Lätkää, arkea ja ajanhallintaa

Yhdeksän vuotias poikani on alkanut harrastaa jääkiekkoa. Jippii...? Vietettiinpä tässä eilen neljä tuntia treenireissulla. Vajaa tunti meni automatkoihin Sipoon Nikkilään ja takaisin, kaksi ja puoli tuntia treeneihin plus puolisen tuntia vaatteiden vaihtoihin ym. Vantaalla ei ole riittävästi jäähalleja, joten naapurikunnista pitää hakea jääaikaa, ettei tarvitsisi yöllä harjoitella. Huoah. Muutaman treenikerran jälkeen pojalla kuitenkin vielä intoa riittää, joten antaa mennä vaan. Pojalla on nyt jo kovempi kunto kuin minulla, saati kun vielä tästä eteenpäin mennään noilla harjoitusmäärillä ja peleillä (harkat 3-4 x viikossa plus pelit).

Mukana oli kuusi vuotias kuopus ja Nikkilässä ei niin sitten mitään tekemistä ainakaan näillä pakkasilla. Ei yhden ainuttakaan kauppaa tai kahvilaa auki lähimainkaan. Helkkarin hieno kirkko siellä kyllä oli ja uudehko jäähalli. Koulunkin näin. Uskon kyllä, että paikka on kaunis ja upea jahka kevääseen ja valoisan aikaan päästään. Mutta nyt paukkupakkasilla ja pilkkopimeässä..a-puu-va !

Lähtökohdat oli aika onnettomat, mutta yllättävän hyvin se aika lopulta meni. Vasta kun kello läheni yhdeksää ja poika vielä viipyili pukuhuoneessa, alkoi tällä äidillä hieman hermoa kiristää. Vaikka kuopuksen kärsivällisyydelle nostankin hattua, niin ei sitä kyllä sinne enään saa kuin kirkuen ja rimpuillen. Onneksi 3g verkko toimi hyvin, toisin kuin esimerkiksi Tikkurilan sählyareenalla ja tyttö pystyi katselemaan Pikku Kakkosen ohjelmia kännykällä ja jopa kannettavallakin nettailla ajan kuluttamiseksi.

Ilta oli loppujen lopuksi tuottelias. Sain paljon aikaiseksi ja jatkossakin voin käyttää Sipoon harkka-ajan yrityksen asioiden hoitamiseen. Nyt sain tehtyä raakaversion nettisivuista ja logonkin aikaiseksi ! Silloin kun treenit on lähempänä palveluita, voin käyttää ajan esimerkiksi viikon kauppareissuun ja muihin asioiden hoitamisiin. Jossain määrin on nimittäin viime aikoina stressannut ajatus näistä miljoonista lätkätreeneistä, että miten ihmeessä saan ne arkeeni sulautettua, mutta kuten yleensä, aluksi olen aina muutosta vastaan, mutta sitten pikku hiljaa sopeudun ja löydän tilanteesta ne kaikki hyvät puolet.

Ja kuinka ollakaan nyt joulukuusta alkaen sain 12 vuoden palveluslisän palkkaani ! Ajoitus on mitä parhain. Sillä maksaa hienosti noin yhden lisätankillisen polttoainetta, jota tulee kulumaan paljon enemmän kuin aikaisemmin näiden lätkästä aiheutuvien kuskausten vuoksi.  Ei tarvitse siitäkään stressata :) Kun pyrkii elämässä parhaansa mukaan menemään rennosti virran mukana, niin asiat vain loksahtelevat paikoilleen mitä yllättävimmilläkin tavoilla ja täydellisellä ajoituksella..

Feenix linnun ensimmäiset siiven iskut

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka kaikki tähän saakka työelämässäni aikaansaamani positiiviset muutokset työnkuvassani ja tulevaisuuden urasuunnitelmani romahtivat kerralla maan tasalle palaen poroksi ja kuinka jäin sinne hävityksen keskelle istumaan täysin pöllämystyneenä. Tiesin kyllä silloinkin, että kaikella sillä oli merkityksensä, mutta alun järkytyksessä ja mielen myllerryksessä, en vielä nähnyt sitä oikeaa sanomaa, jota minulle tällä olkia ravistuttavalla herätyksellä kerrottiin.

Nyt kun olen rauhoittunut, pohtinut asiaa  ja tiedostanut eteeni heitettyjä vinkkejä, asia alkaa olla harvinaisen selvä. Kuin Feenix lintu nousen sieltä tuhkan seasta ensimmäisten siiven iskujen voimin. Alkuun mietin, että kaikki vietiin minulta siksi, että ymmärtäisin lähteä nykyisestä työpaikastani tuultakin nopeammin. Mutta itse asiassa sainkin nyt riittävästi kaipaamaani tilaa ympärilleni, jotta ymmärsin ja tiedostin paremmin jääneeni pelon valtoihin ja tyytyneeni jatkamaan työelämääni mukavuusympyrän sisäpuolella, vaikka tunsinkin, että tein kompromissejä unelmieni suhteen. Onhan se perin turvallista, kun palkka juoksee, eikä toimeentulosta ole pelkoa.

Kun katselin työpaikkailmoituksia, niin mikään niistä ei vaikuttanut sellaiselta helmeltä, jota kaipasin. Missään niistä en pääsisi toteuttamaan itseäni valmennuksen saralla. Sitten mietin lisäkouluttautumista ammattiin, jossa valmentamista pääsisi tekemään, esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Mutta oliko sekään oikea suunta ? Minulla on upea uusi ammatti Elämäntaidon Valmentajana, mikä sopii minulle kuin nappi silmään, niin miksi kouluttautua taas joksikin muuksi ?

Tällä hetkellä ei vielä löydy juurikaan yrityksiä, joihin pääsee valmentamaan rivityöläisenä. Lähitulevaisuudessa toki uskon tämän asian muuttuvan kenties hyvinkin nopeasti. Joten muutamien hienojen keskustelujen jälkeen ihmisten kanssa, jotka jo menestyksekkäästi ovat yrittäjiä, ymmärsin, että sehän se tietenkin on kaiken näiden järistysten ja muutosten takana. Olin kadottanut alkuperäisen suuntani nykyisen työpaikkani kovien työpaineiden ja -määrien puristuksissa.

Valmennuskoulutuksessa näet pohdimme sitä, mikä on unelmatyöpaikkamme -ja uramme. Minä, kuten suurin osa muistakin opiskelukavereista, päädyimme omaan yritykseen. Vaikka se ei tietenkään ole helppoa mistään vinkkelistä katsottuna, niin itse työllistämällä itsensä, voi tehdä sitä työtä, joka on itselle merkityksellistä ja josta nauttii. Ja kun nauttii omasta työstään, niin ei voi kuin menestyä siinä !

Eli nokka takaisin kohti alkuperäistä tavoitetta. Nyt minulla on voimavarojakin lähteä sitä kohti, kun työpaineet helpottivat. Kummasti siitäkin saa aina lisää virtaa, kun tavoite on kirkkaana mielessä pölyt kunnolla sen ympäriltä puhdistettuna. Jos tulevaisuus ja tavoitteet sen suhteen ovat liian epämääräisiä, tai ne johdattavat sinua toiseen suuntaan kuin sielusi toivoisi, niin vaikka kaikki periaatteessa olisi elämässä hyvin, sisällä on kuitenkin jatkuvasti enemmän tai vähemmän tyytymätön ja tyhjä olo.

Siis tavoitteet, tavoitteet, tavoitteet. Pyri löytämään ne sielusi toiveiden kanssa resonoivat tavoitteet ja unelmat ja lähde kohti niitä, samalla tiedostaen kaikki pelot, jotka pyrkivät luikertelemaan mieleesi ja yrittävät saada sinut perääntymään. Toisille sopivat pienet vauva-askeleet, toisille isommat harppaukset  kerrallaan. Mene kohti unelmiesi elämää omaan tahtiisi, potkaisten niitä pelkoja hellästi takapuoleen. Suosittelen lukemaan Louise L. Hay:n kirjan: Muuta ajatuksesi, muuta elämäsi. Tässä pelkojen voittamisessa on tärkeää myönteinen ajattelu ja siihen oiva apu ja tuki löytyy tuon kirjan opeista.

Universumin potku persuksille

Työelämässä tapahtui tässä päivänä eräänä täysi tuho. Kaikki ne ihanat muutokset, jotka olin saanut aikaiseksi muuttaakseni työnkuvaani mielekkääksi (kiitos elämäntaidon valmennuskoulutuksesta saamani rohkeuden ja itsevarmuuteni), revittiin pois mitään kysymättä. Samalla romahtivat myös kaikki tulevaisuuden suunnitelmani työni suhteen. Ja samaan syssyyn vielä valmennuskolleegoiden kanssa suunniteltu yhteistyökuvio karahti kiville. Se ei tosin enään tuntunutkaan missään, koska olin jo valmiiksi niin turtunut ja järkyttynyt .

Koska yrityksemme ja yksikkömme työntekijäpula on tuntuva, mitään ”ylimääräistä” ei saa enään tehdä, on keskityttävä pelkkään asiakastyöhön. Olin mm. mukana hyvinvointitiimissä, jossa keskityttiin parantamaan työntekijöiden työhyvinvointia, mutta rivityöntekijät jalkautettiin takaisin sorvin ääreen alkusyksystä ja hommaa jatkettiin esimiespainoitteisesti (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Jäljelle jäi vielä minulle todella rakas kouluttajan pesti. Se oli motivaattorini ja voimavarani. Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta se otettiin minulta pois ilman kunnon perusteluita, mitään minulta kysymättä. Summa summarum: voin myös unohtaa valmennustyön nykyisessä työssäni, koska pelin henki on nyt tämä..eli ei niin mitään henkeä.

Romahdin todella pohjalle hetkeksi. Nousen aina ylös, mutta mitä isompi kolaus, sen pidempään se tietenkin kestää. Matto vedettiin alta kovalla rytinällä. Olin todella typertynyt ja pöyristynyt saamastani kohtelusta, koska esimiehet eivät halunneet perustella asioita, eivätkä ottaneet minun mielipiteitäni tai tunteitani huomioon millään tavalla.

Uskon, että tämä tapahtuma on ollut universumin potku persuksille, että ymmärräthän jo, ettei sinun ole tarkoitus jäädä sinne roikkumaan, ala vaan nyt etsiä ja lähteä kohti uusia kuvioita. Onhan tämä työpaikka turvallinen, työkaverit ihania ja palkka kohtuullisen hyvä verrattuna moniin vastaaviin töihin. Rakastan asiakaspalvelua, mutta aika aikaansa kutakin. Olin ensin niin vihainen, että aloin välittömästi hakea uutta työtä. Ihan sama mitä. Onneksi olen pikku hiljaa rauhoittunut ja tullut järkiini. Nyt etsin rauhassa, ajan kanssa vain sitä ”helmeä”. Turha lähteä tästä ojasta alikkoon. Se tuskin oli sielun tai universumin agendalla.

Kaikella on joka tapauksessa tarkoituksensa, mitä kullekin meistä elämässä tapahtuu. Joskus se on hyvinkin selvää heti paikalla, joskus taas menee pitkäkin aika ennenkuin asian laidat tulevat esille. On tärkeää pitää tuntosarvet pystyssä ja kuunnella niitä viestejä, joita oma sielu tai universumi kertoo. Vähän hitaammanlaisesti ne viestit nyt kyllä minulle tulevat ???? , mutta aion ottaa vaarin Eckhart Tollen mainioista sanoista:

”Accept, then act. Whatever the present moment contains, act if as you had chosen it. Always work with it, not against it.”

Eli hyväksyn tilanteen ja sieltä rauhan tilasta käsin alan työstämään asiaa, jolloin en tee mitään hätiköityjä päätöksiä ja pystyn kuuntelemaan sieluni ja intuitioni ääntä.

Ja mikä siunaus onkaan valmentajakoulutus, jossa jo toista vuotta käyn. Tämän syksyn olemme käyneet Enneagrammi persoonaallisuustyyppiteoriaa syvällisemmin läpi ja siihen peilaten voin jo nauraa asialle aika makeastikin. Minulle yksi suurin syy miksi otin asian niin raskaasti (hämmästyin reaktioni voimakkuutta itsekin), oli se, ettei minun tunteitani kuunneltu, vaikka kuinka yritin niitä selittää ja vaikuttaa niiden avulla asiaan. Minä oman tyyppini edustajana (4 = individualisti, tunnetriadista) peräänkuulutin tunteitani esimiehilleni, koska sieltä käsin minä katson ja koen maailmaa. Lähimmät esimieheni taas ovat toisesta persoonallisuustyypistä, jotka eivät ymmärrä tai osaa reagoida mitenkään minun tunnepitoisiin reaktioihini tai ottaa niitä huomioon. He katsovat maailmaa ihan toisenlaisten silmälasien kautta. Kaikilla ihmisillä on tietenkin tunteet ja kaikki tuntevat, mutta toisilla tunteet ovat ylikorostuneita ja he (kuten minä) peilaavat asiat ja tapahtumat niiden kautta. Näin jälkikäteen katsoen tämä oli oikein karrikoitu tilanne erilaisten ihmistyyppien ymmärtämättömyydestä toisiensa tapaan nähdä ja kokea maailma ja sen tapahtumia. Itse asiassa aivan mahtava opetustuokio minullle !

Kaikki työelämäni aikaansaannokset ja tulevaisuuden suunnitelmat siis paloivat poroksi, perustuksineen päivineen. Siihen päälle iski vielä sade ja jonnin aikaa ehdin rämpiä tuhon ja sateen aiheuttamassa mudassa ja liejussa. Pikku hiljaa sää alkoi kuitenkin seljetä ja kaikki ympärilläni muuttui hienoksi tuhkaksi. Siinä onkin jo paljon mukavampi möyriä auringon kurkistaessa pilvien takaa. Pienin, mutta varmoin siiven iskuin, nousen sieltä tuhkan seasta aikanaan ylös kuin Feenix lintu konsanaan...

Lepolomalla

Niinhän siinä taas kävi, että selkäongelmat löivät päälle. Työ ja "vapaa-aika" työn ulkopuolella oli liian hektistä, eikä palautumisaikaa ollut kunnolla yli vuoteen, niin siitä seurasi loppujen lopuksi kolmen viikon lepoloma.

Vaikka selkä vieläkin vaivaa, niin tämä pysähdys ja lepo on tehnyt ihan jumalattoman hyvää. Olen ollut sitä mieltä, että en stressaa kuin ajoittain, mutta nyt huomaan, että kyllä se kroppa on ollut jonkinlaisessa jatkuvassa stressitilassa. Aivojen stressinappula on ollut pidempään pohjassa, mikä näkyy mm. siinä, että hermot mene herkästi ja arjen pienet ilot eivät tuota riittävästi hyvää mieltä, olo on ollut hieman kuin tuuliajolla. Olen ihmetellyt, miksi en oikein jaksa innostua juuri mistään ja miksi sisällä jäytää sellainen tyhjä ja tympääntynyt olo. Vaikka minulla on kaiken maailman työkaluja valmennuskoulutuksen kautta ! Pitäisihän minun osata paremmin ja saada itseni ylös alhosta kuin alhosta. Mutta kaikki on siis johtunut siitä, että en ole pitänyt itsestäni riittävän hyvää huolta, stressinappula on huomaamattani ollut pohjassa jatkuvasti. Ilman aikaa palautumiselle, ei jaksa parhaimmat gurutkaan painaa eteenpäin pää pystyssä.

Nyt kun olen saanut levätä ja ottaa rauhallisesti, niin patterit on taas ladattu täyteen ja henkisesti olen taas paremmassa hapessa. Ihmisellä on erilaisia henkisen terveydentilan tasoja ja kun se stressinappula on pohjassa, niin tipahdamme sinne alatasoille ja sieltä pääsemme ylös vain tietoisella työllä ja viiden H:n avulla:

1. Hengittäminen.

Aivan mieletön ankkuri läsnäoloon ja juuri tähän hetkeen. Tässä ja nyt ei stressaa eikä huolet paina. Keskittymällä hengitykseesi tuot huomiosi takaisin nykyhetkeen. Pyri aina välillä tasaamaan hengitystäsi, eli hengitä niin, että sekä sisään-, että uloshengitys ovat yhtä pitkiä, se tasapainottaa ja vapauttaa sen pohjaan painetun stressinappulan.

2. Hiljentyminen, myös hidastaminen.

Kiireettömyys on nautinto. Kun hetken on poissa oravanpyörästä, niin huomaa kuinka tärkeää hiljentyminen ja rauhoittuminen on. Ihminen pääsee lähemmäs omaa sieluaan ja kuulee oman intuitionsa äänen. Hän pystyy tekemään viisaampia päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Ja se vaikuttaa kaikkii ympärillä oleviin läheisiin pelkästään positiivisella tavalla.

3. Hymy/huumori

Hymy tuo hyvän mielen ja nauru parantaa, senhän tiedämme kaikki. Se myös laskee stressiä, joka on omasta mielestäni kaiken pahan alku ja juuri. Kokeile joskus, kun oikein ottaa pannuun, niin vetää hymy korviin vaikka väkisin. Katso kuinka kauan jaksaa sapettaa..

4. Huomio hyvään

Muista olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita elämäsi on pullollaan. Kun keskityt kaikkeen hyvään huonojen asioiden sijasta, niin niitä alkaa tulla lisää elämääsi. Tämä on myös vetovoiman lain toteuttamista. Jos pyörität mielessäsi ikäviä asioita tai mätkit itseäsi henkisesti ihan vain huvin vuoksi, niin eihän siitä seuraa mitään hyvää. Ajatukset ovat affirmaatioita ja ne toteuttavat itseään. Ajatuksilla luot elämääsi. Kuuntele mitä mietit ja vertaa sitä elämääsi. Huomaatko yhtäläisyyksiä ? Kokeile sitten tietoisesti muuttaa ajatuksesi positiivisiksi ja seuraa mitä tapahtuu..

5. Hyväksyminen.

Jos huomaat, että sinua kiukuttaa tai stressaat jostain asiasta, niin silloin et hyväksy olevia oloja, vaan vastustat niitä. Pyri vastustamattomuuteen, anna virran viedä, älä ui vastavirtaan. Asioiden ja tilanteiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että alistut ja annat periksi, vaan saat hyväksyvällä asennoitumisella mielenrauhan ja kosketuksen sieluun, ja sitä kautta teet viisaita ja tarvittavia muutoksia, jotta voit paremmin.

Vähän ennenkuin tuo selkä päätti taas puolestani, niin viihdyin töissä ja oikeastaan pelkäsin tulla kotiin, koska en jaksanut lasten tappeluita ja kiukkuja. Nyt kun olen ollut kotona, huomaankin, että jaksan olla läsnä lapsille ihan eri tavalla, kuunnella heitä ja viihdyn taas kodissani. Vaikka nautinkin työstäni, niin se vie niin paljon mehuja, että olen puolittainen zombie, kun palaan töiden jälkeen kotiin. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kerätäkseni voimani palatakseni taas takaisin ihmiseksi, ja sitä lapset eivät aina ymmärrä. Lopputuloksena on vain kiukkua ja hampaiden kiristystä. Jotain on tehtävä, jotta tämä rauhan tunne, jonka olen taas pitkästä aikaa saanut ja joka on aivan taivaallinen olo, jatkuu vastakin..

Sielun Ikuinen Elämä

Odottamani päivä on täällä. Muutama kuukausi kirjaston varausjonossa tuotti vihdoin tulosta. Pöydällä komeilee meedio Lisa Williamsin kirja sielun kuoleman jälkeisestä elämästä: Sielun Ikuinen Elämä. Se kertoo siitä, mitä sielulle tapahtuu kuolemassa (jopa jo ennen sitä) ja mitä kuoleman jälkeen. Lisa on todennäköisesti tuttu kasvo osalle televisiosta sarjastaan Lisa Williams - Elämää kuolleiden parissa, jossa seurataan hänen työtään meediona ja selvännäkijänä.

Jokainen meistä on tehnyt elämänsopimuksen ennen nykyistä elämäänsä oppiakseen, eli sopinut etukäteen, mitä sen kertaisessa elämässä tulee tapahtumaan ja mitä asioita tulee oppia. Toki ihmisellä on myös vapaa tahto, mutta jos se vie liian kauas tästä etukäteissopimuksesta, eikä siinä olevia asioita ehdi toteuttaa tai oppia, niin ne löytyvät sitten seuraavan elämän listalta. Ne kyseiset asiat on kuitenkin opittava, meni siihen sitten kuinka kauan, kuinka monta elämää tahansa .

Olisi toki upeaa oppia ja tehdä kaikki asiat, mitkä juuri tähän elämään tuli tekemään, mutta miten voi tietää, mitä ne ovat ? Tässä vastausta tähän kysymykseen:

"Omalla tavallamme me kaikki tiedämme etsimämme vastaukset kysymyksiimme, se on aivan yksinkertaista. Tieto on meissä ennen tuloamme maanpäälliselle tasolle. Meille on annettu tie, jota edetä ja tarvitsemamme vastaukset. Meidän pitää vain katsoa tarpeeksi syvälle itseemme ja tietää, että vastaukset ovat siellä. Aivan kuin salaisten kryptattujen viestien lukeminen, meidän pitää vain paljastaa koodin merkitys ja avata valtaisat tiedon ja informaation lähteet.
     Meditaatio on avain, joka avaa oven tietoon ja ymmärrykseen elämästä. Se on ehdoton avain nykyiseen elämäämme mutta myös moniin aiempiin elämiimme."

Voihan sanonko mitä. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti alkaa meditoimaan? Enhän minä ehdi :) No, toisaalta olen onnistunut löytämään joka ilta aikaa kirjoittamiselle, joten eiköhän edes kymmenen minuutin pikahiljentymiseen löydy jostain aikaa. Se on vain valintakysymys, että mistä voi nipistää ylimääräisiä minuutteja. Kyllä minua meditaatio kiinnostaa, aikanaan sitä jopa harrastinkin ja se oli ihanaa, mutta ajan puutteesta se on jäänyt hyllylle odottamaan päivää parempaa. Aloitan pienistä hiljaisista hetkistä omassa rauhassani ja aikanaan sitten pidennän niitä, kun aika antaa periksi..vaikka siihen sitten menisi pitkäkin aika. Ei saa lyödä itseään, jos ei heti pääse kiinni jokapäiväiseen meditaatioon. Nyt tuntuu, että aika on kypsä tälle, kaipaan meditointia yllättävän paljon. Tässä stressaavassa ja kiireisessä elämäntilanteessa se ei liene mikään ihme.

Tämä kirjan kohta koskettaa :"Pitää vain muistaa, ettei elämässä ole sattumia ja satunnaiselta vaikuttava ei ole sitä". Kyllä, olen jo vuosia tiennyt, että näin on, mutta pikku hiljaa alan oppia lukemaan sitä, mitä ne sattumat minulle kertovat. Ne ovat henkioppaiden tai universumin pieniä opastuksia oikeaan suuntaan elämän tiellä. Tässä jonkin aikaa olen miettinyt, että olisi kiva työskennellä kuntosalilla erilaisissa tehtävissä ja myös ohjata ryhmäliikuntatunteja, mutta alanko olla jo liian vanha, kun tuntuu että siellä on aika nuori työntekijöiden ikäluokka. Tänään BodyCombatia tulikin vetämään iäkkäämpi nainen, joka oli rautaisessa kunnossa. Tämän ikäluokan vetäjiä ei ole ennen näkynyt. Minä otin tämän heti vihjeenä  ja vastauksena vastaan: Ei, en ole liian vanha vielä pitkiin aikoihin, ellen sitten peräti koskaan :)

Flunssakausi alkaa taas..vai alkaako sittenkään ?

Syksy saapuu jälleen ja flunssakausi sen mukana. Tässä joitain hyväksi havaitsemiani keinoja estää
flunssan tuloa tai helpottaa sitä, jos se onkin jo päässyt yllättämään. Itselläni flunssa iskee nykyisin
äärimmäisen harvoin. Elokuun alussa minulla oli kahden päivän flunssa. Sitä ennen sairastelin
muistaakseni viime syksynä.

1. Probiootit, probiootit, probiootit. Ihan ehdoton apu numero yksi. Kun suolisto on kunnossa,
niin vastustuskykykin on kunnossa. Eritoten jos olet joutunut antibiootteja syömään tai
kuureja on taas luvassa syksyn ja talven mittaan, niin ota ihan joka päiväiseen käyttöön
maitohappobakteerit. Antibioottikuurit hävittävät pahojen bakteereiden lisäksi ne hyvätkin
ja tämä korjaantuu probiooteilla. Lapsille Relatabsit ovat hyvät, aikuisille vaikkapa Probiootti
Plus -maitohappobakteerit (saa luontaistuotekaupoista). Itse olen käyttänyt jo vuosia noita
jälkimmäisiä ja lasten sairastelut ovat vähentyneet huomattavasti relatabseilla.

2. Veden runsas juominen ja jos hampaat antavat myöden, niin höystä vesi esimerkiksi sitruunalla.
Sitruunavesi (kuten hedelmät ja aidot itse puristetut hedelmämehut) puhdistavat elimistöä ja antavat
virtaa. Parhaiten toimii aamulla tyhjään vatsaan.

3. Nenähuuhtelu suolaliuoksella (nenäkannuja saa apteekeista). Tämän voi tehdä aamuin illoin,
mutta itse koen parhaimmaksi huuhdella vain aamuisin, koska illalla voi jäädä liikaa ylimääräistä
kosteutta ärsyttämään nenä- ja poskionteloita. Sekin voi aiheuttaa omat ongelmansa.
Toimenpide pitää limakalvot paremmassa kunnossa ja olon pirteänä. Erityisen iso apu tästä on vasomotoriseen, ympärivuotiseen nuhaan.

4. Höyryhengitys eteerisillä öljyillä höystettynä. Tätä varten voi ostaa vaikka apteekista höyryhengitykseen tarkoitetun inhalaattorin, jonka mukana tulee eteeristä öljyäkin. Huomattavasti helpompaa ja mukavampaa
kuin könöttää pyyhe päässä höyryävän vesikattilan päällä. Luontaistuotekaupoista saa ostettua
myös ihan tätä varten tarkoitettua Flunssaöljyä. Tästä on ollut iso apu minulle. Myös poskiontelo
vaivat saavat kyytiä (minulla on paljon lämpimiä muistoja punkteerauksista vuosien takaa).

5. A-vitamiinivoidetta nenän limakalvoille, pitää nenän limakalvot kunnossa. Tämä on
uusin löytöni, voitelin nessua koko viime talven ja kevään, kun edellissyksynä taistelin
nenäverenvuotojen kanssa ja jotenkinhan ne piti kuriin saada. Nenäverenvuodot johtuivat
alkuaan siitä, kun toissa talvena seesamöljy -suihkepullo lipesi kahteen kertaan nenäni sisällä
ja toisella kerralla tyrehdytin siitä aiheutunutta nenäverenvuotoa tunnin (koskaan aikaisemmin
en ollut nenäverenvuodoista kärsinyt). Viime syksyn flunssaa eivät sitten vaurioituneet nenän
limakalvot kestäneet ja pariin otteeseen vuodatinkin niagaran lailla verta. Kun aloin käyttämään
tuota a-vitamiinivoidetta päivittäin, niin siihen loppuivat ongelmat tuon harmin osalta.

6. Vogelin Echinacea kurkkusuihke, saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Kun alkaa kurkussa tuntua,
että kohta iskee flunssa (karheutta tai kipua), niin tätä ihmenestettä suihkutetaan suoraan
ongelmapesään, eli siis kurkkuun :) Desinfioi ja karkottaa pöpöjä.

7. Teepuuöljyäkin voi kurlata veden kera, luonnollinen desinfiointi aine (ainakin luontaistuotekaupoista). Ihan huipputuote ! Tällä desinfioin myös omat ja lasten haavat, mahdolliset finnitkin saavat kovaa kyytiä.

8. Homeopatia. Kun alkaa tuntua flunssan alkuoireita, niin otan aconitumia. Useimmiten se estää
flunssan puhkeamisen kokonaan. Jos kuitenkin on ärhäkämpi versio taudista kyseessä, niin kyseinen öljy
lyhentää flunssan ainakin minulla kolme päiväiseksi (ennen kesti kaksi viikkoa tai pidempäänkin).
Poskiontelovaivoihin kannattaa kokeilla silicaa. Näitä saa itsehoitovalmisteina mm. Hakaniemen
apteekista, Helsingistä. Itse käytän C-potenssia, jota ei oikein luontaistuotekaupoista saa, niissä
myydään lähinnä D-potenssia. Homeopaatti suositteli itsehoitoon aikanaan C:tä, joten sillä olen
mennyt (tarkemmin ottaen potenssilla C30). Kuopuksen korvatulehdusongelmiin olen käyttänyt mercuriusta. Jos en anna sitä, kun flunssa tytölle iskee, niin korvatulehdushan siitä seuraa. Mutta aina kun muistan antaa
mercuriusta, niin ei tarvitse lääkäreitä häiritä.

9. Hunajaa lämpimään teehen sekoitettuna. Kun oikein viluttaa, niin lämmitä kroppa
teellä sisältäpäin, sekin jo auttaa. Ja nauti hunajan antibioottisista vaikutuksista. Hunaja
(laimentamattomana) auttaa kuulemma myös yskään, mutta siihen en ole sitä vielä kokeillut,
harvemmin kun tuo yskä minulle iskee.

10. C-vitamiinia esimerkiksi tyrnijauheen muodossa, sekoita jogurttiin tai mihin nyt haluatkin.
Saa luomulaatuisena vaikka isommista Citymarketeista. Itse laitan jauhetta joka päivä
aamusmoothieeni muutaman muun superfoodin kera. Flunssan koputellessa ovelle kannattaa
ottaa isommat aseet käyttöön ja käyttää acaijauhetta tai camu camu –jauhetta. Jälkimmäinen
on maailman c-vitamiinipitoisin marja. Saa luontaistuotekaupoista.

11. Riittävä uni tottakai. Tässä kohdassa minulla on kyllä vielä tekemistä, en vain kerta kaikkiaan
ehdi nukkua viikolla riittävästi. Selkeä akilleen kantapää minulle. Väsymys nostaa stressitasoa ja
sitä myöten laskee vastaavasti vastustuskykyä. Siksi noita flunssanpoikasia yrittää minuunkin
aina välillä pesiytyä, mutta onneksi normaalisti yllä olevilla keinoilla saan ne pirulaiset hätistettyä matkoihinsa.

D-vitamiinia suositellaan myös. Itse en ole juuri käyttänyt, mutta ei tekisi kyllä pahaa sekään. Tietysti myös positiivisuus ja usko unelmien ja tavoitteiden toteutumiseen pitää terveenä :)

Helppo Brownies herkku

Ostin pitkään aivan mielettömän ihanaa luomu brownies valmisjauhosekoitusta, mihin lisättiin vain kananmunat ja voita. Kallistahan tuo oli, joten päätin tehdä itse hieman halvempaa, mutta kuitenkin edes hitusen verran terveellisempää versiota kyseisestä herkusta, kuin mitä normaalireseptillä saisi.

Ainekset:

2 dl    mantelijauhoa
2 dl    luomukaakaojauhetta (vaikka o'boyn)
1 dl    intiaanisokeria
1 tl +  leivinjauhetta
3 kpl  luomukananmunia
150 g luomuvoita

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Lisätään sulatettu voi ja rikotut kananmunat. Jatketaan sekoittamista, kunnes taikina on tasaista. Kaadetaan piirakkavuokaan ja laitetaan 175 asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi.

Tämä herkku ei lisäkkeitä kaipaa, mutta voit toki laittaa päälle vaikka Oatlyn vaniljakastiketta (paras vaniljakastike, jota olen koskaan käyttänyt), mikäli siltä tuntuu.

Nopeaa ja herkullista !