestään. Selkäongelmani ovat motivaattorini liikunnan säännölliseen harrastamiseen, tuo geenivirheen löytyminen taas olisi saanut minut panostamaan terveellisempään ruokaan enemmän. Lähinnä sokerin välttämiseen -> saa aikaan paljon positiivisia muutoksia terveyteen ja tietysti kasvisten lisäämiseen (niitä syön ihan liian vähän). Onneksi en enään koe olevani uhri missään asiassa. Haasteiden astuessa eteeni, otan härkää sarvista kiinni ja teen asioiden eteen tarvittavia muutoksia. Toki tarvitsen kunnollisia motivaation lähteitä.

Voi Hyvin -lehdessä oli tässä vähän aikaa sitten artikkeli: Näin vähennät syöpäriskiä. Siinä ehdottettiin suosimaan mm. näitä:

- Kurkuma. Se on syöpää ehkäisevistä mausteista tehokkaimpia.
- Granaattiomenamehu.  Siinä on paljon antioksidantteja.
- Vihreä tee. Kaikki laadut sisältävät runsaasti epigallokatekiini3-gallaattia, joka aktivoi elimistön puolustusmekanismeja. Auttaa kuulema myös laihduttamaan.
- Seleeni. Sen syöpää ehkäisevästä tehosta on näyttöä.
- Tomaatti, eritoten pyreenä ja ketsuppina, sisältävät lykopeenia, joka on tehokas syövän ehkäisijä.
- Ravintokuidut. Ne tehostavat ruoansulatusta, minkä ansiosta syövälle altistavat aineet viipyvät suolistossa lyhyen ajan.
- Valkosipuli ja sipuli.
- Kversetiini, sitä löytyy mm. kapriksesta, lipstikasta, kaakaosta ja tulisesta pippurista. Se on erinomainen syövän torjunta-aine.

Oreganoa on alettu myös hehkuttamaan. Sen sisältämä karvakroli kun on tutkimuksissa onnistunut tappamaan 96 tunnin sisällä kaikki soluviljelmässä olevat eturauhassyöpäsolut. Oregano on myös antibakteerista ja sillä on tulehdusta estävä vaikutus. Siis muutenkin hyvä lisä ruokavalioon.

Näin joskus televisiosta ohjelman, jossa mies etsi keinoja, joilla auttaa syövän kanssa kamppailevaa isäänsä. Muuta en muista ohjelmasta enään kuin sen, että syöpäsairaan kannatta syödä paljon erilaisia kaaleja; parsakaalia, kukkakaalia, valkokaalia jne. Lisäksi vielä eri sipuleja. Siinä on vatsalla ihmettelemistä :) Mutta näillä keinoilla tuon isän syöpä voitettiin. Gravida hedelmän väitetään myös tuhoavan erityisen tehokkaasti syöpäsoluja. Se onkin sitten kallista ja harvinaista herkkua.

Jos omaat perinnöllisen syöpäalttiuden tai pelkäät muuten vain terveytesi puolesta, niin aloita vaikka kokeilemalla näitä vinkkejä, lisää ruokavalioon myös erilaisia superfoodeja, jätä tupakka ja liiallinen alkoholinkäyttö, niin olet jo matkalla parempaan oloon. Aina kun jaksan itse olla tarkkana syömisteni kanssa, niin luottamukseni omaan terveyteen kohenee silmissä. Tai no, itse asiassa syön jo suhteellisen terveellisesti, joten sairauksia en niin paljon enään pelkää, mutta vatsarasvasta voisi vielä päästä eroon ja siitä ei pääse muulla tavalla kuin jättämällä sokerin..ja se on kyllä tässä arjen kiireessä vielä ihan liian paljon pyydetty :) Mutta ajoittain sekin onnistuu ja silloin on kyllä ihan superi olo !

Vetovoiman laki arkikäytössä

Vetovoiman laki on alkanut iskostua joka päiväiseen toimintaani aika mallikkaastikin. Tänään oli taas aika katsastaa auto ja lähdin katsastusasemalle suoraan töistä hankalan ja pitkätöisen työtapauksen jälkeen melkoisen ärtyneenä ja stressaantuneena. Onneksi jo heti, kun astuin ensimmäisen askeleen työpaikkani ulkopuolelle tiedostin, että tällä fiiliksellä se auto ei takuuvarmasti mene läpi. Negatiivisella ajattelulla ja mielentilalla vedät puoleesi lisää ikäviä asioita ja epäonnea, kun taas hyvällä vastaavasti niitä hyviä.

Auto on aina välillä mennyt läpi ensimmäisellä katsastuskerralla, välillä vasta uusinnalla, mutta vähintäänkin siinä on aina ollut jotain pientä huomauttamista. Matkan aikana katsatukseen sain fiilikset muutettua positiivisiksi ja työharmit jätettyä taakseni, vaikka onnistuin ajatuksissani jopa ajamaan oikeasta rampista ohi ja jouduin kiertämään aimo kierroksen päästäkseni perille. Tässä kohtaa jo naureskelin mokalleni rennon letkeästi :) Täytyy sanoa, että olin aika ylpeä siitä, kuinka helposti ja nopeasti sain muutettua olotilan hyväksi, kun alkutilanne oli kuitenkin sen verta kireä. Harjoittelu siis tuottaa tulosta myös tässä.

Olen ehdottomasti Tattarisuon autokatsastuksen fani, meni auto sitten läpi tai ei. Olen käynyt siellä vuosia ja asiakaspalvelu on huippuystävällistä ja katsastuksen hintakin ihan edukas. Asiakaspalvelutyötä itse tekevänä, niin sellaista osaa arvostaa ehkä vieläpä enemmän kuin muut kaduntallaajat ja hyvä mieli jatkuu pitkään jälkeenpäin. Kaikenlaista kun on elämässään tälläkin saralla nähnyt, kuten toisessa ääripäässä esimerkiksi erään urheiluliikkeen kassat, jotka juttelevat keskenään edellisen viikonlopun bileistä, samalla kun rahastivat ostokset asiakkaalta eli sillä kerralla minulta.

No siis lopputulemahan vetovoiman lain menestyksekkäässä soveltamisessa tänään oli, että auto meni heittämällä läpi, ilman muikkarin muikkaria :)

Enneagrammi persoonallisuustyyppiteoria

Elämäntaidon valmentajan koulutus on antanut paljon uusia eväitä niin työelämään, tulevaisuuden urasuunnitelmiin, kuin työn ulkopuoliseen elämään ja itsetuntemukseenkin.

Koulutusvuoden aikana tutustuin mm. Enneagrammi persoonallisuustyyppiteoriaan. Alunperin tutkaillessani koulutuksen aiheita, tämä kyseinen kiinnosti minua etukäteen vähiten tai sanotaanko, että se oli ainoa aihe, jota en etukäteen innolla odottanut. En pidä persoonallisuustyyppiteorioista, mielestäni ihmisiä ei voi tyypittää tai lokeroida. En ole koskaan törmännyt sellaiseen teoriaan, joka kuvaisi minua itseäni hyvin, saatika tuntemiani ihmisiä. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Vähän siihen tapaan kuin vannoutunut sinkku kohtaisikin elämänsä rakkauden :) Kun minulle selvisi, että oma tyyppini ei hyväksy minkäänlaisia tyypittelyjä, aloin tuumailla, että tässä saattaisikin olla jotain perää ja kiinnostukseni heräsi. Oma tyyppini (nelonen = Luova individualisti) tuntui täydellisen tutulta ja olo oli heti kuin olisi tullut kotiin. Kun selvität omaa tyyppiäsi, niin omasi on se, joka tuo sinulle henkilökohtaisen vapauden.

Enneagrammissa on yhdeksän persoonallisuustyyppiä ja niistä voit lukea lisää tästä ja samalla myös selvittää oman tyyppisi oivallisen testin avulla. Tee testi sen mukaan, mitä olet pohjimmiltasi, ehkäpä jopa huonoimmillasi. Älä vastaa sen mukaan mitä haluaisit olla tai mitä olet parhaana päivänäsi. Tuloksesta tulee näin luotettavampi. Ensimmäinen kerta voi mennä helposti metsään, minulla osui oikeaan vasta toisella kerralla. Jos omaat hyvän englanninkielen taidon, niin lue kirja nimeltään "Wisdom of the Enneagram". Todella hyvä kirja aiheesta ja se on auttanut minua ymmärtämään itseäni entistä paremmin.

Suomeksi aiheesta löytyy mm. kirja "Mistä on Hyvät Tyypit tehty ?". Itse en kyllä henkilökohtaisesti ole kyseisen opuksen ystävä, se sekoittaa pääni joka kerta. Marika Borgin ja Viivi Pentikäisen tekemät materiaalit ja tuo englanninkielinen teos taas ovat huippuhyviä ja selkeitä.

Yksi suurimmista Enneagrammin eduista on omassa elämässäni ollut se, että olen päässyt eroon epämääräisestä syyllisyydestä lapsieni kasvatukseen liittyen. Enneagrammin avulla eräät negatiiviset piirteet lapsissani ovat saaneetkin ihan erilaisen tulkinnan. Aikaisemmin tuskailin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun lapset käyttäytyvät tietyillä rassaavilla tavoilla eritoten kun asiat eivät mene toivotulla tavalla. Nyt tajuan, että en olekaan tehnyt mitään väärin, vaan ne käyttäytymispiirteet kuuluvat heihin synnynnäisesti oman persoonallisuustyypin mukaisesti. Ja oikein ymmärrettyinä ja käsiteltyinä näistä aikaisemmin ikävistä piirteistä tuleekin positiivisia  voimavaroja. Suuri kivi on vierähtänyt sydämeltäni ja uuden ymmärrykseni siivittämänä myös lapset ovat tyytyväisempiä, kun äiti yht'äkkiä tajuaakin heitä ihan eri tasolla kuin ennen !

Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän aiheeseen, itselleni se on tuonut ison helpotuksen ja ymmärryksen niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan..

Hyvän unen avaimet

Jokainen tietää riittävän unen tärkeyden ihmiselle. Se ylläpitää terveyttä, auttaa painonhallinnassa, pitää mielialan korkealla ja tietysti virkistää fyysisesti.

Itse herkkäunisena ihmisenä, joskus jopa pahasta unettomuudesta kärsineenä, olen koittanut etsiä ja löytää luonnollisia apuja unensaantiin sekä syvään ja rentouttavaan yöuneen. Pienten lasten yölliset heräilyt ovat onneksi taakse jäänyttä elämää, mutta selkä vaivaa ajoittain ja edelleen sekoittaa välillä pahastikin unirytmiä.

Apuja olen saanut Yogi Tean Bedtime teestä, jota nautin iltateenäni. Sitä saa luontaistuotekaupoista ja isoista marketeista. Kallista, mutta tässä tapauksessa hintansa väärtti. Kyseisessä teessä on mm. kamomillaa, laventelia ja valeriaanaa. Tämä tee on parhaiten toiminut niistä unta auttavista juomista ja rohdoista, joita olen vuosien varrella kokeillut. Yogi teet perustuvat Ayurvedaan. Bedtime teen kannesta löytyy myös joogahengitysharjoituksen ohjeet levollista yöunta varten.

Toinen tärkeä apu on Solgarin Magnesium sitraatti, jota otan iltaisin vielä 200-400 g annoksen. Tuo isompi annos rentouttaa ja väsyttää jo tuntuvasti. 400 gr käytän silloin, kun selkä vaivaa enemmän. Suosin Solgaria aina, mikäli minulla on tarve lisäravinteille,  ne ovat laadukkaita ja toimivia. Muutenkin kannattaa tutustua luontaistuotekauppojen valikoimiin, eikä laittaa kaikkea toivoaan apteekin täysin synteettisille valmisteille, joita elimistön on vaikeampi käyttää hyväkseen. Lue lisää Solgarin tuotteista tästä.

Ehdoton huippu on tietenkin piikkimatto, jonka päällä makoilen sängylläni vähintään 20 minuuttia, kunnes oloni on rentoutunut ja voin heittää sen sängyn laidalle odottamaan seuraavaa päivää. Joskus nukahdan sen päälle ja herään parin tunnin päästä melkoiseen tuskaan piikkien pureuduttua syvälle ihoon. Ennätys on ollut kuuden tunnin unet piikkien päällä :) Minun mattoni on tällainen naapurimaan ihme: yantramattan.

Tärkeää on tietenkin myös oikeanlainen tyyny ja patja. Petauspatjan kohdalla saattoi tulla pikkuisen huti, kun Tempuriin ei ollut varaa ja piti ostaa halpaversio Jyskistä :) Mutta Tempurin tyyny on kyllä ihan must, ollut jo vuosia. Aikaisemmin niska tuntui aina olevan pienoisessa jännitystilassa nukkuessa, kun Tempurin ihanalla Millenium tyynyllä sen saa rentoutettua täysin.

Ja vielä yksi asia, jota ilman en pysty nukkumaan: ikkunan pitää olla raollaan koko yön, jotta saan raikasta ilmaa hengitettäväksi. Kun en tahdo ehtiä muuten ulkoilla, niin yöllä sitten "happihyppelen" nukkuessani :)

Istutko selkäsi romuksi

Kun istumatyöläisen selkä oireilee pahasti ja istuminen on tukalaa, niin kannattaa vaihtaa tuolia. Akuutissa vaiheessa suosittelen lämpimästi jumppapalloa. Itse istuin sellaisen päällä lähemmäs vuoden, kun selkä aikanaan sanoi sopimuksensa irti (johtuen huonosta ergonomiasta, taukojen puutteesta ja liian vähäisestä liikunnan määrästä). Työkykyiseksi oli päästävä, mutta istuminen normaalilla tuolilla tai edes satulatuolin päällä, oli lähestulkoon mahdotonta. Kovalla alustalla selkä kesti aamusta alkaen puolisentoista tuntia, kun jumppapallon päällä taas hyvässä lykyssä jopa kuusi tuntia. Se oli ehdottomasti pelastukseni. Kotonakin minulla oli jumppapallo tuolinani, muuten en olisi pystynyt istumaan ollenkaan.

Jumppapallon päällä istuessa lantion ja alaselän alueelle ei kohdistunut liikaa painoa ja painetta. Epästabiili istuin liikkui hienoisesti koko ajan auttaen selän verenkiertoa. Kipu tulee useimmiten siitä, että veri ei kierrä. Paikallaan istuminen on myrkkyä selälle ja jaloille, istumatyöläinen saa pelkästään jo istumalla selkänsä romuksi. Satulatuoli tukee kyllä selän oikeaa asentoa, mutta koska liike puuttuu, niin pian on ihan yhtä tuskainen olo, kuin normaalillakin tuolilla istuessa.

Kun selkäni jumpan ansiosta vahvistui, niin pystyin siirtymään Rolling Swopper tuoliin. Se joustaa ja liikkuu, mutta ei toki ole ihan yhtä pehmeä kuin jumppapallo, ja sitä pitää muistaa koko ajan itse liikuttaa, muuten siinäkin onnistuu kyllä saamaan selkänsä jumiin. Pieni miinus kyseisessä tuolissa on se, ettei se ohjaa selkää oikeaan asentoon (jumppapallon päälläkin se onnistui huomattavasti paremmin ja luonnollisemmin). Mutta tuolissa on rullat alla eikä se pidä kamalaa meteliä liikkuessaan, kuten jumppapallo tekee. Muovin rutina lattiaa vasten tahtoo nimittäin aiheuttaa sellaisen ilmiön, että sitä yrittää pysyä mahdollisimman paikallaan, ettei pitäisi niin kovaa ja noloa ääntä, mikä toki on lihasten jumpan kannalta ihan hyvä, mutta verenkierron kannalta taas ei niinkään. Swopperin plussana on myös se, ettei tarvitse istua siellä lattian rajassa, kuten pallon päällä istuessa :)

Suosittelen lämpimästi selkävaivaisille akuuttiin vaiheeseen jumppapalloa ja jo hieman parempaan tilanteeseen työtuoliksi tätä Rolling Swopperia. Se edistää verenkiertoa ja yleistä jaksamista, tuoli myötäilee istujaa samalla kun lantionpohjan lihakset ja syvät vatsa- ja selkälihakset vahvistuvat. Yleisestikin liike vilkastuttaa verenkiertoa, tuo rustosoluille ravintoa ja vie pois kuona-aineita. Se parantaa myös nikamalevyjen kykyä sitoa nestettä voiteluaineekseen. Saranatkin toimii öljyttynä huomattavasti paremmin :)

Valmennusvuoden satoa

Viime syksyn ja tämän kevään aikana olen opiskellut Elämäntaidon Valmentajaksi. Vuosi on ollut todella hedelmällinen, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Koulutus on tyyris, mutta ehdottomasti joka pennin arvoinen. Elämäntaidon Valmennusakatemian tilat ovat upeat, opettajat innostavia ja alansa huippuja sekä kanssaopiskelijat samanhenkisiä, ihania ihmisiä  :)

Koko vuoden aikana isona henkilökohtaisena teemanani on ollut päästää irti itseäni rajoittaneesta negatiivisesta uskomuksesta, jonka mukaan en ole kovin nopeaälyinen ja etenkin tuntemuksieni ja ajatusteni saattaminen ymmärrettävästi esille puheeksi on hankalaa ja hidasta, sanat takkuilevat helposti. Asian työstäminen alkoi jo ensimmäisenä koulutusviikonloppuna, kun toinen opiskelija käänsi asian positiiviseen muotoon: olenkin pohdiskeleva. Siitä alkoi negatiivisen uskomuksen muuttaminen pikku hiljaa positiiviseksi ja voimaannuttavaksi uskomukseksi, joka ei estä tavoitteitteni ja unelmien toteutumista, vaan päinvastoin antaa niille siivet.

Asian näkeminen toisesta näkövinkkelistä on muuttanut valtavasti työelämääni, koska juuri siellä vanha uskomukseni on tehnyt hallaa itselleni. Nyt olenkin uskaltanut hyppiä mukavuusalueeni ulkopuolelle kohti asioita joita haluan, mutta joihin en ole aikaisemmin uskaltanut ryhtyä tai en ole uskonut pystyväni. Myös tutustuminen itseeni tarkemmin persoonallisuusteorian (enneagrammi) avulla on auttanut luomaan uskoa kykyihini ja mahdollisuuksiini tässä elämässä. Kun ymmärrän paremmin itseäni, pystyn myös hyväksymään itseni, ominaisuuteeni ja puutteenikin, ja asiat alkavatkin yht’äkkiä loksahdella paikalleen melkein kuin itsekseen.

Toinen kouluttajista sanoi tässä jonkun aikaa sitten, että hän on hitaampirytminen ihminen. Se kuulosti myös minulta itseltäni, niinpä hahmottelin itselleni uuden ja paremman uskomuksen: ”Olen hitaampi tempoinen, asioita rauhassa pohtiva ihminen, se on oleellinen osa minua”. En siis omaakaan hitaita piuhoja, mahtavaa ! :)

Pessimististä optimistiksi, onko se mahdollista ?

Vielä reipas kymmenen vuotta sitten olin pesunkestävä pessimisti, pelkäsin ja odotin aina pahinta, etenkin jos kyse oli omaan elämääni liittyvistä asioista. Uskoin kyllä useimmiten hyvään kaikkien muiden kohdalla, mutta itse arvelin syntyneeni onnettomien tähtien alla.

Erinnäisten tilanteiden ja kohtaamisten sekä erään mielenkiintoisen kirjan osuessa kohdalle, silmäni alkoivat kuitenkin pikku hiljaa avautua myönteisyydelle ja ajattelun omaa elämää luovalle voimalle. Sen jälkeen olenkin ruokkinut tuota muutosta lukemalla kirjallisuutena käytännössä katsoen pelkästään henkistä kirjallisuutta ja elämäntaidon oppaita. Lukeminen ja nissä kerrottu teoria onkin se helppo osa itsensä muuttamisessa, mutta uusien ajatus- ja toimintamallien jalkauttaminen omaan elämään ja käytännön toimiin onkin sitten jo ihan toinen juttu :)

Tein melkoisen työn muuttaessani itseäni negatiivisten ajatusten pyörteissä painivasta ja itseään sättivästä Aku Ankasta jonkintason Hannu Hanneksi. Ei niitä lottovoittoja edelleenkään osu kohdalle, mutta lähinnä tarkoitankin Hannun luottamusta omaan itseen, omiin kykyihinsä ja elämän kantavaan voimaan. Nykyisin lasini onkin aina puoliksi täynnä, toisin kuin ennen.

Olen aika usein ihmetellyt, miksi en enään vastoinkäymistenkään osuessa kohdalle, tipu takaisin pessimismin suohon. Viime syksyn ja tämän kevään aikana opiskellessani elämäntaidon valmentamista, olen saanut tässä kohtaa ison Ahaa -elämyksen. Se johtuukin siitä, että aivoissani (tarkemmin ottaen etuaivolohkossa) on tapahtunut rakenteellisia muutoksia myönteisen ajattelun voimasta johtuen. Etuaivolohko on ainoa aivojen osa, joka edelleen kehittyy ihmisellä. Vaikutamme siihen tietoisilla valinnoillamme ja sitä kehitetään juurikin myönteisellä ajattelulla. Mitä enemmän toteutamme kiitollisuutta, rakkautta, välittämistä ja muuta myönteistä ajattelua elämässämme, sitä enemmän muutamme pysyvästi aivokuortamme -> sen pinta-ala suurenee. Mikäli asia alkaa kiinnostaa tai haluat enemmän faktaa, niin voit lukea lisää aivotutkimuksesta tämän asian osalta esimerkiksi kirjasta "Buddhan aivot".

Ei pessimismi tai ainainen huono onni ole synnynnäistä, se on opittua. Ja jos olet sen oppinut, voit myös oppia siitä pois :) Toki jotkut voivat olla sitä mieltä, ettei sellainen ole tarpeellista ja se heille suotakoon. Mutta jos nyt miettii vaikkapa Akua ja Hannua, niin sitähän saa mitä tilaa, eli negatiivisuudella ja pessimismillä lisää ikävyyksiä itselleen, positiivisella asenteella ja myönteisyydellä taas paljon hyvää. Klassinen esimerkki vetovoiman laista..